Remin kanssa tilanne on aika lailla back to basics. Perusasennosta lähtien on työstetty asioita alusta. Remi on nyt kehittynyt aika paljon, se tekee töitä suht hiljaa ja keskittyneesti, eikä kuppi mene niin helposti nurin kuin muutama viikko sitten. Uusia juttuja sheippaillaan sisätiloissa nameilla, ulkona treenatessa lelu toimii palkkana paremmin. Jos kuppi menee nurin niin sitten pidetään pieni tauko. Itse täytyy olla tosi varovainen, ettei sitä paineista liikaa.
Molempien kanssa on tehty paljon luopumisharjoituksia sheippaamalla. Se on tohon Remin liialliseen kiihtymiseen varmasti hyvä apu. Ja hyvää tämä tekee myös "kaikkimulleheti" Halille. Haltsu on tosi koomisen näköinen, kun se koittaa parhaansa mukaan luopua asioista :D Nyt on päästy sen kanssa siihen pisteeseen, että se kestää katsoa mua sekunnin silmiin namin ollessa nyrkissä sen edessä. Siltä oli ensin suuri saavutus, että edes vilkaisi toiseen suuntaan :D Remiltä luopuminen sujuu paremmin, se pitää kontaktia vaikka nami on kämmenellä sen naaman edessä :)
Hali on ollut tokoa treenatessa tosi hieno. Me on nyt vasta tehty tunnaria ja ruutua kisamaisesti. Viikko ennen kisoja on hyvä aika aloittaa :D Ruutu on ollut aika bueno. Vielä vähän aikaa sitten paikan haku oli nimittäin mitä sattuu. Tunnari on vähän epävarma, mutta on se oman sieltä poiminut joka kerta. Sitä ei muutenkaan pysty yksin kisamaisesti treenaamaan, että saas nähdä kuinka käy. Ja sitten on kaikkea pientä. Seuraamisen sivuaskeleet ei ole kovin kauniita, eikä olla ikinä treenattu neljän minuutin paikkamakuuta ryhmässä. Tänään luoksarin maahanmeno oli totaalisen hukassa. Mutta mulla on kyllä nykyään iso luotto tuohon otukseen :) Kisatilanne on kuitenkin kisatilanne, siellä voi käydä mitä vaan. Eniten ehkä jänskättää se, ettei Hali rupeaisi palkkaamaan itseään kisoissa äänellä tai muulla sekoilulla. Yksi päivä se lähti rallattelemaan hyppynoudossa kapulan kanssa omia menojaaniin että lumi vaan pöllysi. Voihan se hyvin keksiä jotakin tälläistä kisoissakin. Remin suhteen toivon, että sillä pysyy pakka kasassa kisatilanteessa. Kisoista lähdetään ensisijaisesti hakemaan hyvää fiilistä, plussaa on jos tulee (hyvät) tulokset.
Aina nää kisat tulee niin yllättäen sitten kuitenkin, ettei palkkaamattomuutta ehdi juurikaan treenata. Yritän ensi viikolla pitää edes yhdet palkkaamattomuustreenit. Pitäisi kyllä tämän suhteen ryhdistäytyä ja treenata välillä palkkaamatta joka liikkeen välillä.
Treenaamiseen on hetkittäin tuonut haasteensa vaihteleva talvinen sää. On kuitenkin urhoollisesti treenattu tuulessa, tuiskussa, sateessa, loskassa, pakkasessa... :D Nyt on työn alla saada joku sisätila täältäpäin, jossa voisi treenailla vähän mukavammin. Porissa näitä kyllä tuntuu riittävän, ja mihin hintaan verrattuna pääkaupunkiseutuun! Hallivuokra kuukaudessa on saman verran kuin meilläpäin maksaa yksi tunti.
Ollaan myös päästy mukaan paikalliseen pieneen agiporukkaan, mikä on tosi kiva juttu. Oltiin viime perjantaina treenaamassa, ja etenkin Halin kanssa oli hyvät treenit. Siitä sanottiin, ettei se ole ollenkaan sellainen ongelmakelpie kuin mitä itse monesti ajattelen sen olevan. Kyllä se kääntyykin tosi hyvin ja on kuulolla. Isoin ongelma on ehkä se, että jos Halilla ei ole riittävästi tilaa suorittaa esteitä, se kiihtyy, tiputtelee rimoja ja haukkuu herkemmin. Kait se on reppana jo niin turhautunut, että taas tuo eukko on edessä tuolla esteen takana kun tää mun rytmitys ja liikkuminen ei aina ole niin kovin taitavaa.
Remin kanssa agilityssä(kin) on tosi paljon hiomista, mutta toivottavasti päästäisiin sen kanssa koittamaan kisaonnea viimeistään syksyyn mennessä, mielummin jo aiemmin. Hyvin se kyllä tekee ja oppii :) Kovasti on poika saanut kehuja muiltakin, sekä tekemisen että ulkonäön suhteen. Onhan se kyllä kaunis koira. Vähän pöljä, mutta kaunis, kiltti ja rakas :)
 |
| sunnuntailenkiltä |
 |
| talvinen Kirjurinluoto |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti