10.9. rata jolla ohjaaja (taas kerran) sähelsi omiaan...

Tässä vielä tää päivän rata. Tokalla esteellä piti tehdä vastakäännös, että sai Halin kääntymään kohti putkea, muuten se oli sekunnin murto-osassa Aalla. Nelosesteellä ennakoiva valssi suhinalla, kääntyi ihan hyvin. Putkesta ulostulo puomille oli nopeille koirille aika vaarallinen kulma, mutta sain onneksi ohjattua Halin sille turvallisesti. Osa tuli lennolla nimittäin puomin ylösnousulta alas. Puomin jälkeen tein vippauksen seiskalle, joka onnistui ekalla kerralla ihan jees, mutta kun sitä hiottiin niin ei siitä enää mitään tullut. Kympin takaakierron mä ohjasin taas lennokkailla käsillä ja koira tuli esteen ali (eipä ole sellaista aikoihin sattunut). Uusintayrityksellä saatiin ok pätkä aina keppien jälkeiselle 14. esteelle, tälle takaakierrolle piti ohjata valssilla. No siitä eteenpäin Hali olikin sitä mieltä ettei tee enää muuta kuin takaakiertoja, enkä saanut sitä ohjattua suoraan 15. esteelle, vaan Hali veti sen joka kerta takakautta. Tässä vaiheessa homma rupesi menemään tosi sekoiluksi. No lopulta saatiin se kohta onnistumaan, ja seuraava ongelma olikin sitten 16. ja 17. välillä että olin ajoissa ohjaamassa. Kun se onnistui jotenkuten (niistolla), olikin ongelma ehtiä valssaamaan ajoissa ja oikeaan kohtaan esteelle 18. että sai koiran kohti putkea eikä aalle. Kun tää onnistui, 19. putkesta 20. putkeen ja aalle meni ongelmitta, mutta aan kontaktiongelma taas tyssäytti matkan. Tässä vaiheessa rupesikin jo aika loppumaan, ja loppupätkä oli ihan plaah. Saatiin kerran onnistumaan väli aalta 24. esteelle, jonka jälkeen ei enää ehditty enempää. Tai eihän tästä olisi pitkä matka enää loppuun asti ollut, mutta mun linjaukset nyt kun oli koko ajan mitä oli, niin en ohjannut oikein kohti keppejä vaan jonnekin ihan muualle, eikä ollut aikaa enää yrittää.

Näin taidokkaasti siis sähellettiin. Tai sähelsin. Huoh.

Ahdistusketutus

Äääh ku kökkö olo.

Oltiin äsken agitreeneissä Toivolan Jannen ohjauksessa. Alku oli mun mielestä lupaava, itellä oli hyvä fiilis ja koira oli rauhallinen. No mutta. Treenien alku kesti ja kesti, oltiin paikalla jo viiden jälkeen ja treenit alkoivatkin vasta kuudelta, jolloin päästiin rakentamaan rataa. Siihen ja rataan tutstumiseen meni melkein tunti. Olisi pitänyt viedä Hali autoon, mutta sen sijaan makuutin sitä levossa tämän ajan (tyhmä mikä tyhmä veto). Hali oli ihan älyttömän kärsivällinen ja käyttäytyi pitkään tosi nätisti, mutta kun homma kesti niin pikkuhiljaa se muuttui levottomaksi eikä enää pysynyt aloillaan. Harmittaa tosi paljon, kun jäi palkkaamatta se, että koira käyttäytyi niin kärsivällisesti ja nätisti pitkään :(

Radassa tuli jotain hienojakin pätkiä, mutta enimmäkseen mä en pysynyt ohjauksessa mukana ja ajoitukset oli päin peetä ja rimoja tuli alas. Eikä se ratakaan mun mielessä pysynyt.Saatiinkin sitten sellaista palautetta, että koiraa kohtaan epäreilua kun ohjaaja ei tiedä mitä tekee. No en tiedä en, kun ollaan kerran startattu virallisissa kisoissa, tää on mun eka agilitykoira eikä mun osaaminen todellakaan oo kolmosluokan tasoa mitä nää radat taas on. On sellanen olo että ollaan ihan väärässä ryhmässä tai oikeestaan kokonaan väärässä lajissa, mä en oikeesti osaa ja ei tietenkään oo Halia kohtaan reilua tollanen persohjaus.

Toinen juttu on se, että Halille ei sovi tollanen treenaus, että vedetään 20 minuuttia putkeen. Sen kanssa pitäisi tehdä viiden minuutin pätkissä, ja pitää taukoa, koska se vetää niin sata lasissa. Sitten se väsyy ja päällä on kauhea stressireaktio, eikä siinä vaiheessa ole enää pelkästään ohjaajan vika ettei suju, koira rupeaa räiskymään omiaan ja kepeillä tulee virheitä yms.

Meidän pitäisi oikeesti tehdä ratoja joita kumpikin osaa, kyllä niitä voi sitten pikkuhiljaa vaikeuttaa. Nyt tää on oikeesti tällasta että pitäisi osata Mozartia soittaa ku Ukko Nooa hädin tuskin menee.

Ääh mitä paskomista, mutta on nyt niin urpo olo.

Aalla meillä on ongelmia, koska Hali ei selkeästi tiedä mitä sen pitäisi alastulossa tehdä. Jännä juttu, koska se osaa kontaktit keinulla ja puomilla, mutta aalla se joko jää himmaamaan esteen harjalle tai sitten se juoksee esteen läpi. Täytyy treenata tätä  kosketusalustalla.

Kepit on edistyneet hurjasti. Ennen treenien alkua Hali haki itse oikean välin vaikeistakin kulmista, myös kovassa vauhdissa putken kautta.

Eilen tokoiltiin Sailan ja Maron kanssa, ja saatiin tosi hyviä vinkkejä. Aloitettiin mm. avoimen hypyn harjoittelu ja tehtiin noutoharkkoja. Ei se mukellus olekaan ehkä niin paha kuin mitä oon kuvitellut. Ruutua treenattiin myös. Otetaan siihen nyt sellainen lähestymistap,a että kelpie saa itse ruveta hoksaamaan oikean paikan hakua. Eli kun se itse hakeutuu keskelle ja ottaa kontaktin muhun niin palkkaan siitä. Nyt usein palkkaan, kun koira sattuu liikkumaan oikeaan kohtaan eli tavallaan aina kerron sille että nyt on oikea paikka. Eli tästä eteenpäin treenataan niin, että Hali itse aktiivisesti tarjoaa mulle oikeaa paikkaa. Koitettiin tätä uudestaan eilen illalla, jolloin homma ei sujunut ollenkaan vaan Hali oli ihan pihalla, vaikka päivällä se mun mielestä jo alkoi hiffaamaan. En tiedä. Otetaan ehkä siihen kosketusalusta käyttöön.

Hali käyttäytyi ihan mahtavasti, vaikka Maro treenasi vieressä. Se pysyi kiltisti levossa ja oli rauhallinen :) Ihan mahtavaa.

Mä en tiedä, miksi omia käyttäytymismalleja on niin pirun vaikea muuttaa. Edelleen mä ylipalkkaan, enkä myöskään vaadi Halilta tarpeeksi. Pitää ruveta oikeesti tätä nyt tietoisesti ajattelemaan, että edistystäkin saataisiin joskus aikaan.

Että sellasta tällä kertaa.

Ainii meinasi unohtua...

Niin mun ihanainen täytti viime torstaina kolme vuotta! Niin se vaan aika rientää. Hali on alkanut selkeästi nyt aikuistumaan, ja siihen voi luottaa monessa tilanteessa eri lailla kuin ennen.

Synttäritytön kunniaksi koko Helsinki ilotulitti :)

Kasvattaja Mia Satamolle suuri kiitos tästä pienestä pyörremyrskystä, jonka kanssa ei aika ehdi tylsäksi käymään <3

Reeniä reeniä

Noniih vähän päivitystä.

On yritetty käydä aksaamassa aina kun aika antaa periksi (eli ei kovin usein, mutta edes joitain kertoja). Tekemisen ja yhteistyön meininki on jo paremmalla mallilla kuin kesätauon jälkeen. Toivolan Jannen vetämissä treeneissä oltiin maanantaina, saatiin kommenttia että onhan teissä potentiaalia, ettei olisi edellisellä kerralla ihan uskonut :D

Tehtiin rytmitykseltä vaikeahkoa radanpätkää, jossa oli osia sm-leirin radasta eli ei mikään ihan iisipiisi ollut. Treeni oli ihan mahtava temponmuutosten kannalta, koska siinä oli pätkiä joissa piti mennä LUJAA ja sitten seuraavassa hetkessä rauhoittaa meno ja veivailla pikkukiemuroita. Tää oli oikeesti tosi vaikeeta, mun suurin ongelma kun on se, että lähen Halin kiihkoon mukaan ja kohellan samaa tahtia koiran perässä. Nyt keskitytään mun rauhallisuuteen ja himmailuun sekä käännöksiin. Otetaan taas suhinaa enemmän mukaan, koska se kyllä toimii Halilla.

Perjantaina käytiin treenaamassa kahdestaan. Otettiin tällä kertaa enemmän vauhtisuoraa, mutta myös muutamia jaakotuksia ja takaakiertoja että saatiin niitä himmailuja mukaan ja harjoiteltiin keppeihin menoa kovasta vauhdista. Luulen että kelpillä syttyi joku lamppu päässä tämän suhteen. Yleensä se vaan kohaltaa jostakin välistä sisään, mutta nyt selkeästi sillä heräsi ajatus, että himmaa sen verran että ehtii katsoa mistä kepit alkaa.

Kontakteja olisi ollut kiva treenailla, mutta sateli vettä enkä viitsinyt laittaa koiraa märille kontakteille.

Oon koittanut olla Halin kanssa nyt aika mustavalkoinen agitreeneissä ja vaatia siltä rauhallista käytöstä. Tää onkin kai jo hieman teettänyt tulosta, sillä eräs vanha mies tuli kommentoimaan mulle perjantaina, että sulla on ihan mielettömän hyvin koulutettu kelpie :) Tuli hyvä mieli, mutta sinänsä kyllä naurattikin, koska jos kentät olisi olleet täynnä jengiä ja koiria kiitämässä radoilla, niin tuskin se olisi ihan niin mallikkaasti käyttäytynyt.

Agikisat tiedossa parin viikon päästä, täytyy koittaa tehotreenailla ennen sitä. Voisin vaikka skippailla aamuluentoja ja ajella treenaamaan aamuisin.

Tokoilua on nyt myös koitettu tehostaa, ja on aloitettu avoimen liikkeiden harjoittelu ihan kunnolla. Paikkamakuu piilossa on edistynyt kivasti. Hali pitää aika hienoa kontaktia, kun meen pois näkyvistä. Sistiloissa on ruvettu treenaamaan paikkamakuuta ja -istumista niin, että heittelen Halin ympärille leluja, luita yms ja palkkaan sitä kontaktin pysymisestä. Seuruun kanssa oon vähän ulalla, se on niin tiivis että ei enää näytä kovin hyvältä. Varmaan täytyy tehdä namilla seuraamista ja ympyrää molempiin suuntiin, jospa se siitä vähän suoristuisi. Nouto edistyy myös, mutta edelleen tehdään paljon vauhtinoutoja ja pitoharjoituksia erikseen. Viimeksi testasin niin, että jätin kapulan Halin ja mun väliin, ja annoin sillä hae käskyn. Hienosti se sen kiidätti mun eteen, mutta ihan kamalaa mukellusta heti esiintyi. Aargh. Mulla on ihan toivoton olo. Se vaan pureskelee sitä vaikka kuin treenataan :/ Luoksetulon pysähtyminen alkaa olla ihan pro, paitsi että tehdään sitä toistaiseksi vaan takaakierron kautta. Tokoestettä pitäisi käydä lainaamassa niin saataisiin aloitettua hypyn harjoittelu. Maahan-Istu kaukot on muuten jees, mutta välillä haukahtaa maahan heittäytyessään. Halista on muutenkin tullut paljon haukkuherkempi, nuorempana se oli ihanan hiljainen.

Täytyy jotain tokoilmoja katsella kuukauden parin päähän.

BH jää meiltä kyllä tänä vuonna väliin koska ei olla ehditty yhttän treenaamaan. Ainakin seuruuta henkilöryhmään ja paikkamakuuta pitää treenata ennenku mennään yrittämään.

Joku näyttely pitäisi kyllä katsoa niin saataisiin sekin riesa pois päiväjärjestyksestä. Olisi pitänyt mennä heti kesän jälkeen, koska Hali pääsi lihomaan kesän aikana sen verran, että olisi näyttelytuomarikin kelpuuttanut, kun ei koira näytä liian ilmavalta :D

Sitä sun tätä

On kotiuduttu Vantaalle. Halin yksinjääminen sujuu täällä paremmin. Vähän se kuulemma piippailee mun perään ja yleensä kun tulen kotiin, näkyy ikkunassa kelpien hahmo odottelemassa kotiinpalaajaa.

Ollaan tokoiltu silloin kun on ehditty. Kisailmoja voisi kohta laittaa menemään. On treenailtu ruutua, joka sujuu jo aika kivasti. Siinä ikävin juttu on, että Hali usein haukahtaa lähtiessään ruutuun. Toisaalta kiva että intoa riittää, mutta tuomarit ei välttämättä tykkää kovin hyvää.

Paikkaistumista on treenailtu nyt enemmän, aika lyhyitä aikoja on istuttu. Tänään kokeiltiin pidempään ja maahanhan se valahti. Täytyy treenailla lisää. Kaukoja on treenattu sekä ulkona että sisällä. Se on ollut nyt vähän soutaa huopaa liike. Istu-seiso ja toisaalta myös seiso-istu on tuottanut ongelmaa, tulee siinä herkästi eteenpäin. Maahan-seiso asentoja ei edes nyt olla juuri treenailtu. Avoimeen vaadittava liikesarja sujuu kyllä kivasti ulkonakin pidemmältä matkalta. Nouto on myös edistynyt. Noutokapulan pitoa ja tuomista on harjoiteltu erityisesti ruokapalkalla sisätiloissa. Hali todella keskittyy kun kupissa odottaa täysi ruokapalkka. Seuraaminen on ollut viime aikoina aika jees, mutta on ollut vähän liian tiivis niin että mun on vaikea edetä luonnollisesti suoraan kun kelpie puskee reiteen kiinni.

Jälkeä ei olla ehditty nyt treenata ollenkaan, täytyy käydä joku päivä tekemässä jälki.

Käytiin pitkästä aikaa ohjatuissa agitreeneissä eilen. Saatiin huippukoulutusta Toivolan Jannen opastuksella. Mutta ei ku ei vaan sujunut. Hali kävi kierroksilla päästessään pitkästä aikaa radalle ja mulla oli ihan järki jäässä työpäivän ja edellisyön hurjan kahden tunnin yöunien jälkeen. Oli jo sellainen olo että lopetan koko lajin ja jätän sen niille jotka osaa. Mutta joo. Käydään palauttelemassa mieleen perusjuttuja ja katellaan sitten uudestaan.

Landeilua

On Halin kanssa vietetty heinäkuussa paljon aikaa landeillen. Heinäkuun eka viikonloppu oltiin Siikaisissa Sammin kylässä Ollin isän vanhassa maalaismökissä. Oli hiostava helteinen viikonloppu, ja Halilta oli vähän veto veks. Ei tehty ihmeempiä ku köllötelttin ja vähän lenkkeiltiin. Paikalla oli myös kolmevuotias pikkutyttö, jonka kanssa Hali leikki. Se on kyllä mahtavan hyvä noiden lasten kanssa, leikkii niin nätisti ja rauhallisesti pienten kanssa verrattuna miten se riekkuu aikuisten kanssa. Kepitkin luovuttaa varovasti kun pieni ojentaa kätensä eikä edes yritä mitään vetoleikkejä.

Sitten on oltu myös Viasvedellä Porin lähellä Ollin serkulla. Hali käyttäytyi enimmäkseen sekavasti kuin lapsi karkkikaupassa, koska siellä pyöri paljon porukkaa, jotka kaikki heitteli vuoronperään Halille keppiä, potki palloa tai pelasi frisbeetä. Lisäksi siellä oli ulkokissa, jota Hali jahtasi pitkin maita ja mantuja. Tosi kiva :/ Koitin antaa sille tästä tiukkaa palautetta, mutta ei ihan mennyt perille. No osasi se kyllä käskystä rauhoittakin, ettei ollut koko ajan hullun kiilto silmissä. Hali myös osallistui kaikkiin ulkoaktiviteetteihin. Se pelasi Ollin ja mun kanssa sulkkista ja osallistui myös mölkkypeliin tuomalla sen kapulan, jolla kaadetaan, aina takaisin. Oli hyvää noutoharjoitusta: nätisti tarttui kapulaan ja toi täysiä pureskelematta takaisin :) Tähän yhdistyi myös vähän tunnarin harjoittelua, kun välillä mölkyt meni sekaisin ja Hali etsi haistelemalla oikean mölkyn takaisin tuotavaksi.

Hali on kulkenut kesän mun mukana töissä joka päivä, ja nyt tässä on sitten käynyt sellainen kiva kommervenkki, ettei se oikein enää suostuisi jäämään matkasta. Oltiin siellä Viasvedellä viime viikon sunnuntaina ja päätettiin Ollin kanssa lähteä syömään Poriin ja pyörimään jazz kadulla. No, Hali käskettiin sisään ja sanoin sille että odottaa. Se koitti ensin ängetä ovenraosta ja rupesi rämpläämään ovea, kun lähdin autolle päin. Kun auto saatiin startattua, kelpie sai kuin saikin oven auki ja juoksi auton perään. Avasin auton oven astuakseni itse ulos, ja kelpie sujahti salamana takapenkille. Jouduin käskyttämään sen pois ja lähdettiin takasin kohti taloa. Hali juoksi takaisin autolle ja taas takapenkille missä luimisteli vaan korviaan. Jouduin sitten todella komentamaan sen sisälle, missä Ollin serkku otti sen hoteisiinsa ja ovi laitettiin visusti lukkoon. No, kun pääsin takasin autolle, kuuluu talolta ryminää ja eiköhän siellä kelpie yritä syöksyä avoimesta ikkunasta ulos ja Ollin serkku roikkuu sen takapuolessa kiinni. Oli vähän naurussa pitelemistä, oli aika huvittava näky. Se oli kuulemma puoli tuntia piippaillut meidän perään ennen kuin rauhottui. Toivottavasti tää on nyt vaan joku ohimenevä juttu ja kunhan päästään kotiin se osaa taas jäädä yksin kotiin.

Hali on herättänyt paljon ihastusta monissa ihmisissä. Tosi vaikuttuneita ovat olleet kun ovat nähneet tokokoiran vauhdissa :)

Tänä viikonloppuna oltiin mun siskon ja sen miehen kanssa Porissa hienossa kämpässä, jossa oli porealtaat ja kaikki. Hali oli aika ihmeissään altaasta ja poreista mutta ei onneksi yrittänyt altaaseen mukaan. Talossa oli myös robottiruohonleikkuri, joka aiheutti Halille aluksi slaagin kun se tajusi, että pihalla menee jokin härveli. Käytiin sitä Halin kanssa sitten yhdessä katsomassa eikä se enää ihan niin pelottava ollut. Hali yritti paimentaa mokomaa robottia, mutta eihän se tietenkään totellut ja kelpietä selvästi ketutti :D

On tehty muutamia jälkiä ja otettu jana mukaan. Hienosti se hakee jäljen itse janalta. Oon koittanut antaa jälkien vanhentua riittävän kauan. Kerran tuli sade sen jälkeen kun olin tehnyt jäljen. Käytiin kokeilemassa myöhemmin ja olikin Halille aika vaikea, jätettiin se kesken. Muuten on kelpie tehnyt hienoja ja tarkkoja jälkiä.

Aksaamassa käytiin yksi ilta. Upeita takaakiertoja Hali teki, niiden ohjaustekniikkaa ohjaaja onkin paljon harjoitellut ja kierrättänyt koiraa ihan vaan puiden ympäri. Kontaktit oli aika huonoja (etenkin keinu) ja kepit ei onnistuneet oikealla puolella yhtään. Näitä treenaillaan seuraavaksi.

Tokoiltu on jonkin verran. On harjoiteltu paikkaistumista ja paikkamakuuta piilossa. Parempaa kontaktia tuntuu Hali pitävän kun mä menen pois näkyvistä.

En voi muuten uskoa että oon kohta ollut täällä sen kaksi kuukautta ja ensi perjantaina on kotiinlähtö. On jo koti-ikävä mutta töiden tekoa olisin mielelläni täällä jatkanut.

Hali rannalla.

Kaunis Viisas Ihana <3

Halia ärsyttää, kun se komennettiin seisomaan yrityksenä ottaa hieno ja edustava seisotuskuva. Ei ihan onnistunut kun koko eläin lysähtää kasaan ku tää on Halista niiiiin tylsää :D

Elämä on nautinto.

Hali ja heinäseiväs (mun tekemä :)

Päivän touhujen jälkeen väsyneenä uneen vaipumassa.

Halilla ja Ollilla on omanlaisensa rakkaussuhde <3

Viikonloppu kotona

Pidin perjantaina päivystysvapaan, joten pakkasin torstaina eläinlauman autoon ja ajaa hurautin lyhyelle viikonloppulomalle takaisin kotiin Vantaalle. Kissojen kanssa reissu meni jo huomattavasti paremmin. Halin reaktio oli ihana kun kerroin sille, että mennään kotiin Ollin luo: se huokaisi syvään ja laittoi pään mun olkapäälle. Oli onnellisen oloinen otus :)

Oltiin perillä myöhään torstai-iltana ja Hali oli ihan täpinöissä kun näki tuttuja ihmisiä (Ollin ja naapureita). Kotona tarkisti heti sängynalusen ja oman häkkinsä, kunnossa tuntuivat olevan. Perjantaina lenkkeiltiin tuttuja peltopolkuja joenrantaa pitkin. Lauantaina ei tehty mitään kummempaa, oltiin vaan (omistajalla oli laiska olo, koska vietin perjantai-illan ystävän kanssa keikalla tanssien). Ihana olla kotona, huomenna täytyy vaan jo lähteä takaisin.

Sunnuntaina olisi tarkoitus ajaa aksaamaan Ristinummelle. Löydettiin muuten agikenttä Kokemäeltä. Käytiin viime sunnuntaina tekemässä siellä muutamia takaakiertoja, keppejä ja kontakteja. Agikenttä oli koirapuistossa omalla aidatulla alueella. Siellä oli iltalenkillä muuan monirotuinen Sergei, joka kovasti koitti Halia lämmitellä leikkimään. Kelpieneiti vain naksutteli hampaitaan moiselle Sergeille eikä lämmennyt toisen vokotteluyrityksistä. Sergei parka.

Hali on muuten ollut viime aikoina tosi rauhallinen (ei siis varmaankaan ulkopuolisen silmissä, mutta koska itse tunnen mikä elohiiri tuo oikeasti on niin ei ole kyllä ihan oma itsensä...) En tiedä onko tää vaan jotain juoksujen jälkeistä  rauhallisuutta, aikuistuuko se vaan, onko se kipeä vai mitä ihmettä. En tiedä. Ei se kyllä kipeältä vaikuta, mutta pitäähän sitä nyt välillä vähän hysterisoida. Seuraillaan tilannetta.