Hali juoksee edelleen kontaktit läpi ja tekisi jo melkein mieli luovuttaa että juoskoon sitten, mutta ei kai siinä mitään järkeä ole. Kai sitä on vaan lähdettävä alusta opettamaan kontaktit kärsivällisesti. En vaan sitten tiedä siitä, että nyt kun on noita kisojakin tulossa niin ei oo kovin hyvä juttu, että treenikontaktit ja kisakontaktit on erilaiset. Tai siis en tiedä, onko kanttia ottaa kisoissa pieleen menneet kontaktit uudestaan, jos on virheetön rata siihen asti takana. Tai sit pitäisi ilmota sitä vaan hyppyradoille.
Kotiläksynä saatiin opettaa noita kädellä esteen yli vippaamisia (mikä ikinä nyt olikaan nimeltään). Ei olla niitä tehtykään, mutta äkkiä Hali pääsi jyvälle. Rauhallista käytöstä hiotaan ja kehua pitää kovasti. Tuli sellainen olo että oltiin valmentajan kanssa eilen samoilla linjoilla siitä millainen koira Hali on, kun tuntuu että edellisellä kerralla sitä paineistettiin ihan liikaa. Rytmitykset oli parempia kun tajusin edetä ja tulikin jo positiivista palautetta eilen :) Nii ja olin ite tosi rauhallinen. Pitkästä aikaa jäi oikeesti hyvä mieli treeneistä :)
Lähtöongelmaan Timo oli sitä mieltä, että hirveästi kehuja, kun se pysyy siellä ja yhtään ei saa antaa nytkähdellä. Tää lähtöongelma on ollut siitä tosi toivotonta, kun tuntuu että kaikkea mahdollista on kokeiltu ja kaikki neuvoo erilailla. Viime aikoina on koitettu mennä sillä linjalla, että jätän koiran enkä vilkuile sitä ja kävelen vaan tosi reippaasti ja rennosti pois, ja vapautan sitten melko nopeasti. Eilen otettiin rauhalliset kehut mukaan, ja koko Halin olemus tuntui muuttuvan. On kyllä ihan pöhelöä tämäkin. Oon mä sitä jossain vaiheessa paljonkin lähdöissä kehunut, mutta silloin tuntui ettei siitä mitään apua ollut. Mutta mennään nyt tällä linjalla, tavoite on saada lähdöt kuntoon tämän vuoden puolella.
Noiden kontaktien suhteen mulla onkin sitten enemmän epätoivoinen olo. On käyty niitä targetilla treenaamassa, mutta ei se targettikaan eilen mitään hyödyttänyt, läpi juoksi siltikin. Hmph.
Jälkeä on käyty tekemässä pari kertaa. Viime viikolla tehtiin lähimetsään jälki, jonka annettiin vanhentua noin tunti. Sateli vähän vettäkin. Kun lähetin Halin janalle, se lähti kaartamaan banaanilla vasemmalle ja läpi kuusiryteikön. Voi hitto, oli kiva mennä sen perässä siellä. Se löysi jäljen kyllä, mutta tuli jäljelle niin, että noin 1/3 jäljestä jäi taakse. Sen jälkeen pysyi jäljellä hyvin. Hali ei merkkaa jokaista askelta (eli jättää osan nameista maahan), ja viime aikoina oon saanut tästä ristiriitaista palautetta, mutta ilmeisesti sillä ei ole metsäjäljellä niin merkitystä. Kyllä se kuitenkin jäljellä pysyy. Hali oli tosi pettynyt, kun jälki loppui, sille ei meinannut lelu kelvata ja olisi halunnut vaan jatkaa. Ihana Hali, pääsi pitkästä aikaa jäljelle niin se itsessään oli palkitsevampaa kuin lelupalkka :)
Sunnuntaina tehtiin toinen jälki. Laitoin namin vaan joka toiselle askeleelle. Tämäkin jälki vanheni noin tunnin, ja mä poimin sillä välin hillittömän suppilovahverosaaliin. Otin tällä kertaa lyhyemmän janan kuin viimeksi, mutta Hali lähti väärään suuntaan jälkeä. Palautin janalle, jonka jälkeen se valitsi oikean suunnan. Yhdessä vaiheessa harhautui jäljeltä muutaman metrin sivuun ja kun löysi jäljen uudelleen, lähti seuraamaan sitä takaisin päin. En päästänyt sitä etenemään siihen suuntaan, ja Hali kääntyikin ja veti hienosti jäljen loppuun. Tällä kertaa palkkakin kelpasi, ja Hali oli ihan riemuissaan löytäessään uuden rakkaan lelunsa jäljen päästä.
Oli siis vähän sekoilua tässä jäljessä, mutta ehkä se vaikutti että nami oli vaan joka toisella askeleella ja Halilla taisi olla paha olo, koska yhtäkkiä puklautti kesken jäljestämisen. Päälle päinhän tässä pyörremyrskyssä ei kenkku olo yleensä näy (ellei se sitten ole henkistä). Mitä lie sieniä oli popsinut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti