Mörri dippaa! :D

Kolmijalkaisen elo sujuu oikein hyvin.

Ruoka maistuu ja herra on edelleen leikkisä ja kehrääväinen oma itsensä. Asiat, jotka ovat muuttuneet on se, että Mörri hakeutuu enemmän syliin nukkumaan kuin ennen, ja se että leikkii ehkä vähemmän muiden kissojen kanssa. Mun kanssa se kyllä leikkii ja lisäksi pyörittelee namipalloa ja -pyramidia hyvin sujuvasti ainoalla etutassullaan.

Mörri on aina dippaillut niin maidon kuin kahvin mukin pohjalta. Seurasin sitä tässä yksi ilta, kun se koitti dipata maitoa mukista. Ensin homma ei onnistunut, koska se laski ainoan etutassunsa aina dippaamisen jälkeen maahan, kun tasapaino ei riittänyt. Kissa näytti kovin pohdiskelevalta, kun koitti ratkaista tilanteen. Lopulta se hilasi painonsa pyllynsä päälle ja dippaili maidot mukin pohjalta istua kököttäen kuin orava.

Harmi, etten saanut alun epäonnistuneita yrityksiä ja pohtimisosuutta videolle, mutta tässä on pätkä siitä, kuinka onnistuu dippailu kolmijalkaisenakin. Tää on sitten ihan älyn jännä :D

Tokoa, agia ja rauhoittumisharjoituksia

Sunnuntaina tokoiltiin kaverin kanssa. Oli pirun kylmä, joten aika lyhyet treenit pidettiin, tauot Hali oli autossa.

Seuraaminen: Tuli aika kivaa pätkää. Häiriö ei haitannut. Suoralla tulee jonkin verran tanssiaskelia, kun haluaisi mennä kovempaa, mutta pitää paikan kuitenkin. Mietin auttaisiko tähän, jos tekisi enemmän temponmuutoksia? Oikealle käännökset oli jees, mutta täyskäännös-seis oli taas huono. Otin imutuksella sitten sitä erikseen ja palkkasin myös oikeasta kädestä, koska Hali meinasi välillä jäädä vinoon mun taakse.

Paikalla istuminen: Hali teki suht. hyvin, oli kyllä hieman levoton eli vilkuili sivuille. Harmillisesti pääsi kaverin koira karkaamaan yhtäkkiä niskaan  :/ Hali koitti vielä hetken istua parhaansa mukaan paikoillaan, vaikka toinen oli niskassa, ja näytti siltä että "voi ei nyt menee pieleen". Pidettiin pieni halailuhetki ja otettiin uudestaan. Hali skarppasi ihan älyttömästi ja piti hyvän kontaktin. Ehkä siitä oli sitten jotain hyötyä saada snautseri niskaan, koska Hali selkeästi koitti suoriutua paremmin.

Liikkeestä seis: Valui eteenpäin pysäytyksissä. Paikalla seisominenkin oli vaikeaa. Oli ehkä liian kylmä. Tätä on nyt työstetty pienissä erissä lenkkien lomassa ja kotona, ja luulen että ensi kerralla menee häiriössäkin ihan hyvin. Paikalla seisomista pitää kyllä nyt treenata enemmän.

Iltaisin on treenailtu keittiössä noutokapulan ja tunnarin pitoa, hommassa on edistytty paljon. Eteentulopaikkaa on haettu ihan namin kanssa ohjaamalla uudestaan, koska on usein vino siinä. Ajattelin jättää liikkeen hetkeksi hautumaan, ollaan ehkä tehty sitä liikaa. Kaukoja on tehty myös.

Torstaiksi varasin agihallin sitä varten, että mennään tokoilemaan lämpimään. Tarkoitus olisi aloittaa ohjatun noudon treenaus.

Tänään aloitettiin uudessa agiryhmässä. Oli ihan älyttömän kivat treenit.

Mä oon ruvennut nyt opettamaan Halille rauhoittumista, menee niin sekoiluksi sen meininki välillä, kun neiti hieman kuumenee liikaa. Kotona on kuunneltu koirien haukuntaa agi- ym videoilta. On päästy jo siihen pisteeseen, että Hali vihjeestä käy kyljelleen ja lopulta sulkee silmät ja melkein nukahtaa. Ihan mahtavaa :)

No homma ei tietenkään vielä ihan toimi agikentän laidalla. Otin siis siellä käyttöön tänään uuden metodin, minkä ajattelin toimivan koiralla siinä missä pikkulapsellakin. Eli jos lapsi saa primitiiviraivarit niin pitelee vaan kiinni kunnes se rauhottuu. Eli kun Hali aloitti sekoiluhaukun (jolloin ei kuuntele puhetta), otin sen syliin. Halihan provosoituu kosketuksesta mikäli on tuossa mielentilassa, eikä missään nimessä halua tulla silloin lähelle, vaikka muuten sylitunkuri onkin. Kaveri huusi ja kiljui ja rimpuili, mutta pidin vaan kiinni ollen muuten rauhallinen ja suht passiivinen. Lopulta Hali luovutti, jolloin annoin sille rauhoittumisen vihjesanan ja päästin irti. Tätä toistettiin muutamia kertoja, ja hittolainen, se tuntui toimivan! Lopulta Hali makoili rennosti pää maassa ja silmätkin lupatteli, vaikka vieressä pinkoi terrieri agiradalla. Välillä hieroin myös päälaen akupunktiopistettä, jolla on rauhoittava ja rentouttava vaikutus. Tämä aiheutti haukottelua. Juuri ennen kuin oli meidän vuoro, Hali vaikutti siltä, että se oli luovuttanut radalle pääsemisen tavoittelun. Eli mikäs sen mahtavampaa, kuin silloin päästääkin se tekemään, eli koira saa palkkion silloin kun on antanut periksi ja on kärsivällinen.

Lähtösekoilu tosin tuli takaisin, Hali ei millään pysynyt ja oli ihan paineistunut. En tiedä vaikuttiko se kiinnipitely sitten siihen tai jotain. Otin klikkerin avuksi lähtöön ja sillä saatiinkin tuloksia hyvinkin nopeasti.

Muuten oli ihan mahtavat treenit, Hali kuunteli ohjausta tosi hyvin. Aluksi tosin paineli niin lujaa, että ei meinannut pito pysyä ja tuli aika ikävän näköisiä kaatumisia. Samoin rysäytti kerran päin siivekettä niin että koko este ja koira oli nurin :( Fyssarille käynti suunnitteilla.

Tiukoissa käännöksissä haltuunotto on hetkittäin vaikeaa. Käteen tuleminen ei toimi vieläkään kovin hyvin etenkään silloin, jos Hali ehtii lukita edessä olevan esteen. Tätä hiotaan edelleen. Mun rintamasuunnalla on myös ihan älytön merkitys, Hali lukee mun kroppaa niin tarkkaan.

Tuli sellaista palautetta, että meidän pitäisi aloittaa kisaaminen ja että koira on ihan huippunopea :) Kyllä me varmaan ykkösluokan ratoihin jo kyettäisiin, kepit vaan pitää saada kuntoon. Ja sitä sun tätä hioa. Mutta kai se on se lisenssi hankittava.

Ohessa muutama talvinen kuva Halista viime sunnuntailta.

Me ollaan porilaistuttu...

... Kahdeksi viikoksi. Oon menossa alueeelle kesäksi töihin ja olen kunnaneläinlääkäriharjoittelussa. Hali lähti mukaan hoitopaikan puuttuessa. Alkuun hirvitti jättää toista pieneen vieraaseen huoneeseen pitkiksikin päiviksi (eläinlääkärin päivät välillä venyy...), mutta hyvin on mennyt. Hali nukkuu päivät stressailematta turhia ja illalla on sitten koluttu Poria läpi, lähinnä kirjurinluodolla lenkkeilty. En ole itse ollut Porissa koskaan, varmaan on tosi hieno kaupunki kesällä.

Ollaan joka ilta tokoiltu vähän. Lähinnä seuruuta ja luoksetuloa, lisäksi on treenailtu jääviä; lähinnä on nopeutta nyt haettu. Liikkeestä istu on myös otettu paremmin työn alle. Hyppyäkin treenailtiin pitkästä aikaa, kun matkan varrelle sattui sopiva aita. Hyvin on kyllä kelpiellä liike selkärangassa vaikka ei olla tehty varmaan puoleen vuoteen (!). Luoksetulossa pidemmältä matkalta tulee monesti vinoon. Hali on tajunnut jo itse sitä korjata, mutta työn alla saada tulemaan kerralla suoraan, niin ei tarvi sitä pyllyä siinä enää heilutella. Harjoiteltiin myös luoksetulon seisomista ja maahan menoa. Aika makeita pysähdyksiä ja maahan heittäytymisiä. Ei olla oikeestaan edes treenattu maahanmenoa koiran joustessa kohti. Hyvin on paimenella liike hallussa ihan luonnostaan :)

Viikon bonari oli, kun törmäsin porilaisen koirakerhon treeniparkkikselle, missä oli treenit alkamaisillaan. Kävin siellä juttelemassa ja heille oli ok, jos haluan siinä reunassa treenata omaa koiraa. Treenattiin siinä sitten pitkästä aikaa häiriössä. Hyvin keskittyi, ainoastaan aluksi seuruun käännöksissä jäi tuijottelemaan, mutta korjasin keskittymistä namilla, jonka jälkeen sujui paljon paremmin ilman apukeinoja. Olen nyt koittanut tosi tietoisesti olla seuruussa hiljaa, että koira ehdollistuisi siihen, että kun olen hiljaa, menee tosi hyvin. Aika lyhyissä pätkissä tehdään, ainakin silloin jos on häiriötä. Häiriöttömissä treeneissä harjoitellaan enmmän kestoa.
Paikallamakuuita on tehty runsaasti lenkkien aikana, välillä pidempiä ja välillä lyhyempiä. Häiriönä on ollut ohi kulkevat lenkkeilijät. Aika kivaa kontaktia pitää. Olen koittanut tiiviin kontaktin jälkeen vapauttaa lelulle, joka on nyt noin kaksi metriä Halista. Tuntuu, että se kontaktin kesto koko ajan tällä menetelmällä parantuu, mutta en tiedä mitä teksi niille alun vilkuiluille, joita tulee edelleen joka kerta. Eli noin 10 ensimmäistä sekuntia on pakko pyöritellä sitä päätä sinne sun tänne...On saatu treeneihin uuttaa potkua uudella lelulla, joka on nyt ihan suosikki ylitse muiden. Nännikumi! Siis lypsylehmien. Hitto että on hyvä lelu :D

Treeneistä terveysasioihin. Hali vaihtaa karvaa ja housuissa hapsottelee irtoavia karvatupsuja. Hali ei yhtään tykkää, kun nyppäilen niitä irti, mutta eilen se sai ihan kohtauksen, kun yritin ottaa karvatupsua irti. Ei antanut koskea itseensä ollenkaan ja meni ihan paniikinomaiseen tilaan. No se siitä sitten tokeni, jonka jälkeen otin sen viereen ja silittelin selkää pitkillä vedoilla kunnes koira vähän rauhottui. Takaosaan se ei edelleenkään antanut koskea. Illalla sitten silittelin sitä ja kun käsi osui takaselän/takaraajojen alueelle, koira ryntäsi karkuun eikä halunnut tulla mun luokse. Tein sille suppean ortopedisen tutkimuksen, selkärankaa painellessa koitti näykkäistä mua , kun olin LS-välissä. Ei hitto. Onko sillä oikeesti selkä pamahtanut. Liikkeissä en ole huomannut mitään epäpuhdasta. Kun Hali vähän rentoutui tutkimuksen aikana, se ei enää reagoinut selkärangan paineluun samalla tavalla. Takareiden taaimmat lihakset olivat aika jäykän tuntuiset, joten hieroin koiran läpi. Hierontaan se kyllä rentoutui, alkuun arasteli kun koskin takajalkoihin, mutta antoi sitten hieroa. Annoin sille tulehdukipulääkkeen. Myöhemmin illalla se oli ihan normaali. Antoi silitellä itseään eikä säikkyillyt vaikka koskin takaosaan. Eli nyt sitten hierontaa, palauttavia lenkkejä (ei rymyämistä lumihangessa) ja kipulääkekuuri. Katsotaan mitä tapahtuu. Se selkä on kyllä kuvattava tässä lähiaikoina. Mun mielestä joka kelpie voisi käydä selän kuvauttamassa, kun niillä on alkanut noita selkäongelmia putkahdella enemmänkin esille. Halillakin on niin lyhyt lantio, etten ihmettelisi yhtään, jos sen LS väli on liian lyhyt/ahdas, mikä mun ymmärtääkseni on ollut monen kelpien ongelma (vai olikohan se L6-L7 väli). Toivotaan, että homma johtuu vaan siitä, että torstaina mentiin melkein kolmen tunnin lenkki, jonka aikana Hali paineli umpihangessa pitkiä matkoja ja pyrähteli rusakoiden perässä. On sitä itselläkin paikat jumissa aerobic tunnin jälkeen.

Vapaapäivä

Treenasin tänään Heinin avustuksella. Harjoiteltiin Halin kanssa pakkokäännöksiä, pakkovalsseja, poispäinkäännöksiä ja keppejä verkoilla. Täytyy opettaa Hali tulemaan käskystä käteen kiinni, tätä voidaan treenailla lenkeilläkin. En tajua miten se on unohtunut opettaa varmaksi, perusjuttuja agilityssä :/

Pakkovalssit sujuivat hyvin, muutama hieno pakkokäännöskin jo onnistui. Tämän onnistumiseksi Hali oli saatava himmaamaan, sillä se tulee niin lujaa ja valtavan pitkällä loikalla, ettei ole mitään saumaa tiukkaan käännökseen ellei vauhti hieman hidastu. Suhina auttoi tähän: suhahdus ja heti perään käsi käsky. Rupesihan sieltä löytymään parempia laskeutumispaikkoja. Verkkojen ottaminen takaisin kepeille muutti heti kelpien olemuksen, pää tuli alemmas ja meni lujaa. Täytyy nyt sitten häivyttää ne verkot pikkuhiljaa pois.

Mulle valkeni myös miten oma olemus vaikuttaa Haliin, se paineistuu monesti mun takia ja siitä ne sekoilut johtuu. Täytyy olla tosi tosi rauhallinen ja kiltti toiselle, palkata paljon ja käyttää enempi nameja kuin leluja erityisesti silloin, kun opetellaan uusia juttuja ja halutaan toistoja nopealla tahdilla. Onpa ihan höhlä olo, miten paljon sitä tulee itse mokailtua :/ Kyllä mä yritän useimmiten olla rauhallinen Halin kanssa ja tietenkin tiedän että oma olemus vaikuttaa koiraan, mutta siltikin sitä on välillä sokea omalle käytökselle. Esim. jos vähänkään tiukemmalla äänellä käsken odottamaan lähdössä, niin sitä huonommin pysyy, kun koko pikku kelpie paineistuu. Tää on tällasta noidankehää kyllä välillä, itse turhautuu kun se ei pysy ja sitä vähemmän se pysyy, mitä enemmän turhautuu. Nyt täytyy kyllä kaivaa itsestä uusia käyttäytymismalleja esille, ihan on epistä tälläinen Halia kohtaan.

Ohjauksessa täytyy jättää kyyryasennot alaspäin pois, ranteen ja nyrkkien sheikkailut voisi unohtaa kokonaan (aivan älyvapaan näköistä), ja ääntä käyttää vain vähän ja ainoastaan kohdissa, kun sitä oikeasti tarvitaan. Suhinaa käytetään vaan himmaamiseen, ja joskus käännöksen ennakoinnin merkkinä.

Noniin ja tässä tää video. Onnistuinpas.

Toivottavasti kevään mittaan saadaan jo sujuvamman näköistä materiaalia.

Kotimatkalla huomasin renkaan tyhjentyneen ja oli aika jännityshetket päästä kotiin. Matkasta onneksi selvittiin, kelpie otti päikkärit ja minä lueskelin kolmijalka kainalossa tokokirjaa ja tein ihan muistiinpanoja. Vautsivau :D Soitin sitten alakerrassa asuvalle kurssikaverille tokokirjan lumoissa ja sovittiin yhteiset tokotreenit sunnuntaille. Harmittaa, kun ne bc treenit siirrettiin niin kauas, ettei oikein voida sinne asti ajella. Me kuitenkin tarvittaisiin tota häiriötä. Täytyy käydä treenailemassa jossakin ihmisten ilmoilla enemmän. Käytiin sitten tämän kurssikaverin kanssa riehuttamassa koiria, ja kun päästiin kotiin, otettiin vähän tokotekniikkaa. Hali oli aika väsynyt, joten noutokapulan pitoharkat sujuivat kerrankin erinomaisen rauhallisesti :) Perusasennot ja paikoillaan kääntyilyt olivatkin sitten aika laiskoja, mutta Hali kyllä preppasi parhaansa mukaan. Joskus on hyvä treenata silloinkin, kun aktiivisuustaso ei ole ihan normaalilla eli hyvin korkealla tasolla.

Sunnuntain treenit täytyy suunnitella huolella, ja pitäisi muutenkin ottaa suunnitelmallisuus, järjestelmällisyys ja tavoitteellisuus oleelliseksi osaksi treenausta. Mä kun vaan olen luonnostani niin huono suunnittelemaan mitään, sillä olen melko impulsiivinen ja kaikkea muuta kuin järjestelmällinen ihminen.

Äsken väsynyt kelpie havahtui hirveään rytinään ja paukkeeseen. Ärsyttää, kun noita raketteja pitää ampuilla vielä uuden vuoden jälkeenkin,  murrr... No, onneksi Hali tosiaan palautuu nopeasti ja nyt vetelee taas sikeitä.

Nukkumaan menen minäkin, huomenna töihin.

Tylsä torstai

Ei sitten päästykään tänään tokotreeneihin, kun ne siirrettiin jonnekin nurmijärven takamaille. Vähän liian pitkällä. Pitäisi kyllä järkkäillä tokotreenit vaikka agihallille, ei tuolla ulkona voi treenailla. Pimeetä ja jäätä ja loskaa ja märkää. Tänään kyllä tehtiin muutama lyhyt paikkamakuu kesken keppileikkien. Jätin kepin noin metrin päähän Halista ja hieno kontakti pysyi. Vapautin n. 20-30 sekunnin tiiviin kontaktin jälkeen kepille. Hauskaa tuntui Halilla olevan, mutta tiedä häntä lieneekö makoilu kyllästyttänyt, koska kun lopetetttiin, keksi kelpie juosta rusakon perään ja juoksikin pitkälle. Yleensä se vain pyrähtää perään ja tulee heti takaisin. Nyt vain näkyi kuinka kaukana viipotti jokin musta salama pitkin metlan kartanon maita. No tulipahan hyvää lihaskuntoa. Hyvä ettei ollut autotietä lähellä. Illalla tehtiin vielä vähän kaukoja olkkarissa, tekniikkaa vaan hiottiin. Hassua, että jos mä istun, niin seiso-istu on vaikea ja jos mä seison niin istu-seiso on vaikea. Outo eläin :D

Huomenna on vapaapäivä eli tietenkin aksaamaan. Siitä lisää myöhemmin.

Pistän tähän tän meidän treenivideon. Aika sähellystä. Se siis on kooste useista pikkupätkistä eri treeneistä. Itse tykkään katsoa äänettömällä, hirveetä kiekumista :) Täytyy harjotella ohjaamaan ilman ääntä, menee paljon paremmin kun malttaa pitää suunsa supussa ja keskittyy ohjaamiseen. Nyt tulee huudeltua ja suhistua joka välissä. "Hali Hali tässä tässä shhh shhh!"... Ihan kamalaa :D Videolta olen saanut hyvän käsityksen myös siitä, että Hali tarvii hyppytekniikkatreeniä, se hyppää ihan väärin. Etenkin pituudella huomaa kuinka se vetää jalat mahan alle suppuun. Täytyy koittaa päästä johonkin hyppytekniikkakurssille.

Nojoo ylläri, en mä osaakaan laittaa tätä tänne. Jostain syystä palvelin hylkää videon. Tekniikan ihmelapsi odottelee neuvoja viisaammalta taholta ja katsotaan saadaanko video sitten näkyviin.

Uuno kissa kävi tänään vatsaonteloultrassa, kun meillä oli ultrausharjoitus. Uu on laihtunut kovasti viime kesästä lähtien ja oksentelee usein, joten pelkäsin että sieltä löytyy lymfooma, kolangiitti, pankreatiitti, IBD, you name it. No eipä onneksi löytynyt mitään, joten oksentelu johtuu todennäköisesti ruoka-aineyliherkkyydestä tai siitä, että välillä Uu syö ahmien ruokansa, kun kuitenkin  koko lauma syö vierekkäin. Uu syökin nykyään erillään muista, ja oksentelu on selkeästi vähentynyt. Laajan verenkuvan tutkin siitä töissä jo loppusyksystä, kaikki oli näytteissä ok. Eli hyvä ettei mitään hälyttävää löytynyt, täytyy kokeilla hypoallergista dieettiä hoitokokeiluna. Mä en kyllä jaksa enää yhtään kipeetä kissaa. Yhdellä on nivelrikko, toinen oksentelee ja laihtuu ja kolmannelta irtosi jalka. Onneksi Luka on (vielä) ok (nyt pitää koputtaa puuta). Huoh. Eläinlääkärin eläin ei voi olla terve.

Menneitä, tavotteita, treenejä ja lomailua

Meidän uusi vuosi vierähti reissulla Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalle. Hali osoitti rakettipelkoa viime uutena vuotena, joten nyt sitten suunnattiin ottamaan vuosi vastaan korpimaisemiin, jossa ei niin kovasti rytissyt. Hali nautti reissusta täysin siemauksin, riitti lääniä juosta ja kavereita joiden kanssa riehua. Ja lunta, mitä pieni kelpie rakastaa! Vuodenvaihteen pauke ei kovasti haitannut, kun pidin Halin sen ajan sisällä verhot kiinni ja musiikki soiden. Hyvä palautumiskyky Haltsulla kyllä on, paukkeet eivät jää häiritsemään sitä pitkäksi aikaa.

Sekalainen seurakunta

Halin bravuuri

Hali tarkkana.

Kelpie huolehti, ettei jää kyydistä

Tältä se enimmäkseen näytti: karvoja, koipia, hampaita pitkin poikin lattiaa...

Ennen lähtöä reissuun oltiin Tuulia Liuhton agitreeneissä. Oli älyttömän hyvät treenit. Tuli ihan kivaa radanpätkää, jotkut kohdat tuottivatkin sitten vaikeuksia. Oli kyllä tosi vaikea ratakin Halin osaamistasolle. Opeteltavia asioita on nyt se, että käteen tuleminen pitää opettaa tehokkaammaksi, se on nyt vähän niin ja näin, eikä pieni kelppari vauhdin huumassa aina muista mikä merkitys sillä olikaan. Lähtösekoiluissa Tuulia kehotti käyttämään sitä samaa piiloutumistekniikkaa, kuin mitä on testattu sekoiluräkyttämiseen. Keppeihin tuli sellainen neuvo, että ota verkot takaisin. Teemme siis niin. Seuraavat aksatreenit on sovittu loppiaiseksi, näitä treenataan silloin sitten. Tuulia muuten tykkäsi Halista kovasti, oli sitä mieltä että ihana tykkikelpie, ja että tollasta on kiva treenata. On varmaan jos osaisi! Kyllä on niin nolon näköistä mun ohjaaminen. Treenien videointi on kyllä tosi hyvä keino kehittyä, mutta tsiisus niitä on nolo katsella :D Oleellisen hyvä huomio on kyllä ollut videoita katsellessa se, että vaikka tuntuu ettei ehdi ohjata niin kyllä siinä oikeasti ehtisi. Nyt se näyttää pitkälti sellaiselta, että jään ihan liian pitkäksi aikaa varmistelemaan, kun Hali suorittaa esteen. Tästä johtuen tuleekin sitten kiire seuraavalle. Eli ei ole kovin sulavan näköistä vaan sellasta töksähtelevää epärytmikästä menoa. No, kaipa tässä koko ajan kehittyy, toivon mukaan ainakin. Laittaisin niitä videoita tänne mutten kyllä kehtaa :D

Tokoiltukin ollaan, tänään mennään treenaamaan kunhan kuumeinen opiskelija saa väännettyä muutamat tehtävät. Torstaina olisi tarkoitus treenata bc porukan kanssa. Mä oon ihan rakastunut siihen kirjaan, minkä sain joululahjaksi. Älyttömän hyvä. Mä olen nyt tajunnut ruveta vaatimaan Halilta oikeasti parempia suorituksia silloin, kun tiedän sen niihin kykenevän. Palkkaamisen suhteenkin on tullut monta hyvää ajatusta. Olisi kisoja tiedossa vielä tässä tammikuun aikana, mutta toisaalta mä olen lähdössä Poriin kunnaneläinlääkäriharjoitteluun loppukuuksi, joten ei ehditä kyllä treenata yhtään, kun Hali jää tänne hoitoon. Katsotaan. Tokoa varten pitäisi saada hieman välineistöä: kasa tunnarikapuloita, noutokapuloita sekä ruutumerkit (hävitin edelliset).

Sitten nopea katsaus viime vuoteen. 

Aloitettiin tokokokeissa käyminen (ihan liian aikaisin). Vaikka koira ei ollut valmis, positiivista oli se, että sain omat kisahermot kuriin ja olen oppinut itselleni luontaisen tavan kisata. Kokeista tuloksena oli lähinnä 3. tuloksia, ja yksi 2. tulos. Suurin syy näihin oli joka kerta paikkamakuu, joka meni aina nollille. Muuten tuli lähinnä kiitettäviä arvosanoja liikkeistä. Häiriöherkkyys on osoittautunut meidän suurimmaksi ongelmaksi. 

Päästiin keväällä Järvenpään Agilityurheilijoihin, ja aloitettiin aksaaminen kunnolla. Hali on osoittanut siinä luontaista lahjakkuutta, ohjaaja ei niinkään :D 

Paimentamassa käytiin vuoden aikana vain kerran. Hali on osoittanut olevansa oikea paimenkoira, harmi ettei tätä ehditä kuitenkaan juurikaan treenailla. Se, että koira on osoittanut taipumusta paimentamiseen, ei kuitenkaan vielä ole paimentamista, joten olisi ihan mahtavaa tätäkin treenailla. Ehkä sitten joskus.

Hali on pysynyt terveenä, kesällä oli yksi silmätulehdus ja mahatauti. Muuten ollut ok. Lonkat ja kyynärät kuvattiin: c/c ja 0/0. Polvia ei ole virallisesti lausuttu, mutta ne ovat kyllä 0/0 (tutkittu meidän ortopedian harjoituksissa).

Tavotteita vuodelle 2012:

- ALO 1 ja AVO 1. Tämä vaatii paikkamakuun kuntoon saamisen, noudon ja kaukot kuntoon.

- Mahdollisesti BH 

- Kisaamisen aloittaminen agilityssä.

- Näyttelyissä piipahtaminen (plaah...) 

- Silmien peilaus, mahdollisesti selän kuvaus

- Ja tärkeimpänä tietysti terveenä pysyminen.

Menestyksekästä ja Onnellista Uutta Vuotta 2012!