Agipäivitys

Agilityrintamalla on tapahtunut kaikennäköistä tässä kuluneen kuukauden aikana, mutta blogin päivittäminen on taas ollut vähän retuperällä.

Halin kanssa startattiin pitkän tauon jälkeen omissa kotikisoissa (JAU) Hyvinkäällä marraskuun alussa (hallissa on muuten uusi matto, joka ei ole yhtä liukas kuin entinen), tuomarina Harri Huittinen. Tuloksena oli 3 x HYL, mutta tykkäsin silti meiningistä ja fiiliksestä, oli kivaa :) Hyllyt oli mun ohjausvirheitä, Hali oli kivasti kuulolla. Harmi ettei ole mitään videopätkää näistä, eikä ratapiirustuksiakaan. Kaikkinensa radat oli mun mielestä vähän haastavia ykkösen radoiksi, oli mm. okseria, kuolleita putkikulmia ja aika paljon pyöritttelyä.

Ekalla radalla tippui yksi rima (olin tiellä), jonka jälkeen oma ajatus herpaantui ja Hali ajautui muurille keppien sijaan (kuten hyvin moni muukin nopea koira). Muuten oli ihan jees menoa, kontaktit Hali teki hyvin. Tokalla radalla ohjasin jotenkin tökerösti renkaalle, jonka Hali hypätessään rikkoi. Tämän jälkeen tuli seuraavan hypyn rima alas, ja näistä itse hämääntyneenä ohjasin huonosti/en ohjannut ollenkaan, jolloin Hali ajautui yhden hypyn ohi ja hyppäsi sen sitten takaisinpäin väärästä suunnasta. Tällä radalla onnistunein kohta oli mun mielestä putken jälkeen pituudelta kepeille (eli kovalla vauhdilla tultiin), jotka eivät olleet suorassa linjassa vaan vähän vinossa. Tein jarrun ennen pituutta ja sain Halin himmaamaan sen verran, että sisäänmeno kepeille onnistui. Kolmas rata oli hypäri, jossa tein taas huonoja ohjausvalintoja. En edes muista mistä kohdasta HYL tuli. Mutta siis kaiken kaikkiaan tykkäsin kyllä menosta kaikilla radoilla :)

Startattiin Halin kanssa toissa viikonloppuna Riman järjestämissä kisoissa, tuomarina toimi Jari Suomalainen. Ensimmäinen agirata oli ihan kamala: Hali oli täysin sekava ja ainoa sen ajatus oli mennä TÄYSIÄ eteenpäin, esteistä ja ohjauksesta viis. Toisena olleelta puomilta tuli vitonen, kun Hali ei tehnyt kontaktia. En ollut itse etukäteen päättänyt, että otan kontaktit uudestaan, joten en sitten tajunnut tehdä niin, vaan päästin koiran jatkamaan. Ei ollut fiksu päätös, sillä päätöntä kaahotusta oli koko loppurata (HYL tuli neljännen esteen jälkeen, kun Hali ajautui esteelle 7, sitä ennen oli jo 10 vp (kontakti ja sen jälkeinen muurilta kielto). Meininki näytti ja tuntui vahvasti siltä, millaista tää touhu oli joku vuosi sitten, ja olin aika pettynyt, koska treenit on menneet niin hyvin. Onneksi sentään tajusin olla palkkaamatta Halia tuon sekoiluradan jälkeen, vaan otin sen vaan kiinni ja kävelin pois passiivisena.

Toisena ollut hyppyrata menikin sitten ihan eri asenteella, ja tehtiin nolla, jolla irtosi myös luokkavoitto :) Aika oli -16,71 s alle ihanneajan. Yksi läheltä piti tilanne oli radan loppupuolella , kun hypyn jälkeen piti kääntyä 180 astetta takaisinpäin, ja hypyn takana oli linjassa putken suu (joka muuten ratapiirroksessa näyttää olevan kauempana ja enemmän piilossa kuin todellisuudessa oli). Suunnittelin tekeväni vastakäännöksen tähän kohtaan, mutta olin auttamattomasti myöhässä (olin jossain renkaan takana, kun Hali oli jo leiskauttanut esteen 16 yli) , ja Hali irtosi melkein putkeen. Onneksi se kääntyi juuri ennen putken suuta takaisin ja saatiin rata vedettyä loppuun virheettömästi, mutta aikaa tähän tietty vähän tuhlaantui.

Agirata tulos HYL

Hyppyrata, tulos 0 vp ja 1.sija

Mitäs me oikeen voitettiin? On aika tarkkaa :D

Paimenkoiria palkintopallilla :)

Nyt täytyy mennä sillä asenteella seuraaviin kisoihin, että kontaktit tehdään uudestaan jos se ei pysähdy niille. Treeneissä se nimittäin pysähtyy, joten eipä näitä voi muualla sitten harjoitella kuin kisoissa.

Treenit on sujuneet aika kivasti kummankin kanssa. Halin kanssa ongelmana on edelleen lähdöt: treenien edetessä se ei enää yksinkertaisesti kykene pysymään niissä. Ajattelin ottaa tähän nyt lähestymistekniikaksi joko sen, että se peruuttaisi lähdössä taaksepäin, tai sitten sen, että opetan sen menemään käskystä pois. Tämän Hali kyllä periaatteessa osaa, mutta pois käskyä tulee viljeltyä aika paljon arkielämässä ja usein vähän negatiiviseen sävyyn, että se ei toimi tilanteessa, jossa koira paineistuu helposti. Poistuminen paikalta pyynnöstä tulisi tarpeeseen myös lampailla, joten ehkä se olisi järkevämpää opettaa. Muuten Hali on ollut tosi kiva treenattava, kunhan vaan itse osaisin pysyä sen kanssa rauhallisena. Jotenkin outoa miten se voikin olla niin vaikeaa. Kyllä Remikin on nopea ja kiihtyy helposti, mutta sen kanssa mä pystyn toimimaan ihan eri asenteella. Ehkä se kiikastaa siitä, että Halin kanssa aksaaminen on ollut pari vuotta sellaista panikointia, että siitä on vaikea päästä eroon, vaikka alkaakin jo osata vähän paremmin ja ymmärtää lajia.

Remistä on tullut enemmän estehakuinen, välillä vähän liiankin kanssa ;D Se ei nimittäin tällä hetkellä aina välitä siitä miten mä sitä ohjaan, vaan yrittää päättää esim. itse puolen jolta tulee mun ohi (huolimatta missä ohjaava käsi siis on). Täytyy olla tarkkana tämän kanssa. Kaikkia muita esteitä on tehty, paitsi keinua ja keppejä. Kontaktiesteet Rem uskaltaa jo mennä, alastuloja tehdään kosketusalustalla. Ylösmenokontaktit täytyy sen kanssa myös opettaa kunnolla: Rem on niin pitkäkoipinen, että hyppää helposti kontaktipinnan yli. On nostettu nyt rimojakin pikkuhiljaa ylemmäksi, Remillä on aika hyvänoloinen hyppytekniikka, mutta menee herkästi esteen ali, jos on vaikea takaakierto tms. Täytyy koittaa  mennä sen kanssa jollekin hyppytekniikkakurssille. Yhteistreeneissä Remi on opetellut odottamaan vuoroaan häkissä, jossa pysyykin ihan rauhallisena ja hiljaa.

Tokoiltukin ollaan jonkun verran. Halin kanssa on tehty nyt enemmän VOI ja EVL liikkeitä. Remin toko on edistynyt jonkin verran. Mm. seuraaminen (ainakin ilman häiriötä) on edistynyt muutamasta askeleesta muutamaan metriin, ja noutoakin on nyt saatu eteenpäin. Remin kanssa tokoilussa on se ongelma, ettei se palkkaudu kovin hyvin nameilla, ja lelu nostaa kierrokset liian korkealle. Myös sen luontainen äänekkyys hieman huolestuttaa, sillä esim. ruutuun lähdössä tulee yleensä aina jonkinasteinen ilonkiljahdus... Tällä hetkellä yllättävät häiriöt tuntuvat saavan sen hieman toimintakyvyttömäksi. Kun viimeksi treenattiin metsän reunassa parkkiksella, paikalle sattui lenkkeiljä koiransa kanssa. Rem meni tästä aivan lukkoon, eikä kyennyt enää tekemään mitään. Se sai mennä autoon vähän latailemaan hermojaan, muttei toiminut uusintayritykselläkään n. 10 min päästä. Noh, kaipa se tästä kun tuota ikää ja järkeä tulee lisää. Muuten sen kanssa on ollut helpompi treenata, Rem kykenee nyt paremmin toistoihin ja myös pieneen vaatimiseen, eikä kuppi mene nurin niin helposti.

Paimentamassa oltiin viime viikolla, oli molempien kanssa hyvät treenit. Halilta rupeaa löytymään jarrut ja Remi alkaa tajuta vapaan kuljetuksen ideaa ja pysyy tasapainossa lampaiden takana jo aika kivasti.

Hakuilemaan ei olla nyt ehditty, kun viikonloppuisin on ollut kaikkea muuta.