Treenattiin perjantaina lyhyesti tokoa metsälenkin jälkeen.
Hali aloitti noudolla. Tehtiin palautuksia lyhyeltä matkalta. Muuten ok, mutta mukelsi tullessaan eteen istumaan. Sitten tehtiin palautuksia niin että sai kapulan suuhun, tällöin muklausta ei esiinny. Tehtiin vielä pari niin, että poimi maasta, mukelsi selkeästi vähemmän. Vikaksi tehtiin kokonainen liike pitkästä aikaa. Tässä ei ollut ihmeemmin huomautettavaa, oli mun mielestä aika kiva ottaen huomioon sen, kuinka vaikeaksi tää liike on käynyt. Ihan vähän mukelsi, mutta muuten ei huomautettavaa.
Liikkeestä maahan. Lähti ensin seuraamaan liiallisella draivilla. Keskeytettiin ja tehtiin alusta. Meni hyvin, jätettiin tähän yhteen kertaan, koska olin suoritukseen tyytyväinen.
Luoksetulo. Oli vähän haastavat olosuhteet, koska Hali joutui juoksemaan loivaan alamäkeen ja maa oli jäässä. Seis käskyllä hidasti vain vähän vauhtia ja juoksi läpi :/ Tällaista ei ole tehnyt yleensä. Hali sai vähän palautetta ja tehtiin uudestaan. Pysähtyi tosi terävästi, laukkasi lujaa luokse mutta himmasi sen verran ettei törmännyt eteeen tullessaan ja perusasento oli hieno. Ihan bueno siis :) Toivottavasti tollasta läpijuoksua ei kisoissa esinny.
Vikaksi paikkamakuu. Takana metsän suunnassa haukkui koiria, tämä toi vähän lisähaastetta mukaan. Hali piti kuitenkin kontaktin eikä ollut levottoman oloinen, vähän käänteli korvia äänten suuntaan. Hyvä Hali :)
Rem leikki ja nouti palloa. Tehtiin myös luoksetuloja jalkojen välistä sekä eteentuloharjoitus niin, että se tulee reilusti jalkojen välistä. Remi ei tykkää tästä, siitä on ahdistavaa tulla noin lähelle jalkojen väliin. Kokeiltiin myös sivulletuloa ilman käsimerkkiä, hyvin osasi tehdä :) Lelu alkaa olla Remille paras palkka, namit kyllästyttää sitä ellei ole ekstrahyvät herkut mukana.
Eilen vietettiinkin sitten lepopäivä. Kelpisterit köllöttelivät koko päivän, välillä järsittiin vähän luita. Olipa mahtavaa makoilla Hali jaloissa, Remi toisessa ja Mörri toisessa kainalossa omassa kodissa pitkästä aikaa ja tuijotella telkkaria. Kun tällälailla köllötetiin yhdessä, iski yhtäkkiä kauhea ikävä Niiloa, joka oli maailman paras köllöttelykaveri. Ihmeellistä, miten elävä ikävä voi yhtäkkiä tulla, vaikka vuosia sitten toinen jo lähti. Muistin sitten senkin, kuinka ekana yönä silloin kauan sitten Niilo-pentu nukkui mun kaulan päällä ihan niinkuin Remi tokana yönä mun luona, kun Pinko-sisko oli lähtenyt ja pikku-Rem ei rauhoittunut itkulta nukkumaan. Nukuin sen kanssa sitten olkkarissa ja se tuli kaulan päälle ihan samalla lailla kuin Niilo.
Nyt pitkä aamupala, hallille tokoomaan ja sitten moikkaamaan ihanaa kummityttöä <3
Vapaapäivät on parhaita :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti