Viikonlopun treenailuja

Perjantaina käytiin agikentällä treenaamassa pitkästä aikaa treenikaveri Lauran ja aussi Eskon kanssa. Kävin lämmittelemässä Halin ennen treenin alkua viereisessä metsikössä ja kappas vain; kaveri keksi sitten pyöriä sonnassa... Sen jälkeen oli tosi mukava treenata koiran kanssa, joka tykkää tulla lähelle ja huoletta päin palkkaa hakiessaan. Nojoo, alun harmistuksen jälkeen treenit pyörähti ihan hyvin käyntiin. Meni kyllä koira ja oma vaatekerrasto auton takapenkin suojus mukaan lukien pesuun heti treenien jälkeen (Halia en sentään käyttänyt pesukoneessa) :D

Lähdöt on edelleen ongelmallisia meille, mutta pientä edistystä niissäkin tapahtuu. Ensimmäinen lähtö sujuu yleensä ongelmitta, mutta Halin kiihtyessä treenin edetessä lähdöistä tulee vaikeampia. Toisaalta minkä koira fysiologialleen mahtaa, onhan sen vaikea hillitä itseään, kun koko kroppa käy kierroksilla ja tahtoo vaan mennä täysii! Nyt yritetään vaan kärsivällisesti hioa noita lähtöjä. Pari kertaa mokasin itsekin, kun päästin koiran vahingossa radalle sen noustua seisomaan. Mikähän siinäkin on itselle niin vaikeaa, ei kaiken järjen mukaan pitäisi tässä mitään ihmeellistä olla. Koira pääsee radalle, kun se istuu. Piste.

Sen sijaan suurta edistymistä on tapahtunut siinä, ettei Hali enää paina ekan hypyn ali, vaikka olisin itse pidemmällä antamassa lähtöluvan. Tämä oli vielä kesällä tosi iso ongelma, eikä onnistunut maxikorkeuksilla ollenkaan. Hienoa Haltsu! :)

Hypyt onkin nyt tehty pelkillä maksikorkeuksilla. Kun hypyt on nostettu korkeammalle, on rimojakin tullut enemmän alas. Toisaalta luulen, että tuo helpottuu kunhan korkeus tulee tutummaksi Halille. Kuvattiin myös radanpätkiä, joista käy kyllä hyvin ilmi, että useimmiten ne rimojen alastulot on kyllä ihan omaa syytä... Ihmeellisiä alaspäin kyyryasentoja tulee tehtyä monessa välissä .

Hieman huolettaa antaa koiran painella agiradalla, kun lonkkia ja kyynärpäitä ei vieläkään ole saatu kuvattua. Meidänhän piti mennä tässä kuussa kasvattajan järjestämään ryhmäkuvaukseen, mutta sattui niin ikävästi, että löysin kissaltani kasvaimen ja se oli juuri tuona kuvauspäivänä onkologin tutkimuksissa. Diagnoosiksi paljastui suurimmalla tod.näköisyydellä kondrosarkooma tai sitten osteosarkooma (molemmat suht. pahanlaatuisia kasvaimia). Hoitona olisi jalan amputaatio :( Täytyy miettiä mitä tässä pitää tehdä ja mikä on Mörrin parhaaksi. Ihan epäreilua, että sattuu tällaisia juttuja. Mörri on niin hieno kissa.

Hali on tarkoitus tutkia tämän vuoden joulukuussa, kun mulla on silloin diagnostinen kuvantaminen. Toisaalta tuo viikko menisi ikävästi päällekäin yhden tokokokeen kanssa, mihin olin ajatellut ilmoittaa Halin. Mikäli mennään niihin kokeisiin, niin sitten kuvaus siirtyy tammikuun ekalle viikolla, niin ei tarvi tuskailla doping varoaikojen kanssa.

No, takaisin agitreeneihin. Kepit. Ollaan käyty treenaamassa ulkokentällä ja verkot on siirretty jo hallille. On siis tehty keppejä yhtäkkiä kylmiltään ilman verkkoja tai niiden asteittaista häivyttämistä. Ei ehkä kovin hyvä opetusmetodi, mutta pikku kelpie kyllä pujottelee ilman verkkojakin. Mutta millä tylillä! Pää ylhäällä pomppii puolelta toiselle kuin mikäkin heinämies. Todella huvittavan näköistä :D No, verkot on nyt jäänyt ja en viitsi niitä enää takaisin ottaa, kun kerran koira kuitenki ymmärtää pujottelun idean. Toivon, että tuo tyyli muuttuu kunhan se kokee olonsa itsevarmemmaksi kepeillä ja nopeutta on enemmän. Nyt nimittäin huomaa koko kelpien olemuksesta, että se on hyvin epävarma kepeillä. Ja ihmekös tuo, kun yhtäkkiä tehdään ilman verkkoja.

Lauantaina treenattiin tokoa ihan kahdestaan. Ensin otettiin liikkeestä maahanmeno. Hali on ruvennut huijaamaan siinä ja jättää kyynärpäät aina sentin pari ilmaan. Tehtiin maahanmenoa ensin pentutyylillä niin että saatiin niitä kyynärpäitä maahan. Eli namipalkalla maahan. Vauhtia haettiin maahan heittäytymiseen leikin lomassa. Hali on nimittäin ruvennut myös valumaan alas paljon hitaamminen kuin ennen (ennen siis heittäytyi nopeasti, nyt siitä ei tietoakaan). Eli pidettiin hauskaa ja aina välillä tuli innokas maahan käsky kädellä ensin avustetuna. Johan tuli vauhtia kelpieen :) Jätettiin liike hautumaan, ei siis tehty ollenkaan koemaisesti.

Toisena treenattiin luoksetuloa. Tehtiin ensin pari vauhtiluoksetuloa ja sen jälkeen hiottiin sivu-eteen-sivu-eteen tekniikkaa. Perusasento on parantunut huomattavasti, on tehty sen kanssa paljon töitä. Alkusyksystä Hali nimittäin teki tosi vinot perusasennot. Se oli kyllä täysin omaa syytä. Sen verran pieni on tuo kelpie, että olen itse ollut ihan vinossa koiraan päin jotta näen mitä se tekee. Tämä aiheutti sen, että Halin sivulletulon paikka oli oikeastaan jo mun selän takana. Nyt olen tietoisesti miettinyt oman kropan asentoa treenatessa ja on treenattu myös peilin edessä. Otettiin noin kymmenen metrin matkalta luoksetulo kokonaisena ja tosi hienosti meni! Nopea vauhti, mutta kutenkin jarruttaa sen verran ettei tule päin (Tätä on myös hiottu syksyn aikana, koska kelpiestä vauhti on parasta pysäyttää tulemalla täysiä päin... Tästä syystähän me vaihdettiin luoksetulo eteenistumiseen, kun aeimmin opetin Halin tulemaan suoraan sivuun. Se pysäytti aina vauhdin tulemalla päin mua ja tuntui ettei saada sitä ikinä hiottua pois, joten siksi muutettiin tekniikkaa...)

Paikallamakuussa valtavaa editymistä. Hali piti kontaktin lähestulkoon koko ajan kahden minuutin ajan 20 metrin matkalta. Alussa vilkuili muutaman kerran sivulle. Aiemmin Hali on n. puolentoista minuutin kohdalla vaihtanut lonkka-asentoon. Tällä kertaa kävi niin, että  pari sekuntia ennen kuin kaksi min tuli täyteen ja ajattelin juuri vapauttaa koiran, se vaihtoi asentoa vähän lonkalle. Harmi, olisi muuten ollut niin hieno suoritus. Mutta verrattuna kesäiseen paikkamakuun tasoon,  jolloin Hali oli niin paineistunut liikkeestä että puri mua jalasta aina kun kerroin sille että seuraavaksi tehdään paikkamakuu, on tämä liike mennyt eteenpäin kyllä mielettömiä harppauksia :D

Tehtiin pienet pätkät seuraamista ja luulen että Hali oli aika suora, mutta vaikea sanoa, kun yksin treenasin niin ei näe. Täyskäännös-seis ei sujunut, Hali ei ollut yhtään messissä. No jätettiin hautumaan yhden onnistuneen suorituksen jälkeen.

Viimeisenä tehtiin kaukot (pelkästään istu-maahan). Ei olla treenattu kaukoja oikeastaan yhtään ulkona, vaan on tehty niitä vaan sisätiloissa. Sisällä sujuu jo aika hienosti. Ulkona tehtiin ehkä kahden metrin matkalta ja hyvin meni. Ensimmäinen makuuasennosta istuminen oli huono, mutta Hali tuntui tajuavan sen itsekin ja preppasi huomattavasti.

Treenailun lisäksi viikonloppuun kuului syksyinen metsälenkki snautserin ja riisenin kanssa. Halilla on vielä sen verran hormonit juoksuista sekaisin, että hammasta lähinnä antoi näille kahdelle snautserisankarille. Lauantai-iltana juhlittiin kurssikaverin 25-vuotissynttäreitä. Hali oli onnessaan, kun oli monta vierasta rapsuttelemassa. Tanssimisesta neiti ei kyllä perusta yhtään. Hyvin nopeasti menee kelpparilta hermo, kun ihmiset tanssii. Mutta hyvin se kestää tilanteen käskyn alla, kun käsken sen kauemmas istumaan ja odottamaan. Ei ole Hali Niilon veroinen tässä lajissa, Niilo nimittäin rakasti tanssimista ja bileitä :) No, ehkäpä Halikin vielä oppii sietämään tanssahteluja. Mutta näillä näkymin emme sisällytä koiratanssia lajivalikoimiin!