Tokoilua

Tehtiin keskiviikko-iltana pikaiset tokotreenit.

Olin suunnitellut neljän liikkeen treenit.

Suunnitelmat meni heti mönkään, kun unohdin noutokapulan kotiin. Otin sitten noudon sijaan kaukot. Ei sujunut yhtään.  Otettiin ensin n. 2 m matkalta istu-maahan. En tiedä mikä meni vikaan. Ehkä se vaikutti, että kenttä on niin pirun pimeä, kun jostakin syystä siellä ei ole valaistus toiminut aikoihin. Ihme steppailua, eteenpäin hivuttelua yms. sekoilua. Palkkasanasta "jes" Hali oli sitä mieltä että Ahaa nyt saa rynnätä eteenpäin, kivaa! Ja vaikka tämä oli näin katastrofaalista niin en sitten viitsinyt uskoa vaan piti kokeilla vielä istu-seiso liikeet. Aivan järkyttävää... Lopulta otin puolen metrin matkalta kädellä avustettuna kaikki asennot läpi, että saatiin ne suoritettua oikein. Siirrymme tahkoomaan kaukoja takaisin sisätiloihin.

Seuraavaksi liikkeestä seisominen. Pari kertaa otin takapalkalla niin, että saatiin pysähdykseen terävyyttä. Sitten harjoiteltiin paikallaan seisomista niin, että pyörin koiran ympäri edestakas. Lopuksi yhdistettiin koko liike. Pysähtyi hyvin, mutta kuulin hiekan rahinasta kuinka Hali steppaili/tuli jonkun askeleen eteenpäin. Olen ryhtynyt nyt vaatimaan Halilta enemmän ja vapautin sen ihan neutraalilla asenteella ja sanoin että tehdäänpä uudestaan. Toka kerta oli tosi hyvä. Jätettiin siihen.

Seuraamista tehtiin jokunen pätkä. En imuttanut ollenkaan. Aluksi Hali edisti ja oli ihan liian tiivis ja sitä kautta vino, korjasin asentoa vähän kädellä, jonka jälkeen seurasi mun mielestä tosi hienosti. Oli ehkä hieman väljä, mutta ei kuitenkaan liian ja toisaalta luulen että väljyyden myötä oli myös suora. Ja pysyi kuitenkin hyvin käännöksissä mukana. Täyskäännös seis sujui hienosti, auttoi kun jätettiin hautumaan viime kerralla.

Viimeisenä paikkamakuu. Kun jätin koiran ja käännyin n. 20 metrin matkan jälkeen, Hali oli kaula pitkällä haistelemassa maata. Palasin takaisin ja neutraali vapautus, otettiin uudestaan. Tällä kertaa alku oli tosi levoton ja vaihtoi alle minuutin keston jälkeen lonkka-asentoon. Ajattelin, että ei perhana tämä ei nyt enää vetele joten taas sama juttu: neutraali vapautus ja otettiin uudestaan. Kolmannella kerralla sujuikin tosi hyvin, kontakti oli hyvä (pientä vilkuilua) ja asento pysyi. Vapautin reilu minuutin jälkeen palaamatta koiran luo heittämällä sille pallon. Halin kanssa pallolla palkkaaminen eri tilanteissa paikkamakuuta on osoittautunut parhaimmaksi keinoksi saada se motivoitua tekemään työtä tämän kelpielle maailman tylsimmän liikkeen aikana.

Olen nyt ruvennut vaatimaan Halilta parempia suorituksia tutuissa liikkeissä. Hyvin se tuntuu sen kestävän ja tajuaa idean, että puolihuolimaton suoritus ei enää tuokaan palkkaa. En ole aiemmin uskaltanut vaatia siltä niin paljon, ja tuntuu että moni liike onkin mennyt takapakkia kun tulee palkattua huonommastakin suorituksesta. Toki kehun monessa tilanteessa äänellä, kunhan yritystä on ollut. Mutta kunnon lelupalkan eteen saa Hali jo tehdä vähän enemmän töitä.

Tietenkin pääasia on edelleen pitää hauskaa, en missään nimessä halua menettää sitä aurinkoista ja iloista asennetta, jolla Hali tekee töitä. Eli paljon positiivista äänenkäyttöä, vetoleikkejä ja pallon perässä juoksemista :)