Oivalluksia

Käytiin vetämässä agitreenit Lauran ja aussi Eskon kanssa.

Treenattiin niitä kontakteja ja keppejä. Kepeillä edistymistä siinä, että oppi treenien loppua kohti himmaamaan sen verran (putkesta kepeille) että sisäänmeno ja alku onnistui. Laura palkkasi edessä, koitetaan saada sitä päätä alemmas. Huomattiin sellainen, että pujottelee paremmin, jos mä jättäydyn taakse. Mikäli kuljen vierellä Hali rupeaa säheltämään enemmän ---> odottaa varmaan palkkaa multa. Se, että palkka tuli Lauran kautta auttoi tähän. Oikealta puolelta ohjaus ei onnistu vielä yhtään, tokokoirana kaikki on Halista helpompaa suorittaa vasemmalla puolella. Vaatii vielä siis paljon treeniä. On tää kyllä Halille ollut niin epäreilu opetusmetodikin, kun ne verkot vaan yhtäkkiä jäi pois. Ajattelin laittaa ensi kerralla verkkoja vaikeimpiin kohtiin eli alkuun ja loppuun.

Kontaktitkin parani loppua kohden, alkuun oli enemmän vaikeuksia. Käytin targetteja apuna. Mun itse on opittava kontakteilla välttämään kaksoiskäskyjä eli annan monesti lähtöluvan samalla lähtien itse liikkeelle.

Ihan kivaa radanpätkää tuli hetkittäin, yksi tosi vaikea putkikulma tuotti vaikeuksia ja kerran Hali tuli alas keinulta (?), ei ole tehnyt sellaista ikinä.

Videoitiin treenit, tosi opettavaista katsoa suoritukset nauhalta. Hyviä naurujakin taas sai. Miten sitä voi olla niin järki jäässä radalla? :D

Yksi parhaista treenioivalluksista oli se, että jos Hali aloittaa sekoiluräksytyksen, menen piiloon siltä. Eli kyykkyyn ja piilotan pään käsiin. Hali oli ihan että täh? Ja sekoilu loppui. Tää oli ihan loistava juttu. Oon mä sille ennen selkää kääntänyt, mutten ole tajunnut mennä tolleen piiloon. Tosi tehokas keino! :)

Sain joululahjaksi siskolta kirjan "Tavoitteena täysi kymppi- Palkitsemiseen perustuva tottelevaisuuskoulutus" (Niina ja Kenth Svartberg). Vaikuttaa tosi hyvältä. Kohta niitä kymppejä satelee ;D

Tokoa ja aksaa

Mä olen lomalla! Eli Halillakin on kivempaa: pitkiä lenkkejä ja treenejä.

Treenailtiin tänään tokoa agihallilla, kun odoteltiin treenikaveria saapuvaksi. Tehtiin kaikki alo-luokan liikkeet paitsi hyppy (ehkä vähän ahnehdin, mutta oli niin kiva treenata pitkästä aikaa tokoa :) Ei tosin tehty liikkeeitä kisamaisesti.

Paikkamakuu: Ihan helmi. Makuutin ehkä n. 2,5 min. Yhdessä vaiheessa heilautti vähän lonkkaa, mutta ei muuttanut asentoa ja kontakti pysyi koko ajan. Helppoa ku heinänteko, kun ei ollut oikeestaan mitään häiriötä :P

Seuraaminen (pelkästään vapaana): Tässä on nyt taas ongelmia. Pitää niin tiivistä kontaktia, että edistää ja on vino :/ Imutin alkuun, että saatiin paikka korjattua. Sen jälkeen tehtiin pieniä pätkiä ja vapautus takapalkkapallolla, kun seurasi hyvin. Otettiin useita lyhyitä toistoja ja homma rupesikin sujumaan paremmin. Plussaa iloisesta ja aurinkoisesta asenteesta :) Minkäs toinen muutamille tanssiaskeleille mahtaa, kun on niiin kivaa!

Jäävät: Kumpikin älyn hyvin. Palkkasin naksulla kummassakin. Liikkeestä seis vapautin takapalkalle, ei tullut yhtään steppailuja. Liikkeestä maahan heittäytyi kyynärpäitä myöten maahan, hienoa koska tässä on kovati koittanut huijailla viime aikoina. En antanut kummassakaan liikkeessä seuraa käskyä, niin ei tarvinnut ottaa paineita alun seuraamisesta.

Luoksetulo: Hyvin teki. Ensin n. 10 metrein matkalta suoraan eteen, tuli kiinni muttei törmännyt, eli tosi jees. Vapautin tästä lelupalkalle. Laukkasi kyllä koko matkan, mutta jotenkin vähän laiskasti, joten otin sitten muutaman vauhtiluoksetulon putken kautta ja vapautin jalkojen välistä kiinni leluun. Lopuksi muutama sivu-eteen toisto. Hali osaa tämän jumpan jo tosi kivasti.

Tokotreenien jälkeen siirryttiin aksailemaan. Laura ja Esko tuli treenaamaan meidän kanssa. Viime treeneissä tiistaina huomattiin, ettei koira takaakierroissa osaa tulla käteen vaan hyppää mun selän taakse, joten niitä hiottiin. Viime treeneissä tehtiin paljon jaakotuksia ja sen verran putkiaivo puolestaan on ohjaaja, että kun tänään piti valssailla, niin en osannut tehdä muuta kuin jaakotuksia. Hmph... Aivot on kai sitä varten, että tukka pysyy kiinni?  Kontaktit radalla eivät onnistuneet. Hali tulee läpi, kun vauhdin hurma on niin valtava. Niitä treenaillaan ensi kerralla lisää ja otetaan targetti takaisin käyttöön. Nyt kun Hali alkaa hiffata kepit niin keppikulmien vaikeuttaminen on myös työn alla. Lisäksi sen pitää oppia himmaamaan ennen keppejä, tulee niin täyttä vauhtia sisään, että usein toka väli jää sitten pujottelematta.

Joulupäiväksi sovittiin seuraavat treenit, jolloin me keskitytään näihin ongelmakohtiin, eli keppikulmat ja himmaaminen sekä kontaktit radalla. Ensi viikoksi Laura on järkännyt meille Tuulia Liuhton privaattitreenit, vähänkö siistii :) (toivottavasti ohjaaja ei täysin nolaa itseään, Hali on kyllä hieno)

Niin ja vielä tokoilusta. Kaukoja on hinkattu sisätiloissa. Istu-seiso on vaikea. Jos olen ihan lähellä, Hali nostaa takapään liikkumatta eteenpäin, mutta jos matkaa on metristä eteenpäin niin ei enää onnistu, vaan tällöin tulee eteenpäin. Olen nyt laittanut pienen pahvilaatikon sen eteen (vaikka yleensä en harrasta tällaisia kikkakolmosia), tällöin onnistuu pidemmältäkin matkalta. Lisäksi olen ottanut kaukoihin palkkaukseksi takapalkan ja jos ei tehdä takapalkalla, teen aina muutaman asennon, jonka jälkeen vapautan ja palkkaan heittämällä namin maahan. Aiemmin palkkasin joka asennosta antamalla namipalkan kädestä, tämä on selkeästi aiheuttanut tiettyä kärsimättömyyttä ja steppailuja liikkeeseen.

Hali on saanut paljon kehuja taas viime aikoina lenkeillä. Mä tiedän, että se on kaunis ja kiltti ja iloinen, mutta tokihan se lämmittää kun muutkin sen huomaavat :)

Oikein hyvää joulua kaikille!

                                                         Mörri turhapurolookissaan

                                                   Joulukinkut orrella.

Viralliset kyynär- ja lonkkatulokset

0/0 ja C/C

Näin mä vähän ounastelinkin nähtyäni ne kuvat. Harmi. 

Pentusuunnitelmat tyssäsivät siis tähän. Positiivista asiassa on se, että saan Halin nyt sterkattua. Auttaa harrastamista varmaan paljon, kun hormonit eivät heittele häränpyllyä pitkin vuotta.

Hyvä, että kyynärpäät ovat terveet, mutta vähän hirvittää jatkaa agia c-lonkilla. Katsotaan. Aika harvoinhan me treenataan ja pitää huolehtia hyvästä lihashuollosta ja käydä fysiossa niin ehkä uskaltaa lajia vielä jatkaa. Mutta jatkossa keskitytään varmaan tokoiluun enemmän.

Mulle  Holly on siltikin parasta A-luokkaa :)

Nyt täytyy sitten ruveta miettimään mistä seuraava pieni pussihukka tulee taloon, kun se ei kerran ole Halin pentu. Klinikkavuoden ja kandikesän jälkeen seuraavan hankinta voisi olla ajankohtaista.

Nyt me mennään ottamaan nopsat tokotreenit ja peltolenkki, sitten allekirjoittanut suuntaa taas päivystämään. Sairaala ei koskaan nuku. Mutta toivottavasti tällä kertaa olisi pienempi härdelli kuin viimeksi. 

Agilityä sekoilematta

Ansaitun vapaapäivän kunniaksi (takana päivystys peineläinsairaalalla: tauotonta juoksemista 16 tuntia putkeen) lähdettiin Halin kanssa aksaamaan.

Nyt ei ole kyllä mitään huonoa sanottavaa. Hali oli ihan tähti <3

Ei mitään sekoilua, räkyttämistä, levottomia lähtöjä tms.  \o/  Hali teki keskittyneesti töitä ja minä keskityin luottamaan koiraan ja ohjaamaan. Meni tosi hyvin :) Treenattiin pieniä radanpätkiä, joissa oli tiukkoja käännöksiä ja vauhtisuoria. Lisäksi otettiin vaikeita puomikulmia siivekkeen avulla avustettuna. Puomin alastulokontaktia pitää treenata niin, ettei tarjoa kontaktia muhun päin vaan suoraan eteen. Sitä olisi vaan helpompi treenata apuohjaajan kanssa, tänään oltiin treenailemassa ihan kaksin.

Kepit onnistuivat putken kautta eli siis kovalla vauhdilla, kun ohjasi oikein sisään. Itse se ei ihan osannut siinä vauhdissa hakea sisäänmenokohtaa. Jatketaan treenailuja.

On mulla kyllä hieno kelpie <3

Otin Mörriltä tikit eilen pois. Haava ei kyllä näytä parhaalta mahdolliselta :( Se on rupeutunut sen näköisesti, että nyt pelottaa haavainfektio. Lisäksi se on paikoin parantunut aika huonosti. Perjantaina se näytti vielä ihan hyvältä, mutta ajattelin, että tikit voisi olla vielä pari päivää. No nyt niiden pois ottaminen olikin sitten tosi vaikeaa, koska ne olivat osittain hautautuneet ruven alle. Seurataan tilannetta ja putsaillaan haavaa.

Armotonta menoa agiradalla

Nukuinpa tuossa eilen niin pahasti pommiin, että en enää viitsinyt raahautua yliopistolle vaan lähdin treenaamaan agia hallille.

Alku oli taas ihan älytön. Hali kävi ihan ylikierroksilla, räkytti ja syöksähteli minne sattuu hullun kiilto silmissä. Oli jo aika epätoivoinen olo: miksi me harrastetaan tätä lajia, mitä hittoa tälle koiralle on tapahtunut?

Käskin Halin aina takaisin häkkiin, kun homma ei toiminut eikä koira ollut kuulolla yhtään. Kuivaharjoittelin sillä välin itse radalla, jossa oli paljon takaaleikkauksia, ennakoivia valsseja ja käännöksiä/välistävetoja jaakotuksilla.

Noin puoli tuntia treeneistä kului Halin hengaillessa häkissä ja mun treenaillessa yksinään. Yhtäkkiä kelpie olikin hyvin rauhallisen ja keskittyneen oloinen ja katseli mua ihan kuin kysyen, että "eikö nyt voitaisi jo aloittaa, kyllä mä nyt keskityn. En sekoile enää."

Tämän jälkeen treenit sujuikin tosi hyvin. Ihan mahtavaa radanpätkää tuli :) Koira oli rauhallisessa mielentilassa ja ohjaus sujui hyvin (olinhan mä puoli tuntia kuivaharjoitellut ilman koiraa, varmaan pitää jatkossakin harjoitella puolet ajasta yksinään) Takaaleikkaukset ja käännökset sujui hyvin. Rengas ja kontaktit radalla meni ongelmitta. Puomille nousu on tosin nykyään epävarma. Hallilla oleva puomi on kyllä aika hutera ja se taitaa hidastaa ylösmenoa, lisäksi Hali taisi silloin kerran jotenkin satuttaa itsensä ylösmenolla ja on siitä asti arastellut vähän. Lopuksi otettiin vielä keppejä, teki niin hyvin, että päätin kokeilla yhden esteen kautta. Eli hyppy ja siitä suorassa linjassa kepeille. Ensin Hali meni väärältä puolelta sisään, keskeytys ja otettiin uudestaan. Tokalla kerralla meni oikein sisään ja pujotteli virheettömästi aika nopeella vauhdilla :)

Ihan mahtavaa, että treenit loppua kohti muuttui onnistuneiksi, mutta jos jatkossa menee aina puoli tuntia ennen kuin koira kykenee suorittamaan enemmän kuin yhden esteen hallitusti, niin ei paljon naurata. Noin niinku kisoja ajatellen, eipä siellä voi puolta tuntia odotella että jokohan koira keskittyisi tekemään töitä... No katsotaan mihin suuntaan tilanne tästä muuttuu, ehditään treenailla kohta enemmän kun mulla alkaa päivystysjakso (päivystysöiden jälkeen on aina 1,5 vrk vapaata) ja sitten kahden viikon ansaittu loma. Koko syksy on tuo agi ollut niin vähällä harjoituksella, että ehkä se nyt sitten vaan sekoilee tekemisen riemusta.

Positiivista oli muuten myös ehdottomasti se, että lähdöt sujuivat tosi hyvin jopa silloin treenien alussa, jolloin koira muuten oli sekavassa mielentilassa. Hieno suoritus Halibalilta :)

Viikonloppuna olisi tarkoitus mennä treenailemaan Lauran ja Eskon kanssa :)

Mörri voi muuten tosi hyvin. Liikkuminen kolmella jalalla sujuu jo aika mallikkaasti ja kissa on ihan oma itsensä, kehräileväinen ja seurallinen. Verkkopuku sitä alkaa harmittaa, kun ei pääse peseytymään kunnolla niin kuin kissan kuuluu. Haava on siistin näköinen, otan tikit pois viikonloppuna. Niin ja tuli alustava patologisanatominen diagnoosi siitä kasvaimesta: osteosarkooma eli pahanlaatuinen luuperäinen kasvain. Oli kyllä siis ihan oikea ratkaisu poistaa jalka. Mulla oli viime viikolla hetkittäin aika onneton olo toista katsellessa, mutta nyt on ollut positiivinen mieli siitä, että ratkaisu oli kyllä ainoa oikea. Saatiin Mörrille toivottavasti vuosia lisää elinaikaa. Maailman paras Mörri <3

Lonkka- ja kyynärkuvaus

Kuvattiin Hali tänään koululla. Kyynärpäät näyttivät siisteiltä. Samoin lonkat. Lonkkamaljan etureuna etenkin vasemmassa lonkassa tosin oli vähän liian väljän näköinen eli reuna ei kääntynyt toivotulla tavalla kohti reisiluun päätä vaan osoitti hieman ulospäin. Kuvat lähtivät kennelliittoon lausuttavaksi, katsotaan sitten millaisena tulevat takaisin. Tuon reunan takia voisi olettaa että tuskin aana, mutta toivotaan että edes beenä. Koululla diagnostisen kuvantamisen opettajat arvioivat sekä kyynärät että lonkat kuitenkin hyviksi ja olivat sitä mieltä, että ainakaan tällä hetkellä mikään ei viittaa siihen, että tulisivat koiraa ikinä vaivaamaan. Odotellaan vastausta kennelliitosta.

Käytiin lauantaina aksaamassa. Alku tuntui taas aikamoiselta sekoilulta, Hali kävi älyttömillä kierroksilla. Hain aktiivisesti vikaa itsestäni ja yritin olla niin zen kuin ikinä mahdollista, sekä kehuin rauhoittavalla äänellä joka esteellä. Tämä auttoikin huomattavasti asiaa, Hali rauhottui ja yhteistyö rupesi sujumaan tosi kivasti. Aina tulee edistymistä, kun hakee vikaa itsestä eikä koirasta. Lähinnä harjoiteltiin valsseja, kontakteja sekä rengasta radalla, keppejä otettiin yksittäisenä esteenä. Hali teki kyllä hyvin :)

Perjantaifiiliksiä

Mitään ihmeempiä ei tässä kuluneen viikon aikana ole tapahtunut. Ei olla Halin kanssa ehditty treenaamaan, kun Mörrin hoito vie aika paljon aikaa. Mörri voi olosuhteisiin nähden hyvin.

Halin kanssa on ehditty lähinnä vaan lenkkeillä pimeässä iltaisin. Viikonloppuna olisi tarkoitus aksailla. Tokoilemaankin olisi kiva päästä, mutta kun ei koskaan ehdi päivänvalossa eikä olla vielä löydetty lähietäisyydeltä kunnon treenikenttää, mihin piipahtaisi nopeasti iltasella. Pientä tekniikkatreeniä on tehty olkkarissa välillä.

Hali on ollut kuluneen viikon aivan ihana <3 Se on ollut tosi kiltti ja hyvin kuulolla. On tämä kyllä niin ihme narttu, ei ikinä voi tietää sen aivotuksia. Mörriin Hali on suhtautunut tosi hienosti, välillä tosin ryntää liian rajusti katsomaan, kun Mörri klenkkailee asunnossa. Silloin on joutunut kieltämään.

Heräsin viime yönä siihen, että Hali tökki mua tassuillaan. Ärähdin sille unenpöpperössä ja käskin painua muualle, Hali perääntyi vähän ja tuli uudestaan tökkimään. Sen jälkeen se steppaili levottomana Mörrin suuntaan. Heräsin katsomaan, ja Mörrillä oli verkkopuku takertunut pahasti alahampaisiin. Ihana viisas Hali tuli herättämään mut, kun huomasi Mörrillä olevan hätä. <3 <3

Mulla alkaa diagnostinen kuvantaminen ensi viikolla ja Hali tulee varmaan mun mukaan joku päivä lonkka- ja kyynärkuviin (mikäli ei ole liian täyttä). Silmät peilataan keväällä, kun mulla on oftalmologia. Tulevaisuudessa on tarkoitus kuvata myös Halin selkä. Polvet sillä on tiettävästi ok, vaikkei niistä virallista lausuntoa olekaan, mutta on se jo muutamat kerrat ollut ortopedin palpoitavana ja kunnossa ovat.

Mä olen nauttinut viime päivät luennoilla istumisesta eläinlääkäripäivillä. Ihanaa, ettei ole tarvinnut muutamaan päivään urpoilla kandiasusteessa sairaalalla, vaan on saanut vain keskittyä kuuntelemaan. Päivillä luennoi kissoille omistautunut kanadalainen eläinlääkäri Susan Little, josta tuli mun uusi idoli. Aivan mahtava luennotsija ja kissaguru! Olisipa luennoilla aina näin kivaa :)