Pidin perjantaina päivystysvapaan, joten pakkasin torstaina eläinlauman autoon ja ajaa hurautin lyhyelle viikonloppulomalle takaisin kotiin Vantaalle. Kissojen kanssa reissu meni jo huomattavasti paremmin. Halin reaktio oli ihana kun kerroin sille, että mennään kotiin Ollin luo: se huokaisi syvään ja laittoi pään mun olkapäälle. Oli onnellisen oloinen otus :)
Oltiin perillä myöhään torstai-iltana ja Hali oli ihan täpinöissä kun näki tuttuja ihmisiä (Ollin ja naapureita). Kotona tarkisti heti sängynalusen ja oman häkkinsä, kunnossa tuntuivat olevan. Perjantaina lenkkeiltiin tuttuja peltopolkuja joenrantaa pitkin. Lauantaina ei tehty mitään kummempaa, oltiin vaan (omistajalla oli laiska olo, koska vietin perjantai-illan ystävän kanssa keikalla tanssien). Ihana olla kotona, huomenna täytyy vaan jo lähteä takaisin.
Sunnuntaina olisi tarkoitus ajaa aksaamaan Ristinummelle. Löydettiin muuten agikenttä Kokemäeltä. Käytiin viime sunnuntaina tekemässä siellä muutamia takaakiertoja, keppejä ja kontakteja. Agikenttä oli koirapuistossa omalla aidatulla alueella. Siellä oli iltalenkillä muuan monirotuinen Sergei, joka kovasti koitti Halia lämmitellä leikkimään. Kelpieneiti vain naksutteli hampaitaan moiselle Sergeille eikä lämmennyt toisen vokotteluyrityksistä. Sergei parka.
Hali on muuten ollut viime aikoina tosi rauhallinen (ei siis varmaankaan ulkopuolisen silmissä, mutta koska itse tunnen mikä elohiiri tuo oikeasti on niin ei ole kyllä ihan oma itsensä...) En tiedä onko tää vaan jotain juoksujen jälkeistä rauhallisuutta, aikuistuuko se vaan, onko se kipeä vai mitä ihmettä. En tiedä. Ei se kyllä kipeältä vaikuta, mutta pitäähän sitä nyt välillä vähän hysterisoida. Seuraillaan tilannetta.
lauantai 30. kesäkuuta 2012
lauantai 23. kesäkuuta 2012
Kesä Kokemäellä
Pari viikkoa takaperin pakkasin kissat ja Halin autoon suuntana Kokemäki. Kissat eivät juuri ole matkustaneet, joten aika lailla jännitti reissu. Suhteellisen hyvin pitkä matka kuitenkin meni, Mörri ja Luka tosin olivat aika sekaisin, mutta rauhoittuivat kuitenkin onneksi hetkittäin ettei koko matka kuitenkaan ollut yhtä huutoa ja paskomista. Luka näytti osan matkaa halvaantuneelta, makasi kopassa selällään silmät levällään. Raukkaparka. Se on niin herkkisluonne. Viikka ja Uuno reissasivat melko reippaasti samassa kopassa. Hali sai ensimmäistä kertaa matkustaa valjaissa etupenkillä ja tuntui alkumatkasta kummastelevan melkoisesti tilannetta, tuijotteli takapenkille ja taisi ihmetellä kissojen mukanaoloa.
Matkalla tuli vettä kuin aisaa ja jouduttiin vähän seikkailemaan avaimenhakureissulla eksyksissä Eurassa, mutta päästiin lopulta ehjänä perille (mä yritin lähtöä edeltävänä yönä päivittää mun navigaattoriin uuden kartan ja onnistuin vain poistamaan kaikki kartat siitä... Minä ja tekniikka) Juuri kun lastattiin autoja mun uuden majapaikan pihassa (mun isä oli farmarillaan mukana reissulla, koska tavaraa oli melkoisesti), alkoi älytön ukkonen. Ihan kuin ei olisi ollut stressiä kissoille jo pelkässä matkassa tarpeeksi. Halikin pelkäsi jyrinää, mikä olikin melkoinen. Kaiken lisäksi Mörri ja Luka joutuivat vielä suihkuun, oli siinä pienillä kissoilla melko rankka päivä. Hyvin ne kuitenkin ovat tänne kotiutuneet ja selkeästi nauttivat maisemanvaihdoksesta. Oon vienyt niitä valjaissa pihalle ja tässä kämpässä on isot ikkunat vehreälle pihalle, missä liikkuu rusakkoa, oravaa ja lintuja ihmeteltäväksi.
Halista on tullut virallisesti työkoira, kun se kulkee mun mukana joka päivä töissä. Se on autossa silloin, kun mä otan vastaanotolla pieneläimiä vastaan, ja tilakäynneillä se kulkee mukana ja pääsee autosta maatilojen pihoille juoksentelemaan silloin, kun siellä ei ole koiria tai kissoja irrallaan pihamaalla. Yhdessä paikassa kävin ottamassa BSE näytteen naudan päästä. Hali oli ihan pelkokierroksilla, kun haistoi lahtivajan veren hajun, mutta rohkeasti tuli kuitenkin haistelemaan highlanderin päätä. Vaikka kyllä sitä jännitti. On se onneksi kuitenkin niin rohkea, että uskaltaa kohdata pelkojaan. Hali on nähnyt nyt myös useita hevosia ja nautoja, ne eivät ole herättäneet siinä juuri ihmeempiä reaktioita. Vuohen nähdessään se tosin meni ihan sekaisin koko otus, ja yritti ängetä autosta ulos. Piti käydä sitä silloin vähän ojentamassa ja palauttamassa mieleen kuinka käyttäydytään.
Mun majapaikan pihalta pääsee suoraan joenrantaan, jossa on upeat laakeat kalliot. Hali on ollut innoissaan, kun pääsee joka päivä uimaan. Vaikka aika pirun kylmää toi vesi kyllä on, kun on vuolaana virtaava iso joki.
Me on treenailtu tokoa tässä pihamaalla aina kun on ehditty. On tehty kaukoja, ruutua, noutoharjoituksia ja muuta pikkusälää. Virtaa riittää. Oonkin aika paljon palkkaillut nameilla, että keskittyminen pysyy parempana, lelu saattaa nostaa sen liiallisiin kierroksiin.
Mä olen nauttinut työn tekemisestä. Se tunne, kun saa kipeän, henkihievereissä olevan elukan tokenemaan, on miljoonien arvoinen. Vaikka rankkaa tää on kyllä, päivät on mielettömän hektisiä. Oon ollut hyvilläni jos työpäivä on kestänyt vain kymmenen tuntia. Mutta en vaihtaisi tehtyjä tunteja pois, on tää sen arvoista. Mutta on jo vähän ikävä ihmisten ilmoille.
Mä oon katellut vähän koeilmoja syksylle, myös BH olisi tarkoitus käydä tekemässä. Ainoo vaan, että Halin kaupunkikäytös kyllä täällä landella unohtuu. Myös joku näyttely täytyy katsoa loppukesään tai alkusyksyyn.
Matkalla tuli vettä kuin aisaa ja jouduttiin vähän seikkailemaan avaimenhakureissulla eksyksissä Eurassa, mutta päästiin lopulta ehjänä perille (mä yritin lähtöä edeltävänä yönä päivittää mun navigaattoriin uuden kartan ja onnistuin vain poistamaan kaikki kartat siitä... Minä ja tekniikka) Juuri kun lastattiin autoja mun uuden majapaikan pihassa (mun isä oli farmarillaan mukana reissulla, koska tavaraa oli melkoisesti), alkoi älytön ukkonen. Ihan kuin ei olisi ollut stressiä kissoille jo pelkässä matkassa tarpeeksi. Halikin pelkäsi jyrinää, mikä olikin melkoinen. Kaiken lisäksi Mörri ja Luka joutuivat vielä suihkuun, oli siinä pienillä kissoilla melko rankka päivä. Hyvin ne kuitenkin ovat tänne kotiutuneet ja selkeästi nauttivat maisemanvaihdoksesta. Oon vienyt niitä valjaissa pihalle ja tässä kämpässä on isot ikkunat vehreälle pihalle, missä liikkuu rusakkoa, oravaa ja lintuja ihmeteltäväksi.
Halista on tullut virallisesti työkoira, kun se kulkee mun mukana joka päivä töissä. Se on autossa silloin, kun mä otan vastaanotolla pieneläimiä vastaan, ja tilakäynneillä se kulkee mukana ja pääsee autosta maatilojen pihoille juoksentelemaan silloin, kun siellä ei ole koiria tai kissoja irrallaan pihamaalla. Yhdessä paikassa kävin ottamassa BSE näytteen naudan päästä. Hali oli ihan pelkokierroksilla, kun haistoi lahtivajan veren hajun, mutta rohkeasti tuli kuitenkin haistelemaan highlanderin päätä. Vaikka kyllä sitä jännitti. On se onneksi kuitenkin niin rohkea, että uskaltaa kohdata pelkojaan. Hali on nähnyt nyt myös useita hevosia ja nautoja, ne eivät ole herättäneet siinä juuri ihmeempiä reaktioita. Vuohen nähdessään se tosin meni ihan sekaisin koko otus, ja yritti ängetä autosta ulos. Piti käydä sitä silloin vähän ojentamassa ja palauttamassa mieleen kuinka käyttäydytään.
Mun majapaikan pihalta pääsee suoraan joenrantaan, jossa on upeat laakeat kalliot. Hali on ollut innoissaan, kun pääsee joka päivä uimaan. Vaikka aika pirun kylmää toi vesi kyllä on, kun on vuolaana virtaava iso joki.
Me on treenailtu tokoa tässä pihamaalla aina kun on ehditty. On tehty kaukoja, ruutua, noutoharjoituksia ja muuta pikkusälää. Virtaa riittää. Oonkin aika paljon palkkaillut nameilla, että keskittyminen pysyy parempana, lelu saattaa nostaa sen liiallisiin kierroksiin.
Mä olen nauttinut työn tekemisestä. Se tunne, kun saa kipeän, henkihievereissä olevan elukan tokenemaan, on miljoonien arvoinen. Vaikka rankkaa tää on kyllä, päivät on mielettömän hektisiä. Oon ollut hyvilläni jos työpäivä on kestänyt vain kymmenen tuntia. Mutta en vaihtaisi tehtyjä tunteja pois, on tää sen arvoista. Mutta on jo vähän ikävä ihmisten ilmoille.
Mä oon katellut vähän koeilmoja syksylle, myös BH olisi tarkoitus käydä tekemässä. Ainoo vaan, että Halin kaupunkikäytös kyllä täällä landella unohtuu. Myös joku näyttely täytyy katsoa loppukesään tai alkusyksyyn.
 |
| Tällanen maisema meidän uudella pihalla. |
 |
| Näyttäiskö toi siltä että KIVAA on! |
 |
| Keppileikit: jees. Vesileikit: jees. Keppi- ja vesileikit yhdessä: erittäin jees :) |
 |
| Viikka ulkoilee ja Halia leikityttää :) |
 |
| Koko jengi ottaa rennosti. |
 |
| Äiti ja pojat päiväunilla |
 |
| Kolmijalka Mörri <3 |
lauantai 16. kesäkuuta 2012
Kuvasaldoa tokokokeista 5.6.2012
 |
| Arvatkaa jännittikö? |
 |
| Juu kyllä. Todellakin jännitti. |
 |
| Suoritus alkaa... |
 |
| Liikkeelle mars! |
 |
| Haltsu seuraa. |
 |
| Käännös oikeaan. |
 |
| Juoksuosuuden jälkeen tavallinen käynti. Hali on vähän irrallaan. |
 |
| Perusasentoon. |
 |
| Kontakti :) |
 |
| Little Miss Sunshine |
 |
| Kyllä tuli tarpeeksi lähelle... |
 |
| Lopulta se rupesi hilaamaan sitä pyllyä sivullepäin... |
 |
| Tulihan se perusasento sieltä sitten. |
 |
| Liikkeestä seis. Takapää koittaa jatkaa matkaa vaikka etupää pysähtyi jo :D |
 |
| Tästä huomaa tuon pienen steppailun etutassuilla. |
 |
| Kaunis kelpieni <3 |
 |
| Ohjaaja on tosi ilose näkönen :D Ja Halilla on hullun katse silmissä kun näki esteen :D |
 |
| Kyllä se hetken seisoi hienosti paikoillaan. |
keskiviikko 6. kesäkuuta 2012
Analysointia
Mä yöllä pohdiskelin omaa kisakäytöstä ja kesän tulevia treenejä.
Ihan ensimmäisenä mainittakoon, että jännitys tekee kyllä ihmisestä ihan höhlän. Halia ei tarvitse kauheasti innostaa tekemään, ja silti mä kimittelin sille jännitttyneellä äänellä höhliä kehuja. Olisi vaan pitänyt käyttäytyä rauhoittavasti ja palkata se meidän normaalilla palkkasanalla (eli rauhallinen mutta innostava jess ja hieeno). Ihme sekoilua. Eli kun kerran on palkkasana koiralla käytössä niin itselle muistiin ensi kokeisiin, että käytä sitten sitä. Ja ole rauhallinen. Ihme sekoilua oli kyllä omalta osalta...
Seuraamiseen otetaan rauhallisempi ote, enemmän namilla seuraamista ja kulkua ympyrällä molempiin suuntiin. Liikkeestä seis perusasentoja pitää harjoitella.
Kaukot otetaan taas työn alle. Käytän siinä takapalkkaa, ja Hali pyörähtää yleensä oikean kautta palkalle. Asentoja tehdessään se hivuttautuu helposti vinoon oikealle päin. Opetan sen siis pyörähtämään vasemman kautta palkalle. Ja välillä palkka edestä, vaikka takapalkka olisikin paikallaan. Lisäksi enemmän palkkaamista ensimmäisen asennonvaihdon jälkeen, nyt joutuu monesti antamaan kaksi käskyä alussa. Lisäksi enemmän kahden asennon sarjoja, ei kolmea asentoa sekaisin niin usein.
Noutoa ruvetaan taas treenaamaan. Suurin ongelma on se kapulan mukellus. Pitoharjoituksia edelleen. Vähän sinänsä ärsyttävää, kun piti opettaa sille sitä vauhtinoutoa ennen kuin pitäminen on sujunut hienosti. Höhlä moka. Metalliesineen noutoharjoituksia myös, metallikapula on Halille ollut tosi epämieluisa juttu viime aikoina. Täytyy kehitellä jotain tosi hyvää ja kivaa palkkaa ja treeniä tähän.
Paikkamakuita ja paikkaistumisia jatketaan. Eri paikoissa, eri vuorokauden aikaan, yksin ja porukassa, rauhassa ja häiriössä, piilossa ja näkösällä. Kyllä se tästä.
Pitää hommata omat ruutumerkit, että pääsee treenailemaan ruutua kunnolla.
Niin ja hyppyä pitää treenata! Kuten eilinen osoitti, tokohypyn idea ei ole kelpiellä ihan tuoreessa muistissa.
Ennen seuraavia kisoja ehdottomasti enemmän kisamaista treeniä! Koiraa kohtaan epäreilua mennä sitä harjoittelematta kokeisiin. Ja ylipäätään mun pitää taas keskittyä tohon palkkaamisen miettimiseen. En saa ylipalkata, mitä helposti teen. Enemmän nami- ja äänipalkkoja ja vasta pidemmästä/keskivertoa parmmasta suorituksesta se himoittu pallo/vetolelu. Halin draivi kuitenkin riittää työskentelemään vähemmälläkin palkalla.
Vähän tavallaan "harmittaa" että tuli niin hyvät pisteet siitä eilisestä sähläyksestä. Toisaalta mietin, että olisi se tiukemmallakin arvostelulla ykkönen ollut, koska suurikertoimiset liikkeet meni hyvin. Ja se ykkönenhän oli meidän ainoa tavoite. Niin ja muuten sijoitus eilisissä kisoissa oli jaettu 4. sija :)
Tänään illalla palauttavat leikkitreenit, hyppyä voisi treenata ja ottaa ehkä jotain uutta työn alle kuten ohjattua noutoa.
Ihan ensimmäisenä mainittakoon, että jännitys tekee kyllä ihmisestä ihan höhlän. Halia ei tarvitse kauheasti innostaa tekemään, ja silti mä kimittelin sille jännitttyneellä äänellä höhliä kehuja. Olisi vaan pitänyt käyttäytyä rauhoittavasti ja palkata se meidän normaalilla palkkasanalla (eli rauhallinen mutta innostava jess ja hieeno). Ihme sekoilua. Eli kun kerran on palkkasana koiralla käytössä niin itselle muistiin ensi kokeisiin, että käytä sitten sitä. Ja ole rauhallinen. Ihme sekoilua oli kyllä omalta osalta...
Seuraamiseen otetaan rauhallisempi ote, enemmän namilla seuraamista ja kulkua ympyrällä molempiin suuntiin. Liikkeestä seis perusasentoja pitää harjoitella.
Kaukot otetaan taas työn alle. Käytän siinä takapalkkaa, ja Hali pyörähtää yleensä oikean kautta palkalle. Asentoja tehdessään se hivuttautuu helposti vinoon oikealle päin. Opetan sen siis pyörähtämään vasemman kautta palkalle. Ja välillä palkka edestä, vaikka takapalkka olisikin paikallaan. Lisäksi enemmän palkkaamista ensimmäisen asennonvaihdon jälkeen, nyt joutuu monesti antamaan kaksi käskyä alussa. Lisäksi enemmän kahden asennon sarjoja, ei kolmea asentoa sekaisin niin usein.
Noutoa ruvetaan taas treenaamaan. Suurin ongelma on se kapulan mukellus. Pitoharjoituksia edelleen. Vähän sinänsä ärsyttävää, kun piti opettaa sille sitä vauhtinoutoa ennen kuin pitäminen on sujunut hienosti. Höhlä moka. Metalliesineen noutoharjoituksia myös, metallikapula on Halille ollut tosi epämieluisa juttu viime aikoina. Täytyy kehitellä jotain tosi hyvää ja kivaa palkkaa ja treeniä tähän.
Paikkamakuita ja paikkaistumisia jatketaan. Eri paikoissa, eri vuorokauden aikaan, yksin ja porukassa, rauhassa ja häiriössä, piilossa ja näkösällä. Kyllä se tästä.
Pitää hommata omat ruutumerkit, että pääsee treenailemaan ruutua kunnolla.
Niin ja hyppyä pitää treenata! Kuten eilinen osoitti, tokohypyn idea ei ole kelpiellä ihan tuoreessa muistissa.
Ennen seuraavia kisoja ehdottomasti enemmän kisamaista treeniä! Koiraa kohtaan epäreilua mennä sitä harjoittelematta kokeisiin. Ja ylipäätään mun pitää taas keskittyä tohon palkkaamisen miettimiseen. En saa ylipalkata, mitä helposti teen. Enemmän nami- ja äänipalkkoja ja vasta pidemmästä/keskivertoa parmmasta suorituksesta se himoittu pallo/vetolelu. Halin draivi kuitenkin riittää työskentelemään vähemmälläkin palkalla.
Vähän tavallaan "harmittaa" että tuli niin hyvät pisteet siitä eilisestä sähläyksestä. Toisaalta mietin, että olisi se tiukemmallakin arvostelulla ykkönen ollut, koska suurikertoimiset liikkeet meni hyvin. Ja se ykkönenhän oli meidän ainoa tavoite. Niin ja muuten sijoitus eilisissä kisoissa oli jaettu 4. sija :)
Tänään illalla palauttavat leikkitreenit, hyppyä voisi treenata ja ottaa ehkä jotain uutta työn alle kuten ohjattua noutoa.
tiistai 5. kesäkuuta 2012
Tokokoe Janakkalassa
Tänään ajaa hurautettiin Janakkalaan tokokokeisiin. Ensimmäistä kertaa allekirjoittanut löysi eksymättä perille, sillä navigoin paikalle upouudella navigaattorilla. Mahtava laite :)
Kokeet järjesti Janakkalan koirakerho ja tuomarina toimi Marita Packalen. Tuomari jakeli pisteitä melko avokätisesti verrattuna siihen linjaan mitä on yleensä kokeissa nähnyt.
Matkalla satoi aika rankastikin ja perille päästyä ilma oli epävakaa. Onneksi ei saatu kuin pientä sateen ripsottelua niskaan. Ei olla juuri sadekelillä nimittäin treenattu viime aikoina. Tai no eipä olla juuri muutenkaan treenattu viime aikoina :D Paikka oli mukavan rauhallinen, mutta viereisen metsikön takana oli ampumarata, josta kantautui laukausten ääniä kentälle saakka. Onneksi laukauksia ei kuulunut silloin, kun me oltiin kehässä.
Hali otti käskystä todella rennosti ennen kehään menoa. Ehdin jo pelästyä, että miten se on niin flegmaattinen, mutta olihan se heti oma itsensä kun lähdettiin liikkeelle. On todella rauhoittumisen harjoittelu tuottanut tulosta.
Tällä kertaa ohjaaja ei ihan täysin saanut kisahermojaan kuriin, ja olin melkoisen jännittynyt. Paikkamakuussa luulin jo että pyörryn :D Oma hermoilu sekä palkkaamattomuuden treenaamattomuus toivat liikkeisiin pientä sähläystä. Ei olla yksinkertaisesti ehditty treenata tarpeeksi kisamaiseen tyyliin. Eli hali teki kyllä hienoa työtä, ihan säälitti kun toinen niin kovasti yritti eikä palkkaa kuulunut.
Luoksepäästävyys: 10
Hali heilutteli häntäänsä ja nuolaisi tuomarin kättä, vähän vispasi pyllyään mutta piti perusasennon.
Paikalla makaaminen: 10
Tämä oli niin niin mahtava suoritus Halilta :) Vilkuili muutaman kerran sivulle ja kerran haisteli nopeasti maata. Paikkamakuuryhmä oli hyvin levoton, yksi koira metelöi ja kaksi lähti liikkeelle, toinen Halin vierestä. Toisella puolella makaava nousi istumaan. Koin mielessäni kauhun hetkiä, kun yksi koira tepsutteli n. puolen metrin päähän Halista ja heilutteli häntäänsä jäykästi. Hali luimisteli, mutta piti paikan hienosti. Koira saatiin onneksi pois ennen kuin pahempaa ehti tapahtua. Hieno pieni kelpie :)
Seuraaminen kytkettynä: 9
Perusasennot eivät sujuneet, Hali yritti istua ensin vinoon eteen, mutta korjasi itse. Tällaista ei ole ennen tehnyt, oli ihan uusi juttu. Oikealle käännöksessä jäi vähän jälkeen. Muuten seurasi hyvin. Oli tiivis, mutta ei vino.
Seuraaminen vapaana: 9,5
Perusasennot olivat parempia, mutta oli hetkittäin vähän levoton. Tiivistä seuraamista ja kontakti pysyi hienosti.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 10
Tämä oli tosi hyvä, ei huomautettavaa.
Luoksetulo: 9
Tämä meni ihan sählingiksi. Hali lähti juoksemaan banaanilla kohti, mitä ei yleensä ikinä tee. No, tuli kuitenkin hienosti suoraan eteen. Sivulle käskystä sitten änkesikin vain lähemmäs eteen. Toinen käsky: tuli vielä lähemmäksi. Selvästi pieni kelpie hämääntyi tilanteesta, ihmetteli miksi palkkaa ei tule ja yritti vain parantaa suoritusta. Vasta kolmas käsky siirsi kelpien pyllyn sivulle, ja asento oli vielä hieman vino. Ei siis kyllä lähellekään ysin suoritus, mutta tuomari oli kiltti. Tässä vaiheessa koetta Halissa alkoi näkyä pieni paineistuminen palkkaamattomuudesta.
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 10
Ohjaajan mielestä muuten hyvä liike, mutta steppasi pari kertaa etutassuilla jäädessään. Tuomari veti kilttiä linjaa eli täysi kymppi tuli.
Estehyppy: 8
Tämä oli ihan kamala! Hali kiihtyi esteen nähdessään: Jee aksaa, pääsee hyppimään! Niin juu, ei olla tokohyppyä juurikaan treenattu ja se kyllä näkyi... Kun ohjaaja ilmoitti olevansa valmis ja liikkeenohjaaja antoi käskyn, Hali koitti ampaista eteen ja haukahti. Sain sen takaisin perusasentoon. Käskyllä hyppäsi sitten kyllä hienosti ja jäi paikalle seisomaan esteen taakse, mutta kun lähdin koiraa kohti, se rupesi steppailemaan ja hyörimään minkä seurauksena perusasento oli ihan surkea. Kelpie selvästi mietti kuumeissaan, että mikä este seuraavaksi. Ehkä kutosen suoritus, mutta anteliasta oli pisteytys.
Kokonaisvaikutelma: 9
Tämä oli ihan ymmärrettävää, koska pientä sähellystä esiintyi hetkittäin.
Kokonaispisteet 188, jolla ALO1 tulos ja KP. Sijoitus oli 4/18.
Vaikka lepsulla linjalla ykkönen saatiinkin, niin en valita, sillä saatiin vihdoin se menolippu avoimeen luokkaan ja uusia haasteita kohti :) Treenaillaan kesä ihan rauhassa ja katsellaan avoimen luokan kokeita sitten syksymmällä.
Oma hermoilu sekä liian vähäinen kisamainen treenaus vähemmällä palkkaamisella vaikutti suuresti suoritukseen. Eli hienompiakin kisasuorituksia Hali on tehnyt lukuunottamatta paikkamakuuta. Kaikkinensa olen kuitenkin tosi tosi ylpeä Halista :) Etenkin paikkamakuu oli mieletön riemuvoitto. Hieno ihana Hali <3 Hienosti se toimi vaikka ohjaaja oli aika paineessa.
Sitten muita juttuja.
Eilen päästiin pitkästä aikaa hyppytekniikkatreeneihin. Hyppytekniikka oli kouluttajan mukaan paljon paremmalla mallilla: Hali hallitsi kroppansa paljon paremmin. Agilitytauko, hieronnat, tasapainoharjoittelu ja pyörälenkit ovat varmaankin tuottaneet tulosta. Otettiin myös vähän keppejä. Vaikeatkin keppikulmat sujuivat aika kivasti. Putken kautta kepeille meno 90 asteen kulmasta tuotti kelpielle päänvaivaa, mutta saatiin sekin sitten onnistumaan.
On tehty muutamia jälkitreenejä metsässä ja pellolla. Idea alkaa kelpielle valaistumaan, nenänkäyttö sillä on luonnostaan vahva. Hauska katsella kun elohiirikelpie on kuin toinen eläin keskittyessään ja rauhoittuessaan jäljen seuraamiseen. Ei merkkiäkään pyörremyrskymäisestä sekoilusta, joka on yleensä Halin tavaramerkki. Jäljestetään kesän yli, ja katsotaan mitä syksy tuo tämän osalta tullessaan. Olisi ihan kiva päästä treenailemaan johonkin PK ryhmään. Ja jos ikinä halutaan kisata PK puolella, niin ampuminen pitäisi aloittaa. Voi olla että laukaukset tulevat siltikin olemaan halille liikaa, vaikka kuinka treenattaisiin. Mutta vaikkei ikinä kisattaisikaan, niin tämä harrastus tekee Halille kyllä älyttömän hyvää.
Mä lomailen tämän viikon ja järjestelen itseni ja eläinlauman raahaamista Kokemäelle. Ensi maanantaina tämä tyttö aloittaa ihan oikeat eläinlääkärihommat! Eli uusi sarja elämässä, Dr. Louse, alkaa. Aika jännää :)
Kokeet järjesti Janakkalan koirakerho ja tuomarina toimi Marita Packalen. Tuomari jakeli pisteitä melko avokätisesti verrattuna siihen linjaan mitä on yleensä kokeissa nähnyt.
Matkalla satoi aika rankastikin ja perille päästyä ilma oli epävakaa. Onneksi ei saatu kuin pientä sateen ripsottelua niskaan. Ei olla juuri sadekelillä nimittäin treenattu viime aikoina. Tai no eipä olla juuri muutenkaan treenattu viime aikoina :D Paikka oli mukavan rauhallinen, mutta viereisen metsikön takana oli ampumarata, josta kantautui laukausten ääniä kentälle saakka. Onneksi laukauksia ei kuulunut silloin, kun me oltiin kehässä.
Hali otti käskystä todella rennosti ennen kehään menoa. Ehdin jo pelästyä, että miten se on niin flegmaattinen, mutta olihan se heti oma itsensä kun lähdettiin liikkeelle. On todella rauhoittumisen harjoittelu tuottanut tulosta.
Tällä kertaa ohjaaja ei ihan täysin saanut kisahermojaan kuriin, ja olin melkoisen jännittynyt. Paikkamakuussa luulin jo että pyörryn :D Oma hermoilu sekä palkkaamattomuuden treenaamattomuus toivat liikkeisiin pientä sähläystä. Ei olla yksinkertaisesti ehditty treenata tarpeeksi kisamaiseen tyyliin. Eli hali teki kyllä hienoa työtä, ihan säälitti kun toinen niin kovasti yritti eikä palkkaa kuulunut.
Luoksepäästävyys: 10
Hali heilutteli häntäänsä ja nuolaisi tuomarin kättä, vähän vispasi pyllyään mutta piti perusasennon.
Paikalla makaaminen: 10
Tämä oli niin niin mahtava suoritus Halilta :) Vilkuili muutaman kerran sivulle ja kerran haisteli nopeasti maata. Paikkamakuuryhmä oli hyvin levoton, yksi koira metelöi ja kaksi lähti liikkeelle, toinen Halin vierestä. Toisella puolella makaava nousi istumaan. Koin mielessäni kauhun hetkiä, kun yksi koira tepsutteli n. puolen metrin päähän Halista ja heilutteli häntäänsä jäykästi. Hali luimisteli, mutta piti paikan hienosti. Koira saatiin onneksi pois ennen kuin pahempaa ehti tapahtua. Hieno pieni kelpie :)
Seuraaminen kytkettynä: 9
Perusasennot eivät sujuneet, Hali yritti istua ensin vinoon eteen, mutta korjasi itse. Tällaista ei ole ennen tehnyt, oli ihan uusi juttu. Oikealle käännöksessä jäi vähän jälkeen. Muuten seurasi hyvin. Oli tiivis, mutta ei vino.
Seuraaminen vapaana: 9,5
Perusasennot olivat parempia, mutta oli hetkittäin vähän levoton. Tiivistä seuraamista ja kontakti pysyi hienosti.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 10
Tämä oli tosi hyvä, ei huomautettavaa.
Luoksetulo: 9
Tämä meni ihan sählingiksi. Hali lähti juoksemaan banaanilla kohti, mitä ei yleensä ikinä tee. No, tuli kuitenkin hienosti suoraan eteen. Sivulle käskystä sitten änkesikin vain lähemmäs eteen. Toinen käsky: tuli vielä lähemmäksi. Selvästi pieni kelpie hämääntyi tilanteesta, ihmetteli miksi palkkaa ei tule ja yritti vain parantaa suoritusta. Vasta kolmas käsky siirsi kelpien pyllyn sivulle, ja asento oli vielä hieman vino. Ei siis kyllä lähellekään ysin suoritus, mutta tuomari oli kiltti. Tässä vaiheessa koetta Halissa alkoi näkyä pieni paineistuminen palkkaamattomuudesta.
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 10
Ohjaajan mielestä muuten hyvä liike, mutta steppasi pari kertaa etutassuilla jäädessään. Tuomari veti kilttiä linjaa eli täysi kymppi tuli.
Estehyppy: 8
Tämä oli ihan kamala! Hali kiihtyi esteen nähdessään: Jee aksaa, pääsee hyppimään! Niin juu, ei olla tokohyppyä juurikaan treenattu ja se kyllä näkyi... Kun ohjaaja ilmoitti olevansa valmis ja liikkeenohjaaja antoi käskyn, Hali koitti ampaista eteen ja haukahti. Sain sen takaisin perusasentoon. Käskyllä hyppäsi sitten kyllä hienosti ja jäi paikalle seisomaan esteen taakse, mutta kun lähdin koiraa kohti, se rupesi steppailemaan ja hyörimään minkä seurauksena perusasento oli ihan surkea. Kelpie selvästi mietti kuumeissaan, että mikä este seuraavaksi. Ehkä kutosen suoritus, mutta anteliasta oli pisteytys.
Kokonaisvaikutelma: 9
Tämä oli ihan ymmärrettävää, koska pientä sähellystä esiintyi hetkittäin.
Kokonaispisteet 188, jolla ALO1 tulos ja KP. Sijoitus oli 4/18.
Vaikka lepsulla linjalla ykkönen saatiinkin, niin en valita, sillä saatiin vihdoin se menolippu avoimeen luokkaan ja uusia haasteita kohti :) Treenaillaan kesä ihan rauhassa ja katsellaan avoimen luokan kokeita sitten syksymmällä.
Oma hermoilu sekä liian vähäinen kisamainen treenaus vähemmällä palkkaamisella vaikutti suuresti suoritukseen. Eli hienompiakin kisasuorituksia Hali on tehnyt lukuunottamatta paikkamakuuta. Kaikkinensa olen kuitenkin tosi tosi ylpeä Halista :) Etenkin paikkamakuu oli mieletön riemuvoitto. Hieno ihana Hali <3 Hienosti se toimi vaikka ohjaaja oli aika paineessa.
Sitten muita juttuja.
Eilen päästiin pitkästä aikaa hyppytekniikkatreeneihin. Hyppytekniikka oli kouluttajan mukaan paljon paremmalla mallilla: Hali hallitsi kroppansa paljon paremmin. Agilitytauko, hieronnat, tasapainoharjoittelu ja pyörälenkit ovat varmaankin tuottaneet tulosta. Otettiin myös vähän keppejä. Vaikeatkin keppikulmat sujuivat aika kivasti. Putken kautta kepeille meno 90 asteen kulmasta tuotti kelpielle päänvaivaa, mutta saatiin sekin sitten onnistumaan.
On tehty muutamia jälkitreenejä metsässä ja pellolla. Idea alkaa kelpielle valaistumaan, nenänkäyttö sillä on luonnostaan vahva. Hauska katsella kun elohiirikelpie on kuin toinen eläin keskittyessään ja rauhoittuessaan jäljen seuraamiseen. Ei merkkiäkään pyörremyrskymäisestä sekoilusta, joka on yleensä Halin tavaramerkki. Jäljestetään kesän yli, ja katsotaan mitä syksy tuo tämän osalta tullessaan. Olisi ihan kiva päästä treenailemaan johonkin PK ryhmään. Ja jos ikinä halutaan kisata PK puolella, niin ampuminen pitäisi aloittaa. Voi olla että laukaukset tulevat siltikin olemaan halille liikaa, vaikka kuinka treenattaisiin. Mutta vaikkei ikinä kisattaisikaan, niin tämä harrastus tekee Halille kyllä älyttömän hyvää.
Mä lomailen tämän viikon ja järjestelen itseni ja eläinlauman raahaamista Kokemäelle. Ensi maanantaina tämä tyttö aloittaa ihan oikeat eläinlääkärihommat! Eli uusi sarja elämässä, Dr. Louse, alkaa. Aika jännää :)
torstai 24. toukokuuta 2012
Piiitkästä aikaa
Nyt on ollut niin överikiireinen loppukevät, etten ole ehtinyt blogia päivitellä. Toinen syy hiljaiseloon on se, ettei ole ollut mitään päiviteltävääkään.
Silmätarkki peruuntui, koska meidän oftalmologi sairastui. Silmät peilataan syksyllä samalla kun kuvataan selkä, kyynärpäät ja ranteet.
Oltiin menossa kuun alussa tokokokeeseen, mutta Hali aloitti edellisiltana juoksut. Eli se sitten siitä. Nyt on saatu onneksi uutta ilmoa vetämään ja päästään kokeilemaan vielä ennen kuin mä lähden kesäksi muualle työn perässä :) Hali on ollut näiden juoksujen aikaan superkiltti verrattuna edellisiin, jolloin teini on angstaillut huolella. Juoksut ovat nyt kohta loppusuoralla.
Agilityyn ei olla päästy myöskään kuukauteen. Eli melkoisen tylsää on ollut. Kelpie on tosin onneksi tuntunut ottavan elämän hyvin rennosti.
Mökkireissulla käväistiin Karjalohjalla, koiria oli mukana neljä ja kaikki narttuja. Halilla oli silloin vielä tärppipäivät menossa. Kohtalaisen hyvin tulivat kuitenkin toimeen ja pihalla vedettiin aikamoista rundia. Hali kävi uimassakin, mutta taisi olla sitä mieltä että vesi oli vielä ihan liian kylmää :) Mökkireissun jälkeen koira tuli kolmijalkaisena autosta ulos :/ Tutkin kipeän jalan tarkkaan kotona läpi tyylikkäästi otsalamppu päässä :D Löytyihän se syykin sitten, oli viiltohaava anturassa. Hali on todella herkkä jaloistaan, eikä tykkää yhtään että niihin kosketaan. Urheasti kuitenkin pieni kelpie makasi jäykkänä kuin puupölkky silmät tiukasti umpeen puristettuna, kun kaivelin haavaa varovasti steriilillä neulalla vierasesineen varalta. Luulen että näytän itse samalta hammaslääkärin penkillä :D Haavasta löytyi vähän hiekanmurusia, muttei onneksi mitään isompaa. Kotihoidolla jalka parani ihan hyvin ja ontuminen loppui muutamassa päivässä.
Kissoillakin on kivaa, kun on tullut kesä ja kärpäset. Asunnossa on meneillään parastakin aikaa kärpästen herra leikki. Kivaa näyttäisi olevan. Tripodi tyytyy katselemaan kauempaa, kun nuoremmat saalistavat kämpässä pörräävää kärpästä. Viikkaa tosin ei voisi vähempää kiinnostaa :)
Mörri ja Viikka ovat aloittaneet nyt säännöllisen gabapentiini-lääkityksen. Viikalla on vakava nivelrikko, ja Mörri on vaikuttanut hieman kivuliaalta nyt kun sillä ei ole ollut mitään lääkityksiä muutamaan kuukauteen. Jalka-amputaation jälkeenhän tuo söi kolme kuukautta gabapentiiniä, joka selkeästi tuntui sille sopivan eikä kissa vaikuttanut tuolloin yhtään kivuliaalta. Voi näitä mun vanhoja :/ Ja onpa kiva syöttää kahdelle kissalle pahanmakuinen iso tabletti kerran päivässä, höhlä Yliopiston Apteekki, kun muutti vahvuudeltaan kissoille sopivan gabapentiini lääkkeen liuosmuodosta tollaseen typerään isoon tablettiin.
Silmätarkki peruuntui, koska meidän oftalmologi sairastui. Silmät peilataan syksyllä samalla kun kuvataan selkä, kyynärpäät ja ranteet.
Oltiin menossa kuun alussa tokokokeeseen, mutta Hali aloitti edellisiltana juoksut. Eli se sitten siitä. Nyt on saatu onneksi uutta ilmoa vetämään ja päästään kokeilemaan vielä ennen kuin mä lähden kesäksi muualle työn perässä :) Hali on ollut näiden juoksujen aikaan superkiltti verrattuna edellisiin, jolloin teini on angstaillut huolella. Juoksut ovat nyt kohta loppusuoralla.
Agilityyn ei olla päästy myöskään kuukauteen. Eli melkoisen tylsää on ollut. Kelpie on tosin onneksi tuntunut ottavan elämän hyvin rennosti.
Mökkireissulla käväistiin Karjalohjalla, koiria oli mukana neljä ja kaikki narttuja. Halilla oli silloin vielä tärppipäivät menossa. Kohtalaisen hyvin tulivat kuitenkin toimeen ja pihalla vedettiin aikamoista rundia. Hali kävi uimassakin, mutta taisi olla sitä mieltä että vesi oli vielä ihan liian kylmää :) Mökkireissun jälkeen koira tuli kolmijalkaisena autosta ulos :/ Tutkin kipeän jalan tarkkaan kotona läpi tyylikkäästi otsalamppu päässä :D Löytyihän se syykin sitten, oli viiltohaava anturassa. Hali on todella herkkä jaloistaan, eikä tykkää yhtään että niihin kosketaan. Urheasti kuitenkin pieni kelpie makasi jäykkänä kuin puupölkky silmät tiukasti umpeen puristettuna, kun kaivelin haavaa varovasti steriilillä neulalla vierasesineen varalta. Luulen että näytän itse samalta hammaslääkärin penkillä :D Haavasta löytyi vähän hiekanmurusia, muttei onneksi mitään isompaa. Kotihoidolla jalka parani ihan hyvin ja ontuminen loppui muutamassa päivässä.
 |
| Niilon haudalla, vuosi sitten toinen jo lähti |
 |
| Kaunis Hali. Harmi että valo tulee kameran edestä, ei pääse kaunotar ihan oikeuksiinsa :) |
 |
| Repo, Hali ja Silva. Ja Hali tyrkyllä :) |
Kissoillakin on kivaa, kun on tullut kesä ja kärpäset. Asunnossa on meneillään parastakin aikaa kärpästen herra leikki. Kivaa näyttäisi olevan. Tripodi tyytyy katselemaan kauempaa, kun nuoremmat saalistavat kämpässä pörräävää kärpästä. Viikkaa tosin ei voisi vähempää kiinnostaa :)
Mörri ja Viikka ovat aloittaneet nyt säännöllisen gabapentiini-lääkityksen. Viikalla on vakava nivelrikko, ja Mörri on vaikuttanut hieman kivuliaalta nyt kun sillä ei ole ollut mitään lääkityksiä muutamaan kuukauteen. Jalka-amputaation jälkeenhän tuo söi kolme kuukautta gabapentiiniä, joka selkeästi tuntui sille sopivan eikä kissa vaikuttanut tuolloin yhtään kivuliaalta. Voi näitä mun vanhoja :/ Ja onpa kiva syöttää kahdelle kissalle pahanmakuinen iso tabletti kerran päivässä, höhlä Yliopiston Apteekki, kun muutti vahvuudeltaan kissoille sopivan gabapentiini lääkkeen liuosmuodosta tollaseen typerään isoon tablettiin.
torstai 19. huhtikuuta 2012
Polvitarkastus
Polvet tarkastettiin tänään, tuloksena 0/0. Hieno homma.
Sitten vähän ikävämpiä juttuja. Meidän radiologian opettaja Anu Lappalainen katsoi mun kanssa tänään Halin viralliset kyynär- ja lonkkakuvat läpi, ja huomattiin, että vasemmassa kyynärpäässä on varsislisäkkeen (Processus coronoideus medialis) kohdalla tiivistymää verrattuna oikeaan kyynärpäähän. Ei siis mitään vakavaa (nivelrikkomuutoksia tms) mutta jotain siellä on. Sovittiin että otetaan siitä CT eli tietokonetomografiakuvat syksyllä samalla kun kuvataan selkä ja ranteet. Anu on aikamoisen agilityvastainen ihminen, ja suosituksena oli kyllä jättää agility pois lajivalikoimasta. Todennäköisesti näin tehdäänkin, en mä halua Halia rikkoa. Ja agility rikkoo kyllä terverakenteisiakin koiria. Mutta voi itku, kun se on niin Halin juttu :/
Tiisatina käytiin hierontakurssilla, mikä oli todella hyödyllinen. Halin lihaksisto on melko hyvässä kunnossa, jumia oli oikean takareiden alueella ja vasemman etureiden alueella sekä olkien alueella. Olipa mahtavaa oppia itse kunnon hierontatekniikoita. Hali oli ihan transsissa, kun sitä hierottiin. Kun hieronta loppui, se venytteli pitkään ja hartaasti (venyttelystä kannattaa muuten kehua koiraa jotta se venyttelisi itse mahdollisimman paljon!), keksi sitten katsella ympärilleen ja huomasi, että huone on täynnä koiria ja ihmisiä. Siinä se sitten iloisesti häntäänsä vispaten pyöritteli päätään joka suuntaan samalla hampaitaan villisti naksutellen. Voi terve että on tervepäisen oloinen koira :D Siis ihan oikeesti, muut koirat istuu/makaa/vinkuu/katselee ympärilleen normaalisti jne ja mun kelpie pyörittelee itseään ja koko kroppaa ja venyy ja vanuu lattialla ja naksuttelee kaikille hampaitaan. Ihan pimeä otus. Mutta hassu :D
Halin rauhoittumistaidot ovat edistyneet huimasti, hierontakurssilla osasi heti ottaa rennosti ja rauhallisesti käskystä ja tänään, kun odottelin sen kanssa eläinsairaalan aulassa, se kävi myös käskystä lepäilemään pää rennosti maassa, vaikka ympäroillä oli kauhea häslinki ja koirat haukkuivat. Hieno kelpie :)
Nyt lähdetään ulos ja Hali pääsee juoksemaan laika-porokoira mix Rudin kanssa. Kun kelpie on väsynyt illalla, saa omistaja-opiskelija lukea rauhassa huomiseen diagnostisen kuvantamisen lopputenttiin. Sen jälkeen on enää yksi tentti ja muutamia rästitehtäviä ja sitten napsahtaa tilille praktiikkaoikeudet!
Sitten vähän ikävämpiä juttuja. Meidän radiologian opettaja Anu Lappalainen katsoi mun kanssa tänään Halin viralliset kyynär- ja lonkkakuvat läpi, ja huomattiin, että vasemmassa kyynärpäässä on varsislisäkkeen (Processus coronoideus medialis) kohdalla tiivistymää verrattuna oikeaan kyynärpäähän. Ei siis mitään vakavaa (nivelrikkomuutoksia tms) mutta jotain siellä on. Sovittiin että otetaan siitä CT eli tietokonetomografiakuvat syksyllä samalla kun kuvataan selkä ja ranteet. Anu on aikamoisen agilityvastainen ihminen, ja suosituksena oli kyllä jättää agility pois lajivalikoimasta. Todennäköisesti näin tehdäänkin, en mä halua Halia rikkoa. Ja agility rikkoo kyllä terverakenteisiakin koiria. Mutta voi itku, kun se on niin Halin juttu :/
Tiisatina käytiin hierontakurssilla, mikä oli todella hyödyllinen. Halin lihaksisto on melko hyvässä kunnossa, jumia oli oikean takareiden alueella ja vasemman etureiden alueella sekä olkien alueella. Olipa mahtavaa oppia itse kunnon hierontatekniikoita. Hali oli ihan transsissa, kun sitä hierottiin. Kun hieronta loppui, se venytteli pitkään ja hartaasti (venyttelystä kannattaa muuten kehua koiraa jotta se venyttelisi itse mahdollisimman paljon!), keksi sitten katsella ympärilleen ja huomasi, että huone on täynnä koiria ja ihmisiä. Siinä se sitten iloisesti häntäänsä vispaten pyöritteli päätään joka suuntaan samalla hampaitaan villisti naksutellen. Voi terve että on tervepäisen oloinen koira :D Siis ihan oikeesti, muut koirat istuu/makaa/vinkuu/katselee ympärilleen normaalisti jne ja mun kelpie pyörittelee itseään ja koko kroppaa ja venyy ja vanuu lattialla ja naksuttelee kaikille hampaitaan. Ihan pimeä otus. Mutta hassu :D
Halin rauhoittumistaidot ovat edistyneet huimasti, hierontakurssilla osasi heti ottaa rennosti ja rauhallisesti käskystä ja tänään, kun odottelin sen kanssa eläinsairaalan aulassa, se kävi myös käskystä lepäilemään pää rennosti maassa, vaikka ympäroillä oli kauhea häslinki ja koirat haukkuivat. Hieno kelpie :)
Nyt lähdetään ulos ja Hali pääsee juoksemaan laika-porokoira mix Rudin kanssa. Kun kelpie on väsynyt illalla, saa omistaja-opiskelija lukea rauhassa huomiseen diagnostisen kuvantamisen lopputenttiin. Sen jälkeen on enää yksi tentti ja muutamia rästitehtäviä ja sitten napsahtaa tilille praktiikkaoikeudet!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)