Pari viikkoa takaperin pakkasin kissat ja Halin autoon suuntana Kokemäki. Kissat eivät juuri ole matkustaneet, joten aika lailla jännitti reissu. Suhteellisen hyvin pitkä matka kuitenkin meni, Mörri ja Luka tosin olivat aika sekaisin, mutta rauhoittuivat kuitenkin onneksi hetkittäin ettei koko matka kuitenkaan ollut yhtä huutoa ja paskomista. Luka näytti osan matkaa halvaantuneelta, makasi kopassa selällään silmät levällään. Raukkaparka. Se on niin herkkisluonne. Viikka ja Uuno reissasivat melko reippaasti samassa kopassa. Hali sai ensimmäistä kertaa matkustaa valjaissa etupenkillä ja tuntui alkumatkasta kummastelevan melkoisesti tilannetta, tuijotteli takapenkille ja taisi ihmetellä kissojen mukanaoloa.
Matkalla tuli vettä kuin aisaa ja jouduttiin vähän seikkailemaan avaimenhakureissulla eksyksissä Eurassa, mutta päästiin lopulta ehjänä perille (mä yritin lähtöä edeltävänä yönä päivittää mun navigaattoriin uuden kartan ja onnistuin vain poistamaan kaikki kartat siitä... Minä ja tekniikka) Juuri kun lastattiin autoja mun uuden majapaikan pihassa (mun isä oli farmarillaan mukana reissulla, koska tavaraa oli melkoisesti), alkoi älytön ukkonen. Ihan kuin ei olisi ollut stressiä kissoille jo pelkässä matkassa tarpeeksi. Halikin pelkäsi jyrinää, mikä olikin melkoinen. Kaiken lisäksi Mörri ja Luka joutuivat vielä suihkuun, oli siinä pienillä kissoilla melko rankka päivä. Hyvin ne kuitenkin ovat tänne kotiutuneet ja selkeästi nauttivat maisemanvaihdoksesta. Oon vienyt niitä valjaissa pihalle ja tässä kämpässä on isot ikkunat vehreälle pihalle, missä liikkuu rusakkoa, oravaa ja lintuja ihmeteltäväksi.
Halista on tullut virallisesti työkoira, kun se kulkee mun mukana joka päivä töissä. Se on autossa silloin, kun mä otan vastaanotolla pieneläimiä vastaan, ja tilakäynneillä se kulkee mukana ja pääsee autosta maatilojen pihoille juoksentelemaan silloin, kun siellä ei ole koiria tai kissoja irrallaan pihamaalla. Yhdessä paikassa kävin ottamassa BSE näytteen naudan päästä. Hali oli ihan pelkokierroksilla, kun haistoi lahtivajan veren hajun, mutta rohkeasti tuli kuitenkin haistelemaan highlanderin päätä. Vaikka kyllä sitä jännitti. On se onneksi kuitenkin niin rohkea, että uskaltaa kohdata pelkojaan. Hali on nähnyt nyt myös useita hevosia ja nautoja, ne eivät ole herättäneet siinä juuri ihmeempiä reaktioita. Vuohen nähdessään se tosin meni ihan sekaisin koko otus, ja yritti ängetä autosta ulos. Piti käydä sitä silloin vähän ojentamassa ja palauttamassa mieleen kuinka käyttäydytään.
Mun majapaikan pihalta pääsee suoraan joenrantaan, jossa on upeat laakeat kalliot. Hali on ollut innoissaan, kun pääsee joka päivä uimaan. Vaikka aika pirun kylmää toi vesi kyllä on, kun on vuolaana virtaava iso joki.
Me on treenailtu tokoa tässä pihamaalla aina kun on ehditty. On tehty kaukoja, ruutua, noutoharjoituksia ja muuta pikkusälää. Virtaa riittää. Oonkin aika paljon palkkaillut nameilla, että keskittyminen pysyy parempana, lelu saattaa nostaa sen liiallisiin kierroksiin.
Mä olen nauttinut työn tekemisestä. Se tunne, kun saa kipeän, henkihievereissä olevan elukan tokenemaan, on miljoonien arvoinen. Vaikka rankkaa tää on kyllä, päivät on mielettömän hektisiä. Oon ollut hyvilläni jos työpäivä on kestänyt vain kymmenen tuntia. Mutta en vaihtaisi tehtyjä tunteja pois, on tää sen arvoista. Mutta on jo vähän ikävä ihmisten ilmoille.
Mä oon katellut vähän koeilmoja syksylle, myös BH olisi tarkoitus käydä tekemässä. Ainoo vaan, että Halin kaupunkikäytös kyllä täällä landella unohtuu. Myös joku näyttely täytyy katsoa loppukesään tai alkusyksyyn.
 |
| Tällanen maisema meidän uudella pihalla. |
 |
| Näyttäiskö toi siltä että KIVAA on! |
 |
| Keppileikit: jees. Vesileikit: jees. Keppi- ja vesileikit yhdessä: erittäin jees :) |
 |
| Viikka ulkoilee ja Halia leikityttää :) |
 |
| Koko jengi ottaa rennosti. |
 |
| Äiti ja pojat päiväunilla |
 |
| Kolmijalka Mörri <3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti