Ahdistusketutus

Äääh ku kökkö olo.

Oltiin äsken agitreeneissä Toivolan Jannen ohjauksessa. Alku oli mun mielestä lupaava, itellä oli hyvä fiilis ja koira oli rauhallinen. No mutta. Treenien alku kesti ja kesti, oltiin paikalla jo viiden jälkeen ja treenit alkoivatkin vasta kuudelta, jolloin päästiin rakentamaan rataa. Siihen ja rataan tutstumiseen meni melkein tunti. Olisi pitänyt viedä Hali autoon, mutta sen sijaan makuutin sitä levossa tämän ajan (tyhmä mikä tyhmä veto). Hali oli ihan älyttömän kärsivällinen ja käyttäytyi pitkään tosi nätisti, mutta kun homma kesti niin pikkuhiljaa se muuttui levottomaksi eikä enää pysynyt aloillaan. Harmittaa tosi paljon, kun jäi palkkaamatta se, että koira käyttäytyi niin kärsivällisesti ja nätisti pitkään :(

Radassa tuli jotain hienojakin pätkiä, mutta enimmäkseen mä en pysynyt ohjauksessa mukana ja ajoitukset oli päin peetä ja rimoja tuli alas. Eikä se ratakaan mun mielessä pysynyt.Saatiinkin sitten sellaista palautetta, että koiraa kohtaan epäreilua kun ohjaaja ei tiedä mitä tekee. No en tiedä en, kun ollaan kerran startattu virallisissa kisoissa, tää on mun eka agilitykoira eikä mun osaaminen todellakaan oo kolmosluokan tasoa mitä nää radat taas on. On sellanen olo että ollaan ihan väärässä ryhmässä tai oikeestaan kokonaan väärässä lajissa, mä en oikeesti osaa ja ei tietenkään oo Halia kohtaan reilua tollanen persohjaus.

Toinen juttu on se, että Halille ei sovi tollanen treenaus, että vedetään 20 minuuttia putkeen. Sen kanssa pitäisi tehdä viiden minuutin pätkissä, ja pitää taukoa, koska se vetää niin sata lasissa. Sitten se väsyy ja päällä on kauhea stressireaktio, eikä siinä vaiheessa ole enää pelkästään ohjaajan vika ettei suju, koira rupeaa räiskymään omiaan ja kepeillä tulee virheitä yms.

Meidän pitäisi oikeesti tehdä ratoja joita kumpikin osaa, kyllä niitä voi sitten pikkuhiljaa vaikeuttaa. Nyt tää on oikeesti tällasta että pitäisi osata Mozartia soittaa ku Ukko Nooa hädin tuskin menee.

Ääh mitä paskomista, mutta on nyt niin urpo olo.

Aalla meillä on ongelmia, koska Hali ei selkeästi tiedä mitä sen pitäisi alastulossa tehdä. Jännä juttu, koska se osaa kontaktit keinulla ja puomilla, mutta aalla se joko jää himmaamaan esteen harjalle tai sitten se juoksee esteen läpi. Täytyy treenata tätä  kosketusalustalla.

Kepit on edistyneet hurjasti. Ennen treenien alkua Hali haki itse oikean välin vaikeistakin kulmista, myös kovassa vauhdissa putken kautta.

Eilen tokoiltiin Sailan ja Maron kanssa, ja saatiin tosi hyviä vinkkejä. Aloitettiin mm. avoimen hypyn harjoittelu ja tehtiin noutoharkkoja. Ei se mukellus olekaan ehkä niin paha kuin mitä oon kuvitellut. Ruutua treenattiin myös. Otetaan siihen nyt sellainen lähestymistap,a että kelpie saa itse ruveta hoksaamaan oikean paikan hakua. Eli kun se itse hakeutuu keskelle ja ottaa kontaktin muhun niin palkkaan siitä. Nyt usein palkkaan, kun koira sattuu liikkumaan oikeaan kohtaan eli tavallaan aina kerron sille että nyt on oikea paikka. Eli tästä eteenpäin treenataan niin, että Hali itse aktiivisesti tarjoaa mulle oikeaa paikkaa. Koitettiin tätä uudestaan eilen illalla, jolloin homma ei sujunut ollenkaan vaan Hali oli ihan pihalla, vaikka päivällä se mun mielestä jo alkoi hiffaamaan. En tiedä. Otetaan ehkä siihen kosketusalusta käyttöön.

Hali käyttäytyi ihan mahtavasti, vaikka Maro treenasi vieressä. Se pysyi kiltisti levossa ja oli rauhallinen :) Ihan mahtavaa.

Mä en tiedä, miksi omia käyttäytymismalleja on niin pirun vaikea muuttaa. Edelleen mä ylipalkkaan, enkä myöskään vaadi Halilta tarpeeksi. Pitää ruveta oikeesti tätä nyt tietoisesti ajattelemaan, että edistystäkin saataisiin joskus aikaan.

Että sellasta tällä kertaa.