Nukuinpa tuossa eilen niin pahasti pommiin, että en enää viitsinyt raahautua yliopistolle vaan lähdin treenaamaan agia hallille.
Alku oli taas ihan älytön. Hali kävi ihan ylikierroksilla, räkytti ja syöksähteli minne sattuu hullun kiilto silmissä. Oli jo aika epätoivoinen olo: miksi me harrastetaan tätä lajia, mitä hittoa tälle koiralle on tapahtunut?
Käskin Halin aina takaisin häkkiin, kun homma ei toiminut eikä koira ollut kuulolla yhtään. Kuivaharjoittelin sillä välin itse radalla, jossa oli paljon takaaleikkauksia, ennakoivia valsseja ja käännöksiä/välistävetoja jaakotuksilla.
Noin puoli tuntia treeneistä kului Halin hengaillessa häkissä ja mun treenaillessa yksinään. Yhtäkkiä kelpie olikin hyvin rauhallisen ja keskittyneen oloinen ja katseli mua ihan kuin kysyen, että "eikö nyt voitaisi jo aloittaa, kyllä mä nyt keskityn. En sekoile enää."
Tämän jälkeen treenit sujuikin tosi hyvin. Ihan mahtavaa radanpätkää tuli :) Koira oli rauhallisessa mielentilassa ja ohjaus sujui hyvin (olinhan mä puoli tuntia kuivaharjoitellut ilman koiraa, varmaan pitää jatkossakin harjoitella puolet ajasta yksinään) Takaaleikkaukset ja käännökset sujui hyvin. Rengas ja kontaktit radalla meni ongelmitta. Puomille nousu on tosin nykyään epävarma. Hallilla oleva puomi on kyllä aika hutera ja se taitaa hidastaa ylösmenoa, lisäksi Hali taisi silloin kerran jotenkin satuttaa itsensä ylösmenolla ja on siitä asti arastellut vähän. Lopuksi otettiin vielä keppejä, teki niin hyvin, että päätin kokeilla yhden esteen kautta. Eli hyppy ja siitä suorassa linjassa kepeille. Ensin Hali meni väärältä puolelta sisään, keskeytys ja otettiin uudestaan. Tokalla kerralla meni oikein sisään ja pujotteli virheettömästi aika nopeella vauhdilla :)
Ihan mahtavaa, että treenit loppua kohti muuttui onnistuneiksi, mutta jos jatkossa menee aina puoli tuntia ennen kuin koira kykenee suorittamaan enemmän kuin yhden esteen hallitusti, niin ei paljon naurata. Noin niinku kisoja ajatellen, eipä siellä voi puolta tuntia odotella että jokohan koira keskittyisi tekemään töitä... No katsotaan mihin suuntaan tilanne tästä muuttuu, ehditään treenailla kohta enemmän kun mulla alkaa päivystysjakso (päivystysöiden jälkeen on aina 1,5 vrk vapaata) ja sitten kahden viikon ansaittu loma. Koko syksy on tuo agi ollut niin vähällä harjoituksella, että ehkä se nyt sitten vaan sekoilee tekemisen riemusta.
Positiivista oli muuten myös ehdottomasti se, että lähdöt sujuivat tosi hyvin jopa silloin treenien alussa, jolloin koira muuten oli sekavassa mielentilassa. Hieno suoritus Halibalilta :)
Viikonloppuna olisi tarkoitus mennä treenailemaan Lauran ja Eskon kanssa :)
Mörri voi muuten tosi hyvin. Liikkuminen kolmella jalalla sujuu jo aika mallikkaasti ja kissa on ihan oma itsensä, kehräileväinen ja seurallinen. Verkkopuku sitä alkaa harmittaa, kun ei pääse peseytymään kunnolla niin kuin kissan kuuluu. Haava on siistin näköinen, otan tikit pois viikonloppuna. Niin ja tuli alustava patologisanatominen diagnoosi siitä kasvaimesta: osteosarkooma eli pahanlaatuinen luuperäinen kasvain. Oli kyllä siis ihan oikea ratkaisu poistaa jalka. Mulla oli viime viikolla hetkittäin aika onneton olo toista katsellessa, mutta nyt on ollut positiivinen mieli siitä, että ratkaisu oli kyllä ainoa oikea. Saatiin Mörrille toivottavasti vuosia lisää elinaikaa. Maailman paras Mörri <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti