Oivalluksia

Käytiin vetämässä agitreenit Lauran ja aussi Eskon kanssa.

Treenattiin niitä kontakteja ja keppejä. Kepeillä edistymistä siinä, että oppi treenien loppua kohti himmaamaan sen verran (putkesta kepeille) että sisäänmeno ja alku onnistui. Laura palkkasi edessä, koitetaan saada sitä päätä alemmas. Huomattiin sellainen, että pujottelee paremmin, jos mä jättäydyn taakse. Mikäli kuljen vierellä Hali rupeaa säheltämään enemmän ---> odottaa varmaan palkkaa multa. Se, että palkka tuli Lauran kautta auttoi tähän. Oikealta puolelta ohjaus ei onnistu vielä yhtään, tokokoirana kaikki on Halista helpompaa suorittaa vasemmalla puolella. Vaatii vielä siis paljon treeniä. On tää kyllä Halille ollut niin epäreilu opetusmetodikin, kun ne verkot vaan yhtäkkiä jäi pois. Ajattelin laittaa ensi kerralla verkkoja vaikeimpiin kohtiin eli alkuun ja loppuun.

Kontaktitkin parani loppua kohden, alkuun oli enemmän vaikeuksia. Käytin targetteja apuna. Mun itse on opittava kontakteilla välttämään kaksoiskäskyjä eli annan monesti lähtöluvan samalla lähtien itse liikkeelle.

Ihan kivaa radanpätkää tuli hetkittäin, yksi tosi vaikea putkikulma tuotti vaikeuksia ja kerran Hali tuli alas keinulta (?), ei ole tehnyt sellaista ikinä.

Videoitiin treenit, tosi opettavaista katsoa suoritukset nauhalta. Hyviä naurujakin taas sai. Miten sitä voi olla niin järki jäässä radalla? :D

Yksi parhaista treenioivalluksista oli se, että jos Hali aloittaa sekoiluräksytyksen, menen piiloon siltä. Eli kyykkyyn ja piilotan pään käsiin. Hali oli ihan että täh? Ja sekoilu loppui. Tää oli ihan loistava juttu. Oon mä sille ennen selkää kääntänyt, mutten ole tajunnut mennä tolleen piiloon. Tosi tehokas keino! :)

Sain joululahjaksi siskolta kirjan "Tavoitteena täysi kymppi- Palkitsemiseen perustuva tottelevaisuuskoulutus" (Niina ja Kenth Svartberg). Vaikuttaa tosi hyvältä. Kohta niitä kymppejä satelee ;D

Tokoa ja aksaa

Mä olen lomalla! Eli Halillakin on kivempaa: pitkiä lenkkejä ja treenejä.

Treenailtiin tänään tokoa agihallilla, kun odoteltiin treenikaveria saapuvaksi. Tehtiin kaikki alo-luokan liikkeet paitsi hyppy (ehkä vähän ahnehdin, mutta oli niin kiva treenata pitkästä aikaa tokoa :) Ei tosin tehty liikkeeitä kisamaisesti.

Paikkamakuu: Ihan helmi. Makuutin ehkä n. 2,5 min. Yhdessä vaiheessa heilautti vähän lonkkaa, mutta ei muuttanut asentoa ja kontakti pysyi koko ajan. Helppoa ku heinänteko, kun ei ollut oikeestaan mitään häiriötä :P

Seuraaminen (pelkästään vapaana): Tässä on nyt taas ongelmia. Pitää niin tiivistä kontaktia, että edistää ja on vino :/ Imutin alkuun, että saatiin paikka korjattua. Sen jälkeen tehtiin pieniä pätkiä ja vapautus takapalkkapallolla, kun seurasi hyvin. Otettiin useita lyhyitä toistoja ja homma rupesikin sujumaan paremmin. Plussaa iloisesta ja aurinkoisesta asenteesta :) Minkäs toinen muutamille tanssiaskeleille mahtaa, kun on niiin kivaa!

Jäävät: Kumpikin älyn hyvin. Palkkasin naksulla kummassakin. Liikkeestä seis vapautin takapalkalle, ei tullut yhtään steppailuja. Liikkeestä maahan heittäytyi kyynärpäitä myöten maahan, hienoa koska tässä on kovati koittanut huijailla viime aikoina. En antanut kummassakaan liikkeessä seuraa käskyä, niin ei tarvinnut ottaa paineita alun seuraamisesta.

Luoksetulo: Hyvin teki. Ensin n. 10 metrein matkalta suoraan eteen, tuli kiinni muttei törmännyt, eli tosi jees. Vapautin tästä lelupalkalle. Laukkasi kyllä koko matkan, mutta jotenkin vähän laiskasti, joten otin sitten muutaman vauhtiluoksetulon putken kautta ja vapautin jalkojen välistä kiinni leluun. Lopuksi muutama sivu-eteen toisto. Hali osaa tämän jumpan jo tosi kivasti.

Tokotreenien jälkeen siirryttiin aksailemaan. Laura ja Esko tuli treenaamaan meidän kanssa. Viime treeneissä tiistaina huomattiin, ettei koira takaakierroissa osaa tulla käteen vaan hyppää mun selän taakse, joten niitä hiottiin. Viime treeneissä tehtiin paljon jaakotuksia ja sen verran putkiaivo puolestaan on ohjaaja, että kun tänään piti valssailla, niin en osannut tehdä muuta kuin jaakotuksia. Hmph... Aivot on kai sitä varten, että tukka pysyy kiinni?  Kontaktit radalla eivät onnistuneet. Hali tulee läpi, kun vauhdin hurma on niin valtava. Niitä treenaillaan ensi kerralla lisää ja otetaan targetti takaisin käyttöön. Nyt kun Hali alkaa hiffata kepit niin keppikulmien vaikeuttaminen on myös työn alla. Lisäksi sen pitää oppia himmaamaan ennen keppejä, tulee niin täyttä vauhtia sisään, että usein toka väli jää sitten pujottelematta.

Joulupäiväksi sovittiin seuraavat treenit, jolloin me keskitytään näihin ongelmakohtiin, eli keppikulmat ja himmaaminen sekä kontaktit radalla. Ensi viikoksi Laura on järkännyt meille Tuulia Liuhton privaattitreenit, vähänkö siistii :) (toivottavasti ohjaaja ei täysin nolaa itseään, Hali on kyllä hieno)

Niin ja vielä tokoilusta. Kaukoja on hinkattu sisätiloissa. Istu-seiso on vaikea. Jos olen ihan lähellä, Hali nostaa takapään liikkumatta eteenpäin, mutta jos matkaa on metristä eteenpäin niin ei enää onnistu, vaan tällöin tulee eteenpäin. Olen nyt laittanut pienen pahvilaatikon sen eteen (vaikka yleensä en harrasta tällaisia kikkakolmosia), tällöin onnistuu pidemmältäkin matkalta. Lisäksi olen ottanut kaukoihin palkkaukseksi takapalkan ja jos ei tehdä takapalkalla, teen aina muutaman asennon, jonka jälkeen vapautan ja palkkaan heittämällä namin maahan. Aiemmin palkkasin joka asennosta antamalla namipalkan kädestä, tämä on selkeästi aiheuttanut tiettyä kärsimättömyyttä ja steppailuja liikkeeseen.

Hali on saanut paljon kehuja taas viime aikoina lenkeillä. Mä tiedän, että se on kaunis ja kiltti ja iloinen, mutta tokihan se lämmittää kun muutkin sen huomaavat :)

Oikein hyvää joulua kaikille!

                                                         Mörri turhapurolookissaan

                                                   Joulukinkut orrella.

Viralliset kyynär- ja lonkkatulokset

0/0 ja C/C

Näin mä vähän ounastelinkin nähtyäni ne kuvat. Harmi. 

Pentusuunnitelmat tyssäsivät siis tähän. Positiivista asiassa on se, että saan Halin nyt sterkattua. Auttaa harrastamista varmaan paljon, kun hormonit eivät heittele häränpyllyä pitkin vuotta.

Hyvä, että kyynärpäät ovat terveet, mutta vähän hirvittää jatkaa agia c-lonkilla. Katsotaan. Aika harvoinhan me treenataan ja pitää huolehtia hyvästä lihashuollosta ja käydä fysiossa niin ehkä uskaltaa lajia vielä jatkaa. Mutta jatkossa keskitytään varmaan tokoiluun enemmän.

Mulle  Holly on siltikin parasta A-luokkaa :)

Nyt täytyy sitten ruveta miettimään mistä seuraava pieni pussihukka tulee taloon, kun se ei kerran ole Halin pentu. Klinikkavuoden ja kandikesän jälkeen seuraavan hankinta voisi olla ajankohtaista.

Nyt me mennään ottamaan nopsat tokotreenit ja peltolenkki, sitten allekirjoittanut suuntaa taas päivystämään. Sairaala ei koskaan nuku. Mutta toivottavasti tällä kertaa olisi pienempi härdelli kuin viimeksi. 

Agilityä sekoilematta

Ansaitun vapaapäivän kunniaksi (takana päivystys peineläinsairaalalla: tauotonta juoksemista 16 tuntia putkeen) lähdettiin Halin kanssa aksaamaan.

Nyt ei ole kyllä mitään huonoa sanottavaa. Hali oli ihan tähti <3

Ei mitään sekoilua, räkyttämistä, levottomia lähtöjä tms.  \o/  Hali teki keskittyneesti töitä ja minä keskityin luottamaan koiraan ja ohjaamaan. Meni tosi hyvin :) Treenattiin pieniä radanpätkiä, joissa oli tiukkoja käännöksiä ja vauhtisuoria. Lisäksi otettiin vaikeita puomikulmia siivekkeen avulla avustettuna. Puomin alastulokontaktia pitää treenata niin, ettei tarjoa kontaktia muhun päin vaan suoraan eteen. Sitä olisi vaan helpompi treenata apuohjaajan kanssa, tänään oltiin treenailemassa ihan kaksin.

Kepit onnistuivat putken kautta eli siis kovalla vauhdilla, kun ohjasi oikein sisään. Itse se ei ihan osannut siinä vauhdissa hakea sisäänmenokohtaa. Jatketaan treenailuja.

On mulla kyllä hieno kelpie <3

Otin Mörriltä tikit eilen pois. Haava ei kyllä näytä parhaalta mahdolliselta :( Se on rupeutunut sen näköisesti, että nyt pelottaa haavainfektio. Lisäksi se on paikoin parantunut aika huonosti. Perjantaina se näytti vielä ihan hyvältä, mutta ajattelin, että tikit voisi olla vielä pari päivää. No nyt niiden pois ottaminen olikin sitten tosi vaikeaa, koska ne olivat osittain hautautuneet ruven alle. Seurataan tilannetta ja putsaillaan haavaa.

Armotonta menoa agiradalla

Nukuinpa tuossa eilen niin pahasti pommiin, että en enää viitsinyt raahautua yliopistolle vaan lähdin treenaamaan agia hallille.

Alku oli taas ihan älytön. Hali kävi ihan ylikierroksilla, räkytti ja syöksähteli minne sattuu hullun kiilto silmissä. Oli jo aika epätoivoinen olo: miksi me harrastetaan tätä lajia, mitä hittoa tälle koiralle on tapahtunut?

Käskin Halin aina takaisin häkkiin, kun homma ei toiminut eikä koira ollut kuulolla yhtään. Kuivaharjoittelin sillä välin itse radalla, jossa oli paljon takaaleikkauksia, ennakoivia valsseja ja käännöksiä/välistävetoja jaakotuksilla.

Noin puoli tuntia treeneistä kului Halin hengaillessa häkissä ja mun treenaillessa yksinään. Yhtäkkiä kelpie olikin hyvin rauhallisen ja keskittyneen oloinen ja katseli mua ihan kuin kysyen, että "eikö nyt voitaisi jo aloittaa, kyllä mä nyt keskityn. En sekoile enää."

Tämän jälkeen treenit sujuikin tosi hyvin. Ihan mahtavaa radanpätkää tuli :) Koira oli rauhallisessa mielentilassa ja ohjaus sujui hyvin (olinhan mä puoli tuntia kuivaharjoitellut ilman koiraa, varmaan pitää jatkossakin harjoitella puolet ajasta yksinään) Takaaleikkaukset ja käännökset sujui hyvin. Rengas ja kontaktit radalla meni ongelmitta. Puomille nousu on tosin nykyään epävarma. Hallilla oleva puomi on kyllä aika hutera ja se taitaa hidastaa ylösmenoa, lisäksi Hali taisi silloin kerran jotenkin satuttaa itsensä ylösmenolla ja on siitä asti arastellut vähän. Lopuksi otettiin vielä keppejä, teki niin hyvin, että päätin kokeilla yhden esteen kautta. Eli hyppy ja siitä suorassa linjassa kepeille. Ensin Hali meni väärältä puolelta sisään, keskeytys ja otettiin uudestaan. Tokalla kerralla meni oikein sisään ja pujotteli virheettömästi aika nopeella vauhdilla :)

Ihan mahtavaa, että treenit loppua kohti muuttui onnistuneiksi, mutta jos jatkossa menee aina puoli tuntia ennen kuin koira kykenee suorittamaan enemmän kuin yhden esteen hallitusti, niin ei paljon naurata. Noin niinku kisoja ajatellen, eipä siellä voi puolta tuntia odotella että jokohan koira keskittyisi tekemään töitä... No katsotaan mihin suuntaan tilanne tästä muuttuu, ehditään treenailla kohta enemmän kun mulla alkaa päivystysjakso (päivystysöiden jälkeen on aina 1,5 vrk vapaata) ja sitten kahden viikon ansaittu loma. Koko syksy on tuo agi ollut niin vähällä harjoituksella, että ehkä se nyt sitten vaan sekoilee tekemisen riemusta.

Positiivista oli muuten myös ehdottomasti se, että lähdöt sujuivat tosi hyvin jopa silloin treenien alussa, jolloin koira muuten oli sekavassa mielentilassa. Hieno suoritus Halibalilta :)

Viikonloppuna olisi tarkoitus mennä treenailemaan Lauran ja Eskon kanssa :)

Mörri voi muuten tosi hyvin. Liikkuminen kolmella jalalla sujuu jo aika mallikkaasti ja kissa on ihan oma itsensä, kehräileväinen ja seurallinen. Verkkopuku sitä alkaa harmittaa, kun ei pääse peseytymään kunnolla niin kuin kissan kuuluu. Haava on siistin näköinen, otan tikit pois viikonloppuna. Niin ja tuli alustava patologisanatominen diagnoosi siitä kasvaimesta: osteosarkooma eli pahanlaatuinen luuperäinen kasvain. Oli kyllä siis ihan oikea ratkaisu poistaa jalka. Mulla oli viime viikolla hetkittäin aika onneton olo toista katsellessa, mutta nyt on ollut positiivinen mieli siitä, että ratkaisu oli kyllä ainoa oikea. Saatiin Mörrille toivottavasti vuosia lisää elinaikaa. Maailman paras Mörri <3

Lonkka- ja kyynärkuvaus

Kuvattiin Hali tänään koululla. Kyynärpäät näyttivät siisteiltä. Samoin lonkat. Lonkkamaljan etureuna etenkin vasemmassa lonkassa tosin oli vähän liian väljän näköinen eli reuna ei kääntynyt toivotulla tavalla kohti reisiluun päätä vaan osoitti hieman ulospäin. Kuvat lähtivät kennelliittoon lausuttavaksi, katsotaan sitten millaisena tulevat takaisin. Tuon reunan takia voisi olettaa että tuskin aana, mutta toivotaan että edes beenä. Koululla diagnostisen kuvantamisen opettajat arvioivat sekä kyynärät että lonkat kuitenkin hyviksi ja olivat sitä mieltä, että ainakaan tällä hetkellä mikään ei viittaa siihen, että tulisivat koiraa ikinä vaivaamaan. Odotellaan vastausta kennelliitosta.

Käytiin lauantaina aksaamassa. Alku tuntui taas aikamoiselta sekoilulta, Hali kävi älyttömillä kierroksilla. Hain aktiivisesti vikaa itsestäni ja yritin olla niin zen kuin ikinä mahdollista, sekä kehuin rauhoittavalla äänellä joka esteellä. Tämä auttoikin huomattavasti asiaa, Hali rauhottui ja yhteistyö rupesi sujumaan tosi kivasti. Aina tulee edistymistä, kun hakee vikaa itsestä eikä koirasta. Lähinnä harjoiteltiin valsseja, kontakteja sekä rengasta radalla, keppejä otettiin yksittäisenä esteenä. Hali teki kyllä hyvin :)

Perjantaifiiliksiä

Mitään ihmeempiä ei tässä kuluneen viikon aikana ole tapahtunut. Ei olla Halin kanssa ehditty treenaamaan, kun Mörrin hoito vie aika paljon aikaa. Mörri voi olosuhteisiin nähden hyvin.

Halin kanssa on ehditty lähinnä vaan lenkkeillä pimeässä iltaisin. Viikonloppuna olisi tarkoitus aksailla. Tokoilemaankin olisi kiva päästä, mutta kun ei koskaan ehdi päivänvalossa eikä olla vielä löydetty lähietäisyydeltä kunnon treenikenttää, mihin piipahtaisi nopeasti iltasella. Pientä tekniikkatreeniä on tehty olkkarissa välillä.

Hali on ollut kuluneen viikon aivan ihana <3 Se on ollut tosi kiltti ja hyvin kuulolla. On tämä kyllä niin ihme narttu, ei ikinä voi tietää sen aivotuksia. Mörriin Hali on suhtautunut tosi hienosti, välillä tosin ryntää liian rajusti katsomaan, kun Mörri klenkkailee asunnossa. Silloin on joutunut kieltämään.

Heräsin viime yönä siihen, että Hali tökki mua tassuillaan. Ärähdin sille unenpöpperössä ja käskin painua muualle, Hali perääntyi vähän ja tuli uudestaan tökkimään. Sen jälkeen se steppaili levottomana Mörrin suuntaan. Heräsin katsomaan, ja Mörrillä oli verkkopuku takertunut pahasti alahampaisiin. Ihana viisas Hali tuli herättämään mut, kun huomasi Mörrillä olevan hätä. <3 <3

Mulla alkaa diagnostinen kuvantaminen ensi viikolla ja Hali tulee varmaan mun mukaan joku päivä lonkka- ja kyynärkuviin (mikäli ei ole liian täyttä). Silmät peilataan keväällä, kun mulla on oftalmologia. Tulevaisuudessa on tarkoitus kuvata myös Halin selkä. Polvet sillä on tiettävästi ok, vaikkei niistä virallista lausuntoa olekaan, mutta on se jo muutamat kerrat ollut ortopedin palpoitavana ja kunnossa ovat.

Mä olen nauttinut viime päivät luennoilla istumisesta eläinlääkäripäivillä. Ihanaa, ettei ole tarvinnut muutamaan päivään urpoilla kandiasusteessa sairaalalla, vaan on saanut vain keskittyä kuuntelemaan. Päivillä luennoi kissoille omistautunut kanadalainen eläinlääkäri Susan Little, josta tuli mun uusi idoli. Aivan mahtava luennotsija ja kissaguru! Olisipa luennoilla aina näin kivaa :)

Tripodi Mörri

Nomen est omen, sanotaan. Hali rakastaa ja halailee kaikkia, Uuno on aika höhlä ja Mörrimöykky kasvatti toiseen lapaluuhunsa sellaisen möykyn, ettei ollut kuin kaksi vaihtoehtoa: kissan eutanasia tai jalan amputaatio. Päädyin jälkimmäiseen, sillä sen toisen vaihtoehdon voi toteuttaa sitten, mikäli tämä ensimmäisenä yritetty ei onnistu. Olen sitä paitsi nähnyt kolmijalkaisen 16 vee kissan, joka tyytyväisenä jolkotteli kolmella jalalla valjaissa menemään. Lueskelin myös kaikki löytämäni keskustelupalstat, joissa kolmijalkaisten kissojen omistajat puhuivat kokemuksistaan. Oli siis pakko yrittää. Mörrin elämän kohokohdat ovat kuitenkin kainalossa köllöttely, hyvä ruoka ja höyhenlelun jahtaaminen. Uskoisin tämän kaiken onnistuvan kolmellakin jalalla alun vaikeuksien jälkeen.

Mörriltä siis amputoitiin oikea etujalka eilen pois. Päästiin kotiin tänään, ensimmäisen vuorokauden Mörri oli pieneläinsairaalassa tehohoidossa ja sai tiuhaan kipukatetrin kautta puudutusainetta suoraan hermopunokseen, joka jalan poistamisen yhteydessä jouduttiin luonnollisesti katkaisemaan. Meinasi kyllä itku päästä, kun näin toisen ensimmäisen kerran leikkauksen jälkeen anestesian jälkeisessä dysforiassa ilman jalkaa. Aika kamala näky. Mörri onneksi heräsi nopeasti ja kipulääkkeet olivat tehokkaat, eli vaikutti melko kivuttomalta ja ruoka maistui. Kehräili myös paljon. Mörri yritti aluksi enemmän pystyyn, mutta yritysten jälkeen oli aika lamaantunut ja köllötteli loppusairaalareissun pissalaatikossaan. Sairaalan henkilökunta ja kurssikaverit pitivät Mörristä hyvää huolta ja syöttivät sille lääkkeiden lisäksi herkkuja läpi yön :)

Kun Mörri pääsi tänään kotiin ja ulos kuljetuskopasta, se lähti ryömimään kauheaa kyytiä, hyppäsi sänkyyn ja ennen kuin ehdin estää, tuli myös naamalleen sängystä alas. Sen jälkeen makkari koki muodonmuutoksen ja joka paikka on nyt pehmustettu. Tuli vähän kauhea olo tästä, jospa toinen kuvitteli, että vihdoinkin kotona ja nyt tämä jalaton painajainen varmaan loppuu ja luuli pystyvänsä liikkumaan normaalisti :(

Kun tulin Halin kanssa lenkiltä, Mörri köllötteli taas sängyssä. Vaikea sitä on estää sinne menemästä, ja aika hyvin se tuntuu kyllä hyppäävän. Takajaloillahan se ponnistaa. Alastulo sängystä onkin sitten eri juttu. Olen itse nostanut sen nyt alas. Huomenna pitää kouluun lähtiessä varmaan jättää se Halin häkkiin tai jotain, ettei se hypi ja satuta itseään.

Ilta on sujunut rauhallisissa merkeissä ja Mörri on ollut eristyksissä muusta eläinlaumasta. Sen vointi on vaikuttanut hyvältä ja kivuttomalta. Se köllöttelee paljon selällään kehräillen. Hyvät on dropit ilmeisesti :D Mörri yrittää jo pystyyn ja seisoikin äsken noin sekunnin ajan, \o/ Yllättävän nopeasti se myös liikkuu eteenpäin, vaikka etupää ei vielä kannakaan. Ruokakupilla se on jo normaalissa kissan asennossa, kun ensimmäisen kerran autoin sitä vähän. Sen jälkeen se on osannut siirtää kroppansa itse oikeaan asentoon.

Ollaan jumppailtu jo tänään vähän, olen auttanut sitä tasapainoilussa tukemalla kädellä ja huivilla kainaloiden alta. Välillä pitää auttaa myös takapäätä ylös, Mörri on hetkittäin sitä mieltä, että se kadotti yhden jalan sijaan kaikki neljä. Tehtiin myös muutaman askeleen mittainen kävelyharjoituskin, kun siirsin ruokuppia hieman kauemmas ja samalla kannattelin kainaloiden takaa huivilla. Näyttihän se melkein kävelyltä.

Nyt illan tullen otin Mörrin sohvalle köllöttelemään ja Hali ja Viikka kävivät sitä pussailemassa (olin varovainen etteivät nuolleet aluetta, jossa Mörrillä on nieltynä myrkyllinen kipulaastari). Jätskiä toinen sai äsken Ollin tarjoilemana (ruvetaan huolehtimaan linjoista sitten kunhan ensimmäiset akuutit päivät ovat ohi, pitäähän sitä nyt kipeenä saada vähän jätskiä :) Pissalla käyminen on ollut ongelmallista. Laitoin Mörrille uuden tosi matalareunaisen hiekkalaatikon, mutta siellä se lähinnä on nukkunut. Kun sen rakko oli jo noin appelsiinin kokoinen, nostin sen vanhalle tutulle hiekkalaatikolla ja kannattelin etupäätä. Johan tuli iso helpotuspissa, jonka jälkeen Mörri puski mua ja alkoi kehräämään :)

Nyt sitten jumppaillaan ja harjoitellaan tasapainoa ja opetellaan kävelemään. Mörrin pitää syödä vähintään kolme kuukautta gabapentiiniä, joka on lääke hermosärkyyn ja krooniseen kipuun. Pitkällä kuurilla pyritään ehkäisemään haamusäryn kehittymistä. Yön yli Mörri saa vielä kipukatetrin kautta puudutusainetta säännöllisin väliajoin (pitää herätä sitä annostelemaan). Otan katetrin huomenna pois. Vähän hirvittää mitä sitten sen jälkeen, alkaako se kipuilla vai ei.

                                            Mörri pesulla leikkauspäivää edeltävänä iltana.

                                             Pieneläinsairaalan heräämössä verkkopuvussa.                                                      

                                                      Kotona. Köllöttelyä. Kehräilyä.

                                               Mörri kannattelee jo eturuumista syödessään.

                                                   Kivunlievitystä kipukatetrin kautta.

                          Puudutusaineen lisäämisen jälkeen. Tyytyväisenä selällään kehräillen :)

Nyt on treenattu. Ja ahdistuttu.

Torsatina tokoiltiin taas bortsuporukan kanssa Järvenpäässä. Sain tosi hyviä vinkkejä seuraamisongelmaan, kokeilen nyt muuttaa palkkaustyyliä toisenlaiseksi. Palkkaan jatkossa joko heittämällä takapalkaksi pallon tai sitten vapauttamalla koiran liikkeestä, antamalla äänipalkan ja kääntymällä 180 astetta koiraan päin vetopalkkausta varten. Nyt mä vapautan koiran ja kaivan lelun taskusta ja jatketaan leikkiä samaan suuntaan kuin mihin seuraaminen tapahtui. Tämä saattaa olla osaltaan aiheuttamassa vinoutta liikkeeseen, kun Hali odottaa saavansa palkan eteensä.

Tehtiin liikkeestä seis, joka oli tosi hyvä. Hali kuulemma pysähtyi niin seinään, että takapää vielä liikkui, kun etupää oli jo pysähtynyt :D Lisäksi tehtiin vauhtiluoksetuloa ja paikkamakuu. Paikkamakuu on edistynyt tosi paljon, ei suoritus vielä kiitettävä ole, mutta pysyy kuitenkin, mikä on jo riemuvoitto. Vieressä oli nuori koira, jota käytiin välipalkkaamassa ja tämä hiukan häiritsi Halia. Yhden kerran kielsin, kun rupesi haistelemaan maata. Muuten piti aika hyvää kontaktia. Kun kaksi minuuttia oli lähestymässä, mietin mielessä, että kohta Hali vaihtaa lonkka-asennon ja näinhän se tekikin. En kehdannut mennä sen viereen ennenaikaisesti, kun tehtiin ryhmässä enkä ollut muilta kysynyt onko se ok. Mutta positiivista kyllä että pysyi :) Täytyy ensi kerralla varmistaa muilta onko ok palata aiemmin koiran luokse, niin saataisiin vältettyä näitä asennonvaihdoksia.

Ongelmia oli edelleen haukkumisen ja ylikierroksilla käymisen suhteen. Yhdessä vaiheessa vein Halin autoon, koska en pystynyt seuraamaan muiden treenausta ollenkaan, kun piti olla koko ajan palkkaamassa ja kieltämässä vuoron perään. Eli itsehillintäharjoituksia jatketaan.

Perjantaina päästiin pitkästä aikaa aksaamaan. Kierroksilla kävi Hali sielläkin. Kamalaa huutamista ja ryntäilyä :/ Ei ollenkaan nyt naurata tämä sekoilu enää. Ei oikein ottanut sujuakseen nämä treenit. Ohjaus oli huonoa ja koira kävi kierroksilla. Onnistunutta oli yksi lähetys putken jälkeen sivusuunnassa olevalle hypylle niin, että suhinalla sai hyppylinjan aika hienoksi ja tiukan käännöksen takaisin mua kohti ja uudestaan putkeen. Oli hieno käännös, kun muisti suhista ajoissa.

Olen törmännyt käytännössä  uuteen käsitteeseen nimeltä treeniahdistus. Sekä torstain että perjantain treenien jälkeen ahdisti älyttömästi ja oli sellanen olo et oon ihan paska. Tosi tyhmää. Ei pitäisi vertailla muihin, koska osa on harrastanut kauemmin ja osa vähemmän aikaa, osa ehtii treenata enemmän ja toiset vähemmän. Ja koirat on erilaisia. Mua on vaan nyt jotenkin ruvannut ahdistamaan, erityisesti kun on ollut niin vähän aikaa ja sitten vielä tuo Halin älytön sekoilu kentällä nykyään... Hävettää. Oon jo ruvannut miettimään ettei Halin kanssa pitäisi harrastaa sekä agia että tokoa, tuntuu ettei molemmat lajit sovi yhtäaikaa tämänkaltaiselle täpäkälle adhd koiralle.

Sunnuntaina päästiin pitkästä aikaa ohjattuihin agitreeneihin. Käyttäytyminen oli jo parempaa, vaikka hetkittäin koira yritti kiihkoilla kentän laidalla. Jouduttiin odottamaan omaa vuoroa yli tunti ja teki sinänsä hyvää Halille opetella tämä aika itsehillintää, mutta kun päästiin lopulta radalle koira kävi ihan kierroksilla. Lähdössä pysyminen oli taas aika vaikeaa ensimmäisen lähdön jälkeen ja paljon tuli taas sekopäistä räkyttämistä, yhden kerran Hali nappasi mua jopa käsivarresta... Joo tosi jees :/ Kokeilin sitten samaa metodia kuin tokossa mikä on auttanut haukkumiseen liikkeellelähdöissä eli namipalkka suuhun lähtökäskyllä. Tämä itse asiassa osoittautukin tehokkaaksi: haukkuminen loppui ja kierrokset vähenivät lähdöissä.

Täytyy nyt ihan tosissaan puuttua tähän sekoiluun ihan kunnolla, järkihän tässä sumenee sekä koiralta että itseltä.

Rata koostui viiden esteen veivaamisesta niin että kaikkinensa rata oli 12. esteen pituinen. Oli paljon tiukkoja käännöksiä, takaakiertoja ja välistävetoja. Tuli siis valsseja treenattua. Ohjaaja oli hieman jäässä johtuen edellisillan biletyksestä, joten ohjaus oli enimmäkseen auttamattomasti myöhässä. Oli siinä pari hienoa ja onnistunutta kohtaa. Tuli sellaista palautetta, etten luota koiraan tarpeeksi vaan jään varmistelemaan sorittako se esteen. Ihan totta. Pitäisi ruveta luottamaan koiraan,  kyllä se tietää mitä sen pitää tehdä. Silloin pystyisin keskittymään ohjaukseen enemmän enkä olisi myöhässä koko ajan. No, ensi kerralla toivottavasti on skarpimpi olo niin ei ehkä ohajus jäädy ihan niin pahasti. Toinen tärkeä opeteltava juttu on se, että esteiden sijaan pitäisi miettiä kulkulinjoja: mistä koira kulkee ja miten omat ohajuslinjat menee.

Hali tykitti niin täysillä, että halusi itse lopettaa suht pian ja meni häkkiin lepäämään. Kiva, että se säännöstelee itse jaksamistaan, mutta sinänsä tylsää, kun näissä ohajtuissa treeneissä on niin paljon porukkaa, että on vaan yksi vuoro treenata. Halin pistäisi saada tehdä useita lyhyitä pätkiä, että treeneistä saisi eniten irti. Sain tänään onneksi avaimen agihallille, joten nyt pääsen treenailemaan silloin kun itselle sopii. Eli en siis kovin usein, kun tää koulu ei jätä hirveesti varaa vapaa-ajalle. Perjantainakin olin päivystämässä koko illan ja yön. Piti päästä puolenyön aikaan, mutta olinkin sitten mukana hevosen ähkyleikkauksessa. Oli aika siistiä kyllä :) Mutta vähän ikävää oli, että Hali oli sitten yksinään aika pitkän ajan, kun en ollut varautunut siihen että menee niin pitkäksi enkä ollut hommannut ketään hoitajaa sille.

Olipa muuten ihanaa päästä lauantaina päivän valossa ja auringonpaisteessa metsälenkille. En ole varmaan pariin viikkoon ollut lenkillä päivänvalossa, pimeydessä vaan iltaisin vaeltanut. Onneks tää marraskuu on kohta ohi. Saisi tulla jo lunta, sitten näkisi iltaisinkin lenkkeillä maastossa. Niin ja maastot on muuten vähentynyt täällä meillä päin. Meidän lenkkiniityt on myllätty ja toiselle aletaan sitten ilmeisesti rakentamaan. Pershomma.

Mörri menee huomenna jalka-amputaatioon. Kohta mulla on sitten kolmijalkainen kissa. Jännittää ja hirvittää.

Tokotreeniä

Ehdin pitkästä aikaa treenaamaan tokoa kentälle. Ihan vaan kahdestaan treenattiin.

1. Seuraaminen. Oli mun mielestä aika hieno. Aluksi oli ehkä hieman vino, mutta sain korjattua ilman että muuttui kuitenkaan väljäksi. Käännökset meni hyvin myös. Hali oli selkeästi keskittyi tekemään töitä. Seuraaminen juosten oli kanssa tosi hyvä, ei yhtään laukka-askelta.

2. Liikkeestä seis. Harjoiteltiin erikseen seisomista paikoillaan ja nopeaa pysähdystä. Lopuksi yhdistettiin ja tehtiin kisamainen liike. Meni muuten hyvin, mutta liikkeelle lähdössä ensin edisti ja oli liian tiivis, tähän auttoi kun syötin namin lähtökäskyllä. Sen jälkeen seurasi hyvin.

3. Paikallamakuu. Tosi hyvä! No eipä ollut ihmeemmin häiriötäkään, tosin Halilla oli näköyhteys tielle, mistä kulki koiria ja ihmisiä välillä ohi. Liikkeen alussa edelleen on pakko vilkuilla pari kertaa sivuille ennen kuin keskittyy pitämään kontaktin. Mikähän tähän auttaisi...

4. Vauhtinouto ja kapulan pitoa. Pitkästä aikaa tehtiin vauhtinouto. Eipä ollut mitään moittimista tässä. Pysyy jo kivasti paikoillaan nytkähtämättä, kun kapulan heittää, mutta syöksyy silti täysillä perään luvan saatuaan. Otti oikean otteen ja täysiä taas takaisin. Huusin vapautuksen heti kun lähti tulemaan takaisin ja heilutin lelua, silti juoksee melkein kiinni leluun ennenkuin irrottaa otteen.
Kapulan pito mukeltamatta sujui hyvin. Ollaankin aika paljon sitä treenailtu olkkarissa iltaisin.

Talvirenkaita ja tokoilua

Lähdin tänään suoraan hevossairaalalta vaihtamaan talvirenkaita Kellokoskelle. Sain matkalla tietää, että Järvenpäässä on bortsuporukan tokotreenit. Kävin siis koukkaamassa kelpien mukaan matkaan. Renkaat tuli vaihdettua samalla, kun raskaan työn raataja (heppasairaalassa ei tänään yhtäkään potilasta meidän osastolla) söi maittavaa kotiruokaa. Kiitokset Joksille renkaiden vaihdosta ja äidille ruuasta!

Kurvattiin juuri treenipaikalle, kun muu porukka oli jo aloittelemassa. Onneksi muut odottivat meitä niin ehdittiin paikkamakuuseen mukaan. Ei olla treenattu kunnon häiriössä PITKÄÄN aikaan. Ei itse asiassa olla oikeastaan treenattu ollenkaan pitkään aikaan. On melkoisen aikaavievä tämä klinikkavuosi, tosi turhauttavaa kun ei vaan yksinkertaisesti ehdi.
Eli Hali oli täynnä virtaa ja intoa (lue: hieman sekopäinen). En meinannut saada koiraa kunnolla kontaktiin,  kelpien pää hyöri ja pyöri joka suuntaan. Muut ehtivät jo aloittaa liikkeen ja jättivät koiransa. Kun sain katsekontaktin tähän villiintyneeseen eläimeen, kerroin mitä tehdään ja annoin maahan käskyn. Hali heittäytyi maahan samalla haukahtaen... :/  Juu kiva että intoa riittää, mutta sen voisi tehdä hiljempaa.

Sama haukkulinja jatkui läpi treenien. Mun ennen niin ihanan hiljaisesta koirasta on tullut melkoinen haukkuja. Lähes joka liikkeen alkuun tuli innostunut haukunpurkaus. Suuri merkitys asiassa oli varmasti yksinkertaisesti se, että toinen pääsi pitkästä aikaa puuhaamaan jotain kivaa ja toinen osatekijä on todennäköisesti agility. Luulen, että Hali on oppinut siellä tuon haukkumisen, koska agi kuitenkin kiihdyttää koiran eri lailla kuin toko. Pistetään nyt kuitenkin paljon ihan yleisen innostumisen piikkiin (seliseli), sillä kun Hali näki mun pakkaavan treenirepun kotona, niin se lähtiessä juoksi rappuset kiljuen alas.

Joo mutta takaisin paikkamakuuseen. Jäi kivasti maahan ja piti hyvän kontaktin siihen asti, että kuuli Sailan äänen taustalta ja huomasi Maron leikkivän siellä. Hali meinasi nousta ylös, huusin uuden maahan käskyn ennen kuin ehti nousta ja menin lähemmäksi. Sen jälkeen Hali oli jonkin aikaa melko levoton ja vilkuili leikkivää Maroa. Kun rupesi pitämään kontaktia, kehuin loppumakuun ajan.

Siihen nähden olen tyytyväinen, että meininki oli ihan eri kuin kesällä jolloin on viimeksi vastaavanlaisessa tilanteessa treenattu (isossa ryhmässä häiriöisessä ympäristössä). Mutta selkeästi vaatii vielä paljon työtä häiriössä. Onneksi unohdin ilmoittaa Halin niihin yksiin kisoihin mitä olin suunnitellut. Ehkä me mennään sinne vaan paikan päälle treenaamaan. Katsotaan niitä kisoja sitten kun paikkamakuu on ihan oikeasti varma.

Muuten treenattiin seuraamista, liikkeestä maahanmenoa, luoksetuloa ja ruutua. Seuratessa oli suora, mutta kontakti hakeutui hetkittäin muualle kuin muhun. Ja lähdöissä tuli niitä haukahduksia. Otettiin sitten aina alusta ja niin, että annoin namipalkan lähtökäskyn aikana. Liikkeestä maahanmeno oli hyvä. Luoksetulossa Hali teki juuri niinkuin olen viime aikoina hionut eli päin ei saa tulla.. Nyt tulikin sitten huomautus, että voisi tulla vähän lähemmäksi. Haliin olin kyllä tyytyväinen, sillä se teki tosiaan juuri niin kuin olen opettanut eli oli huolellinen ettei koske muhun. Ihan nappisuoritus siis siltä. Täytyy taas vähän muuttaa tekniikkaa ja saada se tulemaan lähemmäksi. Koitettiin myös noutokapulan pitoa, mikä ei ollut hyvä idea, koska häiriötä oli yksinkertaisesti liikaa ja samalla hetkellä vielä viereisen kirkon kellot rupesivat soimaan. Jatketaan harjoituksia siis kotona. Ruutua ei olla treenattu moneen kuukauteen ja Hali hakikin aluksi  oikeaa paikkaa kiertämällä tötsiä läpi. Merkkiä luuli ilmeisesti tekvänsä. Muutamalla toistolla oikea paikka löytyi. 

Treenit tuli kyllä niin tarpeeseen. Täytyy nyt tosiaan päästä treenaamaan porukalla. Me halutaan kisaamaan! Hitto, kun vaan olisi vuorokaudessa tunteja enemmän. Tai enemmän päiviä viikossa. Plussaa näissä treeneissä oli myös se, etä Hali sai opetella itsehillintää, kun muut repivät lelua tai tekevät vauhdikkaita liikkeitä vieressä. Hetkittäin turhautuminen purkautui kiukkuisena haukkuna, mutta sekä positiivinen vahvistaminen eli kehuja ja namipalkkaa toivotusta käytöksestä että murahtelua epätoivotusta käyttäytymisestä auttoi tilanteeseen.

Sellaisen huomion tein, että kun Hali oli tosi rauhallinen ja rupesin silittämään sitä, niin koko otus jännittyi heti ja rupesi kiukkuilemaan kauempana leikkivälle koiralle. Kosketus siis selkeästi provosoi sitä.

On se kyllä aika pakkaus. Kunhan saadaan paketti vielä pysymään kasassa niin hyvä tulee :)

Aksaa ja lopputenttiin lukemisen välttelyä

Kuten otsikko jo kertoo ollaan treenattu agia, jotta emäntä saa hyvän syyn olla lukematta torstaiseen tuotantoeläinten sairauksien lopputenttiin.

Ajeltiin siis ekaa kertaa syksyn aikana hallille treenaamaan. Oli kiva treenata sisätiloissa pitkästä aikaa.

Otettiin vähän radan pätkää muutamilla tiukoilla käännöksillä. Hetkittäin meni käännökset pitkäksi, mutta se taisi olla enemmän ohjaajan vika. Ei se koira varmaan käänny jos ohjaaja ei käännä sitä. Huomaa ettei ole päästy ohjattuihin treeneihin vähään aikaan. Ohjaaja kaipaisi kipeästi koulutusta!

Alkutreeneistä Hali haki hyvin itse esteitä, mutta loppua kohden jotenkin keskittyminen herpaantui ja tuli enemmän sellaista pyörähtelyä esteiden välillä sekä esteiden ohi ryntäämistä, mitä ei ole enää aikoihin sattunut.

Halilla olikin kyllä jotenkin veto vähän veks. Yleensä Hali osaakin hyvin itse kuunnella jaksamistaan, ja kun on levon tarpeessa menee itse lepäilemään häkkiin. Nyt se meni lepäilemään melkein joka välissä, kun sai pallopalkan hienosta suorituksesta. Hmm, vähän huolestuttavaa, ettei ole kipuja...? Toisaalta se ei vaikuttanut yhtään jäykältä tai kipuilevalta tai ollut haluton hyppäämään, hyppäsi tosi puhtaasti eikä tullut yhtään rimoja alas (hieno homma muuten, tehtiin maksikorkeuksilla :).

No ei sitten kauhean pitkään treenattukaan. Puomille meno oli jotenkin arka, Viime kerralla kun otettiin puomia Hali taisi jotenkin satuttaa itsensä ylösmenossa, koska on ollut selkeästi haluttomampi nousemaan puomille. Muutaman toiston jälkeen kyllä meni innolla. Oli tosin kynnetkin vähän turhan pitkät eli pito taisi olla huono... Omistajan moka... Ei ole suutarin lapsilla kenkiä ja eläinlääkärin koiralla on ylipitkät kynnet :/
Kontakteista tuli pari kertaa läpi, mutta saatiin hiottua muutaman toiston jälkeen tosi hienoksi. Annetaan nyt tuon puomin ja kontaktin hautua vähän aikaa ja ensi kerralla sitten lyhyemmillä kynsillä...

Harjoiteltiin myös takaakiertoja. Takaakierrot vasemmalta sujuvat hyvin, mutta oikealta tökkivät. Treenattiin kiertoja oikealta viemällä ensi lelua siivekkeen taakse oikeaan kohtaan ja kyllähän ne sitten lähtivät sujumaan.

Treenien positiivisin yllätys oli kepit. Kuten viimeksi kerroin, on kepeillä menty heiluvan heinämiehen tyylillä. Nyt Hali juoksi (ei siis hyppinyt!) kepit läpi ekalla kerralla täysin virheettömästi pää alhaalla. Taitava pikku kelpie! <3 Oli niin täydellinen suoritus, että jätettiin siihen yhteen kertaan.

Myös lähdöt sujuivat tosi paljon paremmin tällä kertaa. Yhden ainoan kerran tuli sellaista pelleilyä, että käskin Halin häkkiin tauolle. Jäähyn jälkeen ei ollut enää ongelmia :)

Ehkä me kohta päästään jo kisoihin, on tuo otus niin hienosti edistynyt. Pitäisi vaan ensin päästä möllikisoihin, jotta ohjaaja pääsisi harjoittelemaan kisahermojaan.

Eilen illalla otetiin tokotekniikan keittiötreenit. Noutokapulan pitoharjoitusta, kaukoja ja eteen-sivu hiomista. Pito on edistynyt, ei  mukella kapulaa enää. Otettiin jopa niin, että hali nosti kapulan lattialta. Tämä ei ole sujunut mukeltamatta aiemmin, nyt otti kerralla kunnon tukevan otteen. Tosi hienoa. Kaukot oli hyvät, ehkä me treenataan niitä nyt talven yli vaan sisätiloissa, ja kun ne on ihan varmat siirrytään treenaamaan ulos. Eteen-sivu meni aluksi tosi hienosti, mutta en tiedä otinko likkaa toistoa kun rupesi sitten tökkimään. Haastavaa on kyllä osata lopettaa ajoissa.

Tänä aamuna aamulenkillä saatiin hyvää häiriöharjotusta, kun oltiin rakennustyömaan vieressä pellolla. Siellä porattiin ja hiottiin ja kauhea meteli oli ensin Halista ihan tosi outoa ja inhaa ja vähän pelottavaakin. No jäätiin siihen hetkeksi katselemaan ja ruvettiin leikkimään. Leikki rentoutti Halin ja otettiin pienet treenit siinä metelissä (luoksetuloa ja lyhyt paikkamakuu). Hyvin keskittyi :) Treenattin aamulenkillä myös tokohyppyä jota ei olla treenattu aikoihin. Selvästi se treeniä kaipaakin. Hali hyppää seisomaan esteen ohi musta katsottuna oikealle ja tosi lähelle estettä, niin että varmasti kolauttaisi jos olisi oikea tokoeste. Harjoiteltiin siis betoniporsaalla :) No, täytyy hioa ja hakea oikeat paikat uudestaan.

Onpa ollut ihanaa touhuta kelpien kanssa :) Neljän päivän erossaolo teki kyllä tiukkaa. On se sellainen aamujen aurinko tuo eläin :)

Mutta nyt mä olen onnistuneesti vältellyt lukemista iltaan asti, ehkä se on pakko koittaa ryhtyä kouluhommien pariin. Plaah.

Tokoilua

Tehtiin keskiviikko-iltana pikaiset tokotreenit.

Olin suunnitellut neljän liikkeen treenit.

Suunnitelmat meni heti mönkään, kun unohdin noutokapulan kotiin. Otin sitten noudon sijaan kaukot. Ei sujunut yhtään.  Otettiin ensin n. 2 m matkalta istu-maahan. En tiedä mikä meni vikaan. Ehkä se vaikutti, että kenttä on niin pirun pimeä, kun jostakin syystä siellä ei ole valaistus toiminut aikoihin. Ihme steppailua, eteenpäin hivuttelua yms. sekoilua. Palkkasanasta "jes" Hali oli sitä mieltä että Ahaa nyt saa rynnätä eteenpäin, kivaa! Ja vaikka tämä oli näin katastrofaalista niin en sitten viitsinyt uskoa vaan piti kokeilla vielä istu-seiso liikeet. Aivan järkyttävää... Lopulta otin puolen metrin matkalta kädellä avustettuna kaikki asennot läpi, että saatiin ne suoritettua oikein. Siirrymme tahkoomaan kaukoja takaisin sisätiloihin.

Seuraavaksi liikkeestä seisominen. Pari kertaa otin takapalkalla niin, että saatiin pysähdykseen terävyyttä. Sitten harjoiteltiin paikallaan seisomista niin, että pyörin koiran ympäri edestakas. Lopuksi yhdistettiin koko liike. Pysähtyi hyvin, mutta kuulin hiekan rahinasta kuinka Hali steppaili/tuli jonkun askeleen eteenpäin. Olen ryhtynyt nyt vaatimaan Halilta enemmän ja vapautin sen ihan neutraalilla asenteella ja sanoin että tehdäänpä uudestaan. Toka kerta oli tosi hyvä. Jätettiin siihen.

Seuraamista tehtiin jokunen pätkä. En imuttanut ollenkaan. Aluksi Hali edisti ja oli ihan liian tiivis ja sitä kautta vino, korjasin asentoa vähän kädellä, jonka jälkeen seurasi mun mielestä tosi hienosti. Oli ehkä hieman väljä, mutta ei kuitenkaan liian ja toisaalta luulen että väljyyden myötä oli myös suora. Ja pysyi kuitenkin hyvin käännöksissä mukana. Täyskäännös seis sujui hienosti, auttoi kun jätettiin hautumaan viime kerralla.

Viimeisenä paikkamakuu. Kun jätin koiran ja käännyin n. 20 metrin matkan jälkeen, Hali oli kaula pitkällä haistelemassa maata. Palasin takaisin ja neutraali vapautus, otettiin uudestaan. Tällä kertaa alku oli tosi levoton ja vaihtoi alle minuutin keston jälkeen lonkka-asentoon. Ajattelin, että ei perhana tämä ei nyt enää vetele joten taas sama juttu: neutraali vapautus ja otettiin uudestaan. Kolmannella kerralla sujuikin tosi hyvin, kontakti oli hyvä (pientä vilkuilua) ja asento pysyi. Vapautin reilu minuutin jälkeen palaamatta koiran luo heittämällä sille pallon. Halin kanssa pallolla palkkaaminen eri tilanteissa paikkamakuuta on osoittautunut parhaimmaksi keinoksi saada se motivoitua tekemään työtä tämän kelpielle maailman tylsimmän liikkeen aikana.

Olen nyt ruvennut vaatimaan Halilta parempia suorituksia tutuissa liikkeissä. Hyvin se tuntuu sen kestävän ja tajuaa idean, että puolihuolimaton suoritus ei enää tuokaan palkkaa. En ole aiemmin uskaltanut vaatia siltä niin paljon, ja tuntuu että moni liike onkin mennyt takapakkia kun tulee palkattua huonommastakin suorituksesta. Toki kehun monessa tilanteessa äänellä, kunhan yritystä on ollut. Mutta kunnon lelupalkan eteen saa Hali jo tehdä vähän enemmän töitä.

Tietenkin pääasia on edelleen pitää hauskaa, en missään nimessä halua menettää sitä aurinkoista ja iloista asennetta, jolla Hali tekee töitä. Eli paljon positiivista äänenkäyttöä, vetoleikkejä ja pallon perässä juoksemista :)

Viikonlopun treenailuja

Perjantaina käytiin agikentällä treenaamassa pitkästä aikaa treenikaveri Lauran ja aussi Eskon kanssa. Kävin lämmittelemässä Halin ennen treenin alkua viereisessä metsikössä ja kappas vain; kaveri keksi sitten pyöriä sonnassa... Sen jälkeen oli tosi mukava treenata koiran kanssa, joka tykkää tulla lähelle ja huoletta päin palkkaa hakiessaan. Nojoo, alun harmistuksen jälkeen treenit pyörähti ihan hyvin käyntiin. Meni kyllä koira ja oma vaatekerrasto auton takapenkin suojus mukaan lukien pesuun heti treenien jälkeen (Halia en sentään käyttänyt pesukoneessa) :D

Lähdöt on edelleen ongelmallisia meille, mutta pientä edistystä niissäkin tapahtuu. Ensimmäinen lähtö sujuu yleensä ongelmitta, mutta Halin kiihtyessä treenin edetessä lähdöistä tulee vaikeampia. Toisaalta minkä koira fysiologialleen mahtaa, onhan sen vaikea hillitä itseään, kun koko kroppa käy kierroksilla ja tahtoo vaan mennä täysii! Nyt yritetään vaan kärsivällisesti hioa noita lähtöjä. Pari kertaa mokasin itsekin, kun päästin koiran vahingossa radalle sen noustua seisomaan. Mikähän siinäkin on itselle niin vaikeaa, ei kaiken järjen mukaan pitäisi tässä mitään ihmeellistä olla. Koira pääsee radalle, kun se istuu. Piste.

Sen sijaan suurta edistymistä on tapahtunut siinä, ettei Hali enää paina ekan hypyn ali, vaikka olisin itse pidemmällä antamassa lähtöluvan. Tämä oli vielä kesällä tosi iso ongelma, eikä onnistunut maxikorkeuksilla ollenkaan. Hienoa Haltsu! :)

Hypyt onkin nyt tehty pelkillä maksikorkeuksilla. Kun hypyt on nostettu korkeammalle, on rimojakin tullut enemmän alas. Toisaalta luulen, että tuo helpottuu kunhan korkeus tulee tutummaksi Halille. Kuvattiin myös radanpätkiä, joista käy kyllä hyvin ilmi, että useimmiten ne rimojen alastulot on kyllä ihan omaa syytä... Ihmeellisiä alaspäin kyyryasentoja tulee tehtyä monessa välissä .

Hieman huolettaa antaa koiran painella agiradalla, kun lonkkia ja kyynärpäitä ei vieläkään ole saatu kuvattua. Meidänhän piti mennä tässä kuussa kasvattajan järjestämään ryhmäkuvaukseen, mutta sattui niin ikävästi, että löysin kissaltani kasvaimen ja se oli juuri tuona kuvauspäivänä onkologin tutkimuksissa. Diagnoosiksi paljastui suurimmalla tod.näköisyydellä kondrosarkooma tai sitten osteosarkooma (molemmat suht. pahanlaatuisia kasvaimia). Hoitona olisi jalan amputaatio :( Täytyy miettiä mitä tässä pitää tehdä ja mikä on Mörrin parhaaksi. Ihan epäreilua, että sattuu tällaisia juttuja. Mörri on niin hieno kissa.

Hali on tarkoitus tutkia tämän vuoden joulukuussa, kun mulla on silloin diagnostinen kuvantaminen. Toisaalta tuo viikko menisi ikävästi päällekäin yhden tokokokeen kanssa, mihin olin ajatellut ilmoittaa Halin. Mikäli mennään niihin kokeisiin, niin sitten kuvaus siirtyy tammikuun ekalle viikolla, niin ei tarvi tuskailla doping varoaikojen kanssa.

No, takaisin agitreeneihin. Kepit. Ollaan käyty treenaamassa ulkokentällä ja verkot on siirretty jo hallille. On siis tehty keppejä yhtäkkiä kylmiltään ilman verkkoja tai niiden asteittaista häivyttämistä. Ei ehkä kovin hyvä opetusmetodi, mutta pikku kelpie kyllä pujottelee ilman verkkojakin. Mutta millä tylillä! Pää ylhäällä pomppii puolelta toiselle kuin mikäkin heinämies. Todella huvittavan näköistä :D No, verkot on nyt jäänyt ja en viitsi niitä enää takaisin ottaa, kun kerran koira kuitenki ymmärtää pujottelun idean. Toivon, että tuo tyyli muuttuu kunhan se kokee olonsa itsevarmemmaksi kepeillä ja nopeutta on enemmän. Nyt nimittäin huomaa koko kelpien olemuksesta, että se on hyvin epävarma kepeillä. Ja ihmekös tuo, kun yhtäkkiä tehdään ilman verkkoja.

Lauantaina treenattiin tokoa ihan kahdestaan. Ensin otettiin liikkeestä maahanmeno. Hali on ruvennut huijaamaan siinä ja jättää kyynärpäät aina sentin pari ilmaan. Tehtiin maahanmenoa ensin pentutyylillä niin että saatiin niitä kyynärpäitä maahan. Eli namipalkalla maahan. Vauhtia haettiin maahan heittäytymiseen leikin lomassa. Hali on nimittäin ruvennut myös valumaan alas paljon hitaamminen kuin ennen (ennen siis heittäytyi nopeasti, nyt siitä ei tietoakaan). Eli pidettiin hauskaa ja aina välillä tuli innokas maahan käsky kädellä ensin avustetuna. Johan tuli vauhtia kelpieen :) Jätettiin liike hautumaan, ei siis tehty ollenkaan koemaisesti.

Toisena treenattiin luoksetuloa. Tehtiin ensin pari vauhtiluoksetuloa ja sen jälkeen hiottiin sivu-eteen-sivu-eteen tekniikkaa. Perusasento on parantunut huomattavasti, on tehty sen kanssa paljon töitä. Alkusyksystä Hali nimittäin teki tosi vinot perusasennot. Se oli kyllä täysin omaa syytä. Sen verran pieni on tuo kelpie, että olen itse ollut ihan vinossa koiraan päin jotta näen mitä se tekee. Tämä aiheutti sen, että Halin sivulletulon paikka oli oikeastaan jo mun selän takana. Nyt olen tietoisesti miettinyt oman kropan asentoa treenatessa ja on treenattu myös peilin edessä. Otettiin noin kymmenen metrin matkalta luoksetulo kokonaisena ja tosi hienosti meni! Nopea vauhti, mutta kutenkin jarruttaa sen verran ettei tule päin (Tätä on myös hiottu syksyn aikana, koska kelpiestä vauhti on parasta pysäyttää tulemalla täysiä päin... Tästä syystähän me vaihdettiin luoksetulo eteenistumiseen, kun aeimmin opetin Halin tulemaan suoraan sivuun. Se pysäytti aina vauhdin tulemalla päin mua ja tuntui ettei saada sitä ikinä hiottua pois, joten siksi muutettiin tekniikkaa...)

Paikallamakuussa valtavaa editymistä. Hali piti kontaktin lähestulkoon koko ajan kahden minuutin ajan 20 metrin matkalta. Alussa vilkuili muutaman kerran sivulle. Aiemmin Hali on n. puolentoista minuutin kohdalla vaihtanut lonkka-asentoon. Tällä kertaa kävi niin, että  pari sekuntia ennen kuin kaksi min tuli täyteen ja ajattelin juuri vapauttaa koiran, se vaihtoi asentoa vähän lonkalle. Harmi, olisi muuten ollut niin hieno suoritus. Mutta verrattuna kesäiseen paikkamakuun tasoon,  jolloin Hali oli niin paineistunut liikkeestä että puri mua jalasta aina kun kerroin sille että seuraavaksi tehdään paikkamakuu, on tämä liike mennyt eteenpäin kyllä mielettömiä harppauksia :D

Tehtiin pienet pätkät seuraamista ja luulen että Hali oli aika suora, mutta vaikea sanoa, kun yksin treenasin niin ei näe. Täyskäännös-seis ei sujunut, Hali ei ollut yhtään messissä. No jätettiin hautumaan yhden onnistuneen suorituksen jälkeen.

Viimeisenä tehtiin kaukot (pelkästään istu-maahan). Ei olla treenattu kaukoja oikeastaan yhtään ulkona, vaan on tehty niitä vaan sisätiloissa. Sisällä sujuu jo aika hienosti. Ulkona tehtiin ehkä kahden metrin matkalta ja hyvin meni. Ensimmäinen makuuasennosta istuminen oli huono, mutta Hali tuntui tajuavan sen itsekin ja preppasi huomattavasti.

Treenailun lisäksi viikonloppuun kuului syksyinen metsälenkki snautserin ja riisenin kanssa. Halilla on vielä sen verran hormonit juoksuista sekaisin, että hammasta lähinnä antoi näille kahdelle snautserisankarille. Lauantai-iltana juhlittiin kurssikaverin 25-vuotissynttäreitä. Hali oli onnessaan, kun oli monta vierasta rapsuttelemassa. Tanssimisesta neiti ei kyllä perusta yhtään. Hyvin nopeasti menee kelpparilta hermo, kun ihmiset tanssii. Mutta hyvin se kestää tilanteen käskyn alla, kun käsken sen kauemmas istumaan ja odottamaan. Ei ole Hali Niilon veroinen tässä lajissa, Niilo nimittäin rakasti tanssimista ja bileitä :) No, ehkäpä Halikin vielä oppii sietämään tanssahteluja. Mutta näillä näkymin emme sisällytä koiratanssia lajivalikoimiin!

Halin oma blogi avattu!

Pitkällisen pohdinnan jälkeen päätin ryhtyä tuumasta toimeen (noin kaksi vuotta tässä meni) ja loin Halille oman blogin. Ei tässä mennytkään kuin koko lauantaiaamu. On sitten sellainen tietotekniikan ihmelapsi täällä remmin toisessa päässä. Anyways, muutaman maltinmenetyksen ja lähestulkoon itkupotkuraivarin sekä muutaman eri blogisivuston kokeilun jälkeen sain tämän kai jotenkin väkerrettyä alkuun...

Eli tästä se alkaa: Tervetuloa seuraamaan Halin ihmeellistä maailmaa! :)

Seuraavaksi pakkaudun kelpien kanssa autoon ja suunnataan piiitkälle metsälenkille niin kauan kuin vielä on valoisaa. Lisää kuulumisia myöhemmin!