lauantai 21. tammikuuta 2012

Me ollaan porilaistuttu...

... Kahdeksi viikoksi. Oon menossa alueeelle kesäksi töihin ja olen kunnaneläinlääkäriharjoittelussa. Hali lähti mukaan hoitopaikan puuttuessa. Alkuun hirvitti jättää toista pieneen vieraaseen huoneeseen pitkiksikin päiviksi (eläinlääkärin päivät välillä venyy...), mutta hyvin on mennyt. Hali nukkuu päivät stressailematta turhia ja illalla on sitten koluttu Poria läpi, lähinnä kirjurinluodolla lenkkeilty. En ole itse ollut Porissa koskaan, varmaan on tosi hieno kaupunki kesällä.

Ollaan joka ilta tokoiltu vähän. Lähinnä seuruuta ja luoksetuloa, lisäksi on treenailtu jääviä; lähinnä on nopeutta nyt haettu. Liikkeestä istu on myös otettu paremmin työn alle. Hyppyäkin treenailtiin pitkästä aikaa, kun matkan varrelle sattui sopiva aita. Hyvin on kyllä kelpiellä liike selkärangassa vaikka ei olla tehty varmaan puoleen vuoteen (!). Luoksetulossa pidemmältä matkalta tulee monesti vinoon. Hali on tajunnut jo itse sitä korjata, mutta työn alla saada tulemaan kerralla suoraan, niin ei tarvi sitä pyllyä siinä enää heilutella. Harjoiteltiin myös luoksetulon seisomista ja maahan menoa. Aika makeita pysähdyksiä ja maahan heittäytymisiä. Ei olla oikeestaan edes treenattu maahanmenoa koiran joustessa kohti. Hyvin on paimenella liike hallussa ihan luonnostaan :)

Viikon bonari oli, kun törmäsin porilaisen koirakerhon treeniparkkikselle, missä oli treenit alkamaisillaan. Kävin siellä juttelemassa ja heille oli ok, jos haluan siinä reunassa treenata omaa koiraa. Treenattiin siinä sitten pitkästä aikaa häiriössä. Hyvin keskittyi, ainoastaan aluksi seuruun käännöksissä jäi tuijottelemaan, mutta korjasin keskittymistä namilla, jonka jälkeen sujui paljon paremmin ilman apukeinoja. Olen nyt koittanut tosi tietoisesti olla seuruussa hiljaa, että koira ehdollistuisi siihen, että kun olen hiljaa, menee tosi hyvin. Aika lyhyissä pätkissä tehdään, ainakin silloin jos on häiriötä. Häiriöttömissä treeneissä harjoitellaan enmmän kestoa.
Paikallamakuuita on tehty runsaasti lenkkien aikana, välillä pidempiä ja välillä lyhyempiä. Häiriönä on ollut ohi kulkevat lenkkeilijät. Aika kivaa kontaktia pitää. Olen koittanut tiiviin kontaktin jälkeen vapauttaa lelulle, joka on nyt noin kaksi metriä Halista. Tuntuu, että se kontaktin kesto koko ajan tällä menetelmällä parantuu, mutta en tiedä mitä teksi niille alun vilkuiluille, joita tulee edelleen joka kerta. Eli noin 10 ensimmäistä sekuntia on pakko pyöritellä sitä päätä sinne sun tänne...On saatu treeneihin uuttaa potkua uudella lelulla, joka on nyt ihan suosikki ylitse muiden. Nännikumi! Siis lypsylehmien. Hitto että on hyvä lelu :D

Treeneistä terveysasioihin. Hali vaihtaa karvaa ja housuissa hapsottelee irtoavia karvatupsuja. Hali ei yhtään tykkää, kun nyppäilen niitä irti, mutta eilen se sai ihan kohtauksen, kun yritin ottaa karvatupsua irti. Ei antanut koskea itseensä ollenkaan ja meni ihan paniikinomaiseen tilaan. No se siitä sitten tokeni, jonka jälkeen otin sen viereen ja silittelin selkää pitkillä vedoilla kunnes koira vähän rauhottui. Takaosaan se ei edelleenkään antanut koskea. Illalla sitten silittelin sitä ja kun käsi osui takaselän/takaraajojen alueelle, koira ryntäsi karkuun eikä halunnut tulla mun luokse. Tein sille suppean ortopedisen tutkimuksen, selkärankaa painellessa koitti näykkäistä mua , kun olin LS-välissä. Ei hitto. Onko sillä oikeesti selkä pamahtanut. Liikkeissä en ole huomannut mitään epäpuhdasta. Kun Hali vähän rentoutui tutkimuksen aikana, se ei enää reagoinut selkärangan paineluun samalla tavalla. Takareiden taaimmat lihakset olivat aika jäykän tuntuiset, joten hieroin koiran läpi. Hierontaan se kyllä rentoutui, alkuun arasteli kun koskin takajalkoihin, mutta antoi sitten hieroa. Annoin sille tulehdukipulääkkeen. Myöhemmin illalla se oli ihan normaali. Antoi silitellä itseään eikä säikkyillyt vaikka koskin takaosaan. Eli nyt sitten hierontaa, palauttavia lenkkejä (ei rymyämistä lumihangessa) ja kipulääkekuuri. Katsotaan mitä tapahtuu. Se selkä on kyllä kuvattava tässä lähiaikoina. Mun mielestä joka kelpie voisi käydä selän kuvauttamassa, kun niillä on alkanut noita selkäongelmia putkahdella enemmänkin esille. Halillakin on niin lyhyt lantio, etten ihmettelisi yhtään, jos sen LS väli on liian lyhyt/ahdas, mikä mun ymmärtääkseni on ollut monen kelpien ongelma (vai olikohan se L6-L7 väli). Toivotaan, että homma johtuu vaan siitä, että torstaina mentiin melkein kolmen tunnin lenkki, jonka aikana Hali paineli umpihangessa pitkiä matkoja ja pyrähteli rusakoiden perässä. On sitä itselläkin paikat jumissa aerobic tunnin jälkeen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti