Ollaan ryhdistäydytty tokoilun saralla ja treenattu aika ahkerasti. Monikin asia tuntuu edistyneen. Oon ollut tarkka palkkaamisessa ja ollut vaativampi, ja kappas; sehän osaa! :)
Ruutu
Uusi lähestymistapa ruudun treenaamiseen on tuottanut tulosta ihan muutaman harjoittelukerran jälkeen. Mä totuin terrierin kanssa enemmän houkuttelutyyliin treenata ja sheippaaminen ei oo ollu mun juttu, vaikka sitä välillä onkin koitettu käyttää.
Eli kuten aiemmassa tekstissä postasin, on Hali saanut nyt itse miettiä mikä siinä on idea ja mulla on ollut passiivinen rooli. Alkuun Hali oli aivan pihalla ja turhautui nopeasti. Ihmekös tuo, kun aina kerron sille mitä pitää tehdä. Sen reaktiot vaihtelivat ensin turhautumisesta siihen, ettei se tehnyt mitään, jonka jälkeen se alkoi keksiä kaikenlaista sijaistoimintaa.
Välillä pitää tulla pois mukavuusalueelta, että syntyy uutta. Oliskohan ollut toka treenikerta, kun Hali ensin kokeili sitä sun tätä sijaistoimintaa ja palasi sitten mun viereen ja haukkua räksytti useita minuutteja. En reagoinut siihen mitenkään, ja lopulta se juoksi keskelle ruutua sen näköisenä että no kokeillaan nyt sitten tätä. jesss hienoa!
Sen jälkeen se on osannut tarjota ruudun paikkaa itse, ei aina ihan keskeltä, mutta koko ajan nostan vaatimuksia. Äsken treenattiin ja kelpie haki eri etäisyyksiltä lähes keskelle ruutua joka kerta. Taitava keepie :) Otettiin vikaksi ruutu tuttuun tyyliin eli sai juosta sinne valmiiksi laitettuun leluun.
Just kun mä muuten oon päättänyt ruveta sheippaamaan enemmän, mun naksuttimet on kaikki tyynni kadonneet. Jokseenkin tyypillistä. Täytyy vierailla eläinkaupassa alkuviikosta.
Paikkamakuu
Tää on ollut älyn hyvä. Kun oon piilossa, kontakti pysyy Halilla paljon paremmin. Oon lisäksi voinut luottaa jo lähes täysin siihen, ettei se nouse paikalta.
No äsken vähän ahnehdin ja makuutin sitä varmaan lähemmäs kolme minuuttia (ei ollut kelloa mutta suunnilleen). Olin just nousemassa piilosta, kun Hali lähtikin menemään. Hittolainen. Uusi yritys. Lähti melkein heti. Sitten vähän pöhisin sille enemmän ja otettiin kolmas yritys. Nousi istumaan. Jumankauta. Neljäs yritys. Nousi melkein heti, mutta sain karjaistua ärräpään piilosta juuri sillä hetkellä kun se liikahti pystyyn. Sen jälkeen viides yritys, joka onnistui ja vapautin n. 30 sekunnin jälkeen. Äkkiä se siis paineistuu jos joku menee pieleen.
Nouto
On tehty nyt lähinnä kapula suussa takaakierrolla. Lähtiessä kiertämään se saattaa mukeltaa kapulaa, mutta kun lähtee kohti ei mukella yhtään. Vapautan sen yleensä leluun. Lisäksi on tehty niin että jätän kapulan Halin ja mun väliin ja annan hae käskyn. Aluksi mukelsi tässä jonkin verran. Nyt ei enää mukella ja tosi positiivista on se, että tarttuu kapulaan ihan mielettömän nätisti. Sisällä on tehty pitoharjoituksia ja kapulan eteentuomista ruokapalkalla. Sisätiloissa on myös harjoiteltu metallia. Se on Halin mielestä ällöttävää.
Seuruu
On taas vaihteeksi imutettu ja tehty ympyrää myötä- ja vastapäivään. Lisäksi on tehty takapalkalla niin, että vapautan heti onnistuneen alun jälkeen taakse leluun. Tässä onnistunut tarkoittaa siis sitä, että lähdetään liikkeelle rauhassa ja suoraan, eikä niin että kelpie puskee heti kiinni reiteen ja koittaa pyrkiä eteenpäin kuin pikajuna :)
Luoksetulo stopilla
Takaakierron kautta ja palkkaus pallolla. Pysähtyy hyvin. Alkaa tosin helposti ennakoimaan. Tänään tehtiinkin aika monta läpijuoksua jalkojen välistä kiinni palkkaanilman stoppeja.
Juuri muuta ei olla nyt treenattu. Jääviä ja hyppyä pitää treenata ensi viikolla. Nii ja kaukoja. Kaukoja tosin on tehty sisätiloissa. Sisällä homma menee niin, että tekee Halimaisissa rajoissa tarkkaa ja steppaamatonta työtä mikäli annan käskyt suullisesti. Jos otan käsimerkkejä mukaan, se rupeaa sähläämään enemmän. Mitähän tälle pitäisi tehdä? Myöhemmin täysillä matkoilla on kuitenkin varmasti pakko antaa käsimerkkejä, koska matka on jo niin pitkä että pelkkä ääni tuskin riittää.
Sitten agilityn pariin.
Käytiin niiden viime maanantaisten epätoivotreenien jälkeen vetämässä samaa rataa heti tiistai aamuna. Kappas kun sujui heti paljon paremmin, kun ei ollut ketään näkemässä :D Mutta tällöinkin kyllä huomasi sen, ettei ton kuumakallen pää kestä kuin ihan lyhyitä treenipätkiä. perjantaina oli tarkoitus mennä treenaamaan kontakteja, mutta muistin (onneksi) että oli pakko ajaa katsastukseen rekisteröimään auton paperit mun nimiin. Noh, tulihan sitä muutaman katsastusaseman kautta ajeltua koulusta kotiin. Ensimmäinen paikka oli lopettanut. Toinen paikka ei tehnyt reksiteröintejä. Vasta kolmannella tärppäsi ja siinä vaiheessa ei enää ollut toivoa ehtiä treenaamaan. Käytiin sitten vaan metsälenkillä. Saatiin joltain cairnterrierin ulkoiluttajalta palautetta että onpas sulla hienosti koulutettu koira. Mä niin tykkään siitä että tästä pissiksestä on tullut aikuinen :) Rupee vaan taas pentukuume pikkuhiljaa nousemaan. Mutta ääh, meillä on vielä nii paljon Halin kanssa tekemistä, ettei viel oo pennelin aika.
Pennusta puheenollen, Hali on saanut uuden bestiksen. Halihan ei kovin monen koiran kanssa leiki, mutta Katan nelikuisen pikku Laikku noutajamixin kanssa se tykkää riehua. Mä en aluksi edes ihan luottanut Haliin, miten se toimii pennun kanssa, mutta tosi hyvin on mennyt.
Mutta juus siihen aksaan vielä. Lauantaina oli Jaun seuramestikset mihin mun piti mennä töihin keräämään puuttuvia työpisteitä talvikautta varten. Otin Halin mukaan. Luulin ensin että siellä on kaikki luokat (1-3) erikseen, mutta eihän siellä ollutkaan ku möllit, kisaavat ja veteraanit. Mölleihin en saanut sitä ilmottaa, koska ollaan kerran startattu virallisissa kisoissa. Että siellä me sitten kisattiin samassa sarjassa Suomen huippujen kanssa. Haha :D Oli nopea ja kaoottinen rata. Eli eihän siitä juuri mitään tullut. Paitsi muutama ok pätkä. Mutta tulipa taas hämmentyneitä kommentteja, että "kyllä se on nopee. Oon kuullutkin että se on mutta huhhuh". Juu ohan se. Ei vaan pelkkä nopeus riitä jos sitä ei saa ohjattua oikeaan suuntaan :P Ei tää aksa oo kyllä nii mun juttu vaikka se hauskaa onkin, koska mä oon kuuluisa siitä etten voi keskittyä ku yhteen asiaan kerralla ja agility puolestaan on kuuluisa siitä, että siinä pitää keskittyä aika moneen asiaan yhtäaikaa.
Virallisten kisojen jälkeen oli leikkimielinen knock out kilpailu, joka olikin sitten enemmän Halin juttu, koska siinä oli pointtina mennä lujaa! ja suht. suoraa rataa. Eli kaksi koiraa starttasi yhtaikaa vierekkäisillä radoilla, jotka oli peilikuvat toistensa kanssa. Nopeampi (ja toki virheettömämpi) suoritus vei jatkoon. Hali voitti monta erää, kunnes tiputti ekan riman erässä just ennen finaalia. Kisattiin tällä radalla voittajakoirakkoa vastaan (Onnea Tainalle ja Mistylle!) ja Hali oli hiukka nopeempi joten harmi sitä ekaa rimaa. Se tuli alas varmaan osittain siitä syystä, että Halia pidettiin lähdössä kiinni, koska se ei enää niissä kunnolla pysynyt, ja tää varmaan vähän hämäsi sitä. Mutta kivaa oli! :)
Tykkään mun kelpiestä koko ajan enemmän <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti