Vauhtia ja vaarallisia tilanteita : Jälkimetsää ja malttiharjoituksia

Kävin sunnuntaina koirien kanssa jälkimetsällä. Talloin ensin esineruudun, mitoiltaan n. 2 x 50 m. Remi aloitti. Vietiin esine yhdessä n. 30 metrin päähän. Rem juoksi ehkä 15 m ja palasi takaisin. Lähdin sen tueksi pari metriä eteenpäin, jolloin Rem lähti hienosti hakemaan esinettä. Otettiin vielä toinen toisto niin, että vietiin esine taas yhdessä. Haki hienosti, mutta rupesin kehumaan turhan ajoissa, jolloin Rem jätti esineen matkalle. Kolmannella kerrralla jätin Remin kiinni puuhun ja vein esineen n. 40 metrin päähän. Rem irtosi hyvin hakemaan esinettä, mutta haki sitä jonkin aikaa ennen kuin löysi, oli vähän tohottamista eikä tajunnut ensin käyttää nenäänsä. Lopulta penska otti nenän käyttöönsä ja löysi esineen. Palautus oli hieno. Kyllä siitä vielä hyvä tulee :)

Halin esineruutu alkoi niin, että neiti juoksi ruudun ulkopuolelle ja teki numero kakkosen :D Ok, hätä siis yllätti. Palasi etsimään esinettä, mutta oli vähän muissa maailmoissa. Jouduin käskyttämään sitä muutaman kerran, kun tuntui ettei koira oikeen tajunnut mitä ollaan tekemässä. Lopulta löysi esineen, joka oli n. 30 metrin päässä. Palautus oli hyvä. Olin jättänyt toisen esineen ruudun takareunalle 50 metrin päähän. Välissä oli louhittua maata ja kivikkoa 10 metrin matkalla. Hali oli vähän hämillään kivikossa, mutta tajusi lopulta ylittää sen ja löysi esineen takareunasta.

Tein Remille n. 100 metrin jäljen ja jätin jäljelle välipalkoiksi leluja. Laitoin nameja ehkä joka 5-10. askeleelle, koska Rem ei ole kovin kiinnostunut poimimaan nameja ja tuntuu seuraavan jälkeä ilman niitäkin ihan hyvin. No, tällä kertaa penska löysi jäljen kyllä hienosti janalta ja seurasi sitä nätisti n. 10 metrin matkan, jonka jälkeen eksyi ja rupesi tohottamaan ympyrää, kävi pissalla ja kieriskeli mustikanvarvuissa. Palautin sen alkuun, mutta tilanne meni samanlaiseksi sekoiluksi. Ok, päätin lopettaa siihen, paremmin sitten ehkä ensi kerralla.

Ajattelin, että Hali saa tehdä Remin jäljen, että saadaan lelut talteen. Hali seurasi jälkeä n. 20 metriä, eksyi siltä ja aloitti samankaltaisen sekoilun kuin Rem. Lopputulos oli se, että etsin itse lelut jäljeltä enkä edes löytänyt kaikkia (en tietenkään ollut merkannut koko matkaa). Sinne jäi siis metsään muutama skinneez oravannahka...

Kokeiltiin Halin kanssa vielä sille itselle tehty jälki (pituutta n. 300 metriä, kuusi keppiä matkalla (enismmäistä kertaa kepit mukana)). Hali haki jäljen hienosti janalta ja seurasi sitä ehkä 30 metriä, jonka jälkeen eksyi ja alkoi pyörimään ympyrää. Yhtäkään keppiä ei löydetty. Huoh. Jätettiin kesken.

Oli kuuma päivä, joten ehkä se vaikutti koirien käytökseen ja keskittymiseen, enkä voi tietenkään tietää mitä hajuja siellä niiden päätä oli sekoittamassa. Mutta kyllä v*****i sillä hetkellä, koska olin nähnyt tosi suuren vaivan jälkiä tehdessä jalat verillä risukossa rämpien paarmojen syötävänä hirveessä helteessä. Nyt tää ehkä jo vähän naurattaa, mutta silloin ei todellakaan naurattanut :D

Suunnitelma on nyt kuitenkin se, että Remin kanssa tehdään jatkossa jälki niin, että nameja aika harvalla välillä ja leluja välipalkaksi. Halille olen ajatellut laittaa välipalkaksi namipurkkeja (siitä on tullut niiiin ahne pullasorsa nykyään). Keppejä ei ole juuri vielä käytetty jäljellä, ollaan harjoiteltu kyllä Halin kanssa merkattujen keppien etsimistä lenkkien lomassa. Täytyy nyt yhdistää ne jäljelle. Esineruuduissa työn alla Remin kanssa on irtoaminen ja palautus. Halin kanssa tavoitteena taas on nopeuden lisääminen, nyt etsii vähän hitaanlaisella asenteella.

Malttiharjoituksia on tehty niin, että pistän koirat lepoon ja leikin ja hulluttelen itse leluilla ja kelpot saavat palkkaa rauhallisen aloillaan pysymisestä. On harjoiteltu lisäksi taas sitä, että kutsun toisen koirista luokse nimellä ja toinen jää odottamaan. Etenkin Remin kanssa nämä harjoitukset ovat nyt tärkeitä, koska sillä on kamala tyyli tulla räkyttämään ja pyörimään ympärille kun touhuan Halin kanssa. Hali vanhempana ja viisaampana (hehheh :D ) malttaa jo aika hienosti odottaa, kun leikitän Remiä. Halin ja mun yhteistyö on muuten parantunut huomattavasti, kun olen ollut sitä kohtaan määrätietoisen tiukka, mutta reilu, enkä lähde tappelemaan sen kanssa hankalissa tilanteissa.

Koirien ohituksetkin ovat nyt alkaneet sujua paremmin. On nyt tehty niin, että pidän oman asenteen rentona ja iloisena ja pyritään ohittamaan muut liikkeessä, ei paikoillaan odottaen.

Käytiin tänään Yyterin koirarannalla uimassa ja Remikin ui ensimmäistä kertaa :) Pojalla on hieno uintitekniikka ja se alkoi tänään rentoutua vedessä touhuamiseen ja tuntui nauttivankin jo meninigistä hetkittäin. Tähän asti Rem on nimittäin arastellut vettä aika paljon. Ohessa vähän kuvamateriaalia uintireissusta.