Tokotreenejä

Ollaan treenattu tokoa muutamaan otteeseen viikon sisällä häiriössä

Torstaina treenattiin kurssikavereiden kanssa, paikalla oli Saara bc Minin kanssa ja Isa spk Taran kanssa. Treenit oli ihan jees, mutta sujuivat eri tyylillä kuin mitä me on totuttu treenaamaan. Eli kaikki treenasivat omaa juttuaan samaan aikaa. Hali toimi suht kivasti, mutta hetkittäin tuntui että meni liikkeet vähän pieleen, kun joku meni ohi ihan vierestä tai leikki vieressä, kun koitettiin tehdä jotakin tarkkuutta vaativaa liikettä. Esitinkin toivomuksen, että jos ensi kerralla voisi tehdä niin, että ainakin sillon kun Hali tekee, niin muut voisivat katsoa ja kommentoida, siinä kuitenkin oppii eniten. Eli oli vähän sekavat (enpä noita tosin itsekään suunnitellut kovin tarkkaan, tässä se taas nähtiin), mutta ihan kivat treenit, treeniseura ainakin oli mitä parhaimmasta päästä :)

Seuruupätkät oli ihan jees, keskittyi suht kivasti, mutta oli mun mielestä vähän vino. Paikkamakuu oli hieno, keskittyi tosi hyvin \o/ Mutta silloin, kun jätän koiran ja kävelen pois, niin on pakko aina haistella sitä maata. Aaaargh mitä mä teen tälle? Kun mä käännyn Hali rupeaa vasta keskittymään ja pitämään kontaktia. 

Tehtiin myös ruutua, mikä meni tosi kivasti. Ensin vietiin lelupalkka ruutuun ja teki myös ilman lelua hienon ruudun. No minä tästä sain sellaisen käsityksen, etä se on sillä jo selkärangassa mikä osoittautui muutama päivä myöhemmin harhaluuloksi. 

Treenien jälkeen Hali sai leikkiä Minin kanssa. Alkuun piti taas takakireillä, mutta yhteinen sävel löytyi kyllä ja niillä oli hauskaa. Siihen asti, että Mini yritti mun luokse ja lihapullataskulle... :/ Hali syöksyi väliin. On se kyllä pirulainen. No ajoin sitten Halin pois ja silittelin Miniä. Ärsyttävää, kun se koittaa omia mut (ja lihapullat).

Lauantaina treenattiin kahdestaan. Tehtiin mm. noutoa, mikä sujuikin aika kivasti. Pysyy jo hienosti paikoillaan nytkähtämättä kun kapulan heittää, ja juoksee käskystä täysiä kapulalle, johon tarttuu samalla kääntyen takaisin tulosuuntaa kohti. Vapautan sen edelleen vauhtinoudosta leluun. Harjoitellaan eteentuomista erikseen. Pitoharjoituksia teimme myös. Käytän tosi harvoin fyysisiä pakotteita, mutta nyt olen tehnyt niin, että kun Hali koittaa innoissaan tarttua kapulaan ennen käskyä (ja tälläisellä innolla toimiessa sitä mukellusta esiintyy), niin olen tökännyt sitä kevyesti kädellä leuan alle/rintaan. Onkin saatu tuloksia tällä, tarttuu kapulaan hyvällä otteella vasta käskyn saatuaan. Edessä istuminen kapula suussa sujuu aika kivasti, mutta edelleen on vaikeuksia siinä, että jos Hali tuo itse kapulan eteen, se mukeltaa muutamia kertoja ottaessaan kontaktin. Treenausta treenausta siis edelleen... 

Seuraamista on tehty niin, että vapautan lyhyen suoran pätkän jälkeen takapalkalle. Tämä on mun mielestä auttanut siihen, ettei tanssiaskelia enää tule niin paljon. Olen myös tehnyt niin, että jos seuruu alkaa huonosti (aka liian innokkaasti hypellen) niin totean vain että "pöhkö, tehdäänpä uudestaan". Yleensä tämän jälkeen tarjoaa jo paljon hienompaa suoritusta.

Sunnuntaina treenattiin siten Lean ja bc Zeron kanssa. Aloitettiin ruudulla, ja edellisestä kerrasta innostuneena luulin, että se toimisi, mutta ei. Kelpie oli ihan hämillään. Täytyy nyt tehdä paljon viemällä leulua oikeaan paikkaan ja lisäksi pitäisi esim. klikkerillä palkata itse liikkeestä, sillä nyt Hali tarjoaa vain seisomista palkkion saamiseen. Eli siis ryntää jonkin matkaa eteenpäin ja kääntyy katsomaan palkan toivossa. Jos palkkaa ei tule, ryntää taas johonkin ja tarjoaa seisomista. Lapsenkengissä siis tämä liike. No eipä olla sitä paljon treenattukaan, kun mä hävitin jo aikaa sitten meidän ruutumerkit.

Koska treenit alkoivat näin hämmentävästi, se selkeästi vaikutti lopputreeneihin ja Hali on jotenkin pihalla olevan oloinen. Ei siis kovin hienoja suorituksia tullut, tosi epävarmasti teki. Omaa mokaa taisi olla.

Liikkeestä seis oli muuten hyvä, mutta aluksi valui eteenpäin pari askelta. Vapautin tämän jälkeen nopeasta hienosta pysähdyksestä suoraan takapalkalle. Viimeisenä tuli kyllä hieno suoritus koemaiseen tyyliin.

On treenattu liikkeitä lähes pelkästään osissa. Ei siis olla tehty yhtään kisamaisesti. Täytyy ruveta taas pikkuhiljaa ottamaan kisamaisia liikkeitä, ja kunhan kisat on tiedossa, pitää ruveta myös palkkaamisväliä pidentämään. Ajattelin, että tekisin esim kaksi liikettä ja veisin kentän laidalle leikkimään, siitten taas tehdään kaksi liikettä ja reunaan leikkimään jne. Mutta ennen tätä täytyy toki siis tehdä liikkeet kokonaisina ja antaa palkka siitä.

Tehtiin paikkaistuminen, jossa rupesin itse epäröimään, että mitä käytän virittelysananan ja sanonko "odota" vai vain "istu" kun jätän koiran. Tämä oma epävarmuus vaikutti heti herkkään koiraan eikä se pysynyt istumassa vaan lähti joka kerta, kun yritin jättää sen. No lopulta saatiin onnistunut jääminen ja tosi hienoa kontaktia Hali piti. Hienoa :)

Lopuksi ajattelin, että tehdään jokin kiva vauhdikas liike, jonka Hali osaa niin että sille jää itsevarmempi olo. Otettiin luoksetrulo, minkä tekikin aivan mahtavan hyvin. 

Positiivista näissä treeneissä oli se, että kun toinen koirakko teki, Hali odotti kiltisti levossa. On siis todella ollut hyötyä näistä rauhoittumisharkoista agikentällä, sillä ennen Hali ei tosiaan olisi kestänyt, että energinen bc tekee vieressä vauhdikkaita liikkeitä ja leikkii. Tosi hienoa, että kärsivällisyys on kelpiellä kasvanut :)) Tätä on odotettu. Ja työstetty.

Illalla aksatreeneihin. Ajokeli hieman huolestuttaa, mutta ei viitsisi väliinkään jättää.

Ruutuun lähetys

Täysii!

Jee lelu!

Hienosti ruudussa

Liikkeestä seis seuruuosio

Paikkaistu: istun ja tuijotan

Lonkkalausunnosta

Soitin tänään lausunnon antaneelle Annie Limanille. Hänen ensi kommenttinsa Halin lonkista oli kuvia katsellessaan, että nämähän on tosi kauniit! Just. Reisiluun päät on siis kuulema hienot ja kauniisti muotoutuneet, ei nivelrikkomuutoksia havaittavissa. Nordbergin kulma on vähän päälle 100 tavoitellun 105 sijaan, ja se kraniaalireunan väljyys vaikutti myös tulokseen. Eli siis tiivistettynä lonkkamaljat on vähän matalat ja nivelpinnat ei ole täysin yhteensopivat. Eivät kuitenkaan ole siis ollenkaan pahan näköiset, eikä mikään viittaa siihen että niihin välttämättä kehittyisi nivelrikkoa. Kuulema kelpieillä on yleistä tuo lonkkamaljan mataluus.

Tällaista itsekin olin ounastellut, mutta oli kiva saada vahvistus omille epäilyksille.

Eiköhän Hali näillä lonkillaan ihan hyvin pärjäile :)

Hyppytekniikkaa ja takapään hallintaongelmia

Tänään treenatiin ensimmäistä kertaa Halin kanssa kunnolla hyppytekniikkaa. Treenit veti Ulla Kaukonen.

On ollut aiemminkin tiedossa, että Halin hyppytyyli ei kyllä ole paras mahdollinen ja se tuli tänään todistettua. Pää on liian pystyssä ja se ei oikein tiedä mitä pitäisi takajaloilla tehdä. Yleensä se vetää ne alleen hypätessä, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että ylittääkseen esteen sen täytyy hypätä 15-20 senttiä korkeammalle, jotta rima ei tule alas. Hali kun on muutenkin pieni maxi niin tulee jo aika valtavia loikkia, että se kykenee esteet suorittamaan. Rytmityskin oli aluksi mitä sattuu, mutta se parani selkeästi treenien loppua kohden. Olihan tässä kelpielle paljon uutta juttua, joten annetaan sille aikaa keksiä ja kehittyä.

Kouluttaja jo huolestui, ettei koiralla ole kaikki kunnossa ja suositteli fyssarilla käyntiä. Täytyy mennä, onhan se tässä ollut suunnitelmissa. Toisaalta on itsellä sen verran jo näppituntumaa koirien fysiikasta, että itse en siinä ole ihmeempiä jumeja havainnut. Ortopedisissä tutkimuksissakaan ei koskaan ole mitään paljastunut, mutta edellisestä kunnon palpaatiosta on jo muutama kuukausi. Nyt on tietysti aikamoiset hanget, joissa neiti kahlailee, joten ei ihme jos vähän jumittaa. Mutta toisaalta, se on aina hypänyt vähän miten sattuu, eli tuskin  hangilla on asian kanssa tekemistä. Kouluttaja kävi Halin läpi ja testasi tasapainoa, eikä siitä mitään löytynyt. Tasapainokin oli hyvä. Mutta kuulemma se ei hallitse takapäätään. En sitten tiedä, onhan se tuollainen kohelo. Oon aina ajatellut, että Halilla on kyllä kropan hallinta aika jees (kun miettii tasapainoiluja milloin missäkin korkeella ja eri alustoilla ja lisäksi millasiin käännöksiin se kykenee täydessä vauhdissa), mutta ilmeisesti tuon takapään hallinnan kanssa sitten on jotain ongelmia. Rupesi kyllä huolestuttamaan. Kouluttaja kyllä totesi myös, että jotkut koirat hyppäävät noin vaikkei mitään löytyisi. Onhan tuo tuollainen kenguru kenguruiden maasta. Mutta käydään silti siellä fyssarilla. Tekee vaan opiskelijan budjetti kohta stopin (on tehnyt jo) :/

Päätin tänään, että jatkossa Hali saa agihallilla odottaa häkin sijasta paikallaan maaten, se pysyy paljon rauhallisempana silloin. Rupean nyt käyttämään namialustaa sen edessä, niin että se saa keskittyä siihen. Tästä on varmasti hyötyä myös paikallamakuuseen.

Seuraavat hyppytekniikkatreenit on kahden viikon päästä.

Mörrin fysioterapia ja Haltsun treenailuja

Onpas vierähtänyt aikaa siitä, kun olen viimeksi ehtinyt tänne kuulumisia päivittää.

Mörri kävi tänään eläinsairaalalalla fysioterapiassa Heli Hyytiäisellä. Hän oli yllättynyt siitä, kuinka toiminnallinen kissa on ja miten hyvin arpi on parantunut, ei kudoskiinnikkeitä tai nestekertymiä. Mörri taas pisti parastaan ja kehräsi ja puski ja chillaili, ei kuulemma kovin yleistä kissan käytöstä vastaavassa tilanteessa. No Mörrihän on <3 Silmiäkin kehuttiin (ne on kyllä upeat :) Loppua kohden herraa rupesi kyllä hieman jo kyllästyttämään ja vispaili hännällään sen näköisenä, että nyt ei enää kiinnosta.

Kuntoutusohjeeksi saatiin seuraavaa: Niskan lihakset ovat hyvin jännittyneet ja niitä pitää nyt kevyesti hieroa 1-2 kertaa päivässä. Samoin selän lihakset vasemmalta puolelta ovat kireät. Kissaa hierotaan hyvin kevyesti ja tietenkin sen omilla ehdoilla. Mörri onneksi tykkää käsittelystä, joten tämä varmasti onnistuu. Lisäksi lihaksiin on hyvä antaa lämpöterapiaa, eli käytännössä hankkia esim. lämmitettävä jyvätyyny. Epäilen, että siitä tulee kestosuosikki kaikkien kissojen keskuudessa ;) Ja onhan tässä opiskelijallakin toki välillä niskat jumissa, että ehkä raaskin sitä joskus käyttää itseenkikin : Toinen hankinta on tasapainolauta, jolla Mörri voi tehdä pieniä tasapainoharjoituksia, eli namin kanssa opetellaan istuskelemaan ja seisomaan laudalla lautaa ensin stabiloiden ja kun kissa tietää jutun, niin voidaan vaikeuttaa ja antaa laudan liikkua. Keskusteltiin paljon tapaturmariskistä, eli hyppimisiä ja kiipeilyjä pitää välttää. Täytyy rakentaa Mörrille ramppeja keväällä parvekkeen kiipeilyhyllyille niin että se pääsee niihin turvallisesti. Lisäksi yritetään kuntoutuksella saada Mörriä kannattelemaan eturuumista korkeammalla, nyt se on aika lysyssä. Tähän saatu kikka oli se, että kun kissa seisoo, niin amputoidun raajan kohdalta rintalastasta stimuloidaan kädellä hieromalla nopeasti ja kevyesti. Tällöin kissa nostaa itseään ylöspäin. Jatkossa pitää kiinnittää myöls huomiota jäljelle jääneen tassun ranteeseen, koska kissa pitää nyt taspainon takia jalkaa eri asennossa. jos siihen kehittyy kipuja/jäykkyyttä, niin sitten lähinnä kylmäterapiaa. Eli säännöllisin väliajoin pitäisi testata jalan ja ranteen liikeradat.

Näillä ohjeilla siis mennään ja katsotaan esim kuukauden parin päästä onko asento muttunut ja mikä on lihasten tila. Lisäksi mun pitäisi jutella Anna Hjelm-Björkmanin kanssa akupunktiosta. Mullahan on itsellä noita neuloja ja olen niillä koiria hoitanut. Niistä olisi varmasti apua Mörrille. Täytyy vaan selvittää mitä pisteitä kannattaa stimuloida.

Sitten Haltsuun. On treenailtu sen minkä ehditty. Tokoiltu ollaan aika paljon, mutta lähinnä ilman häiriötä. Mun mielestä monessa liikkeessä on tullut edistystä, Hali on tehnyt hienosti töitä. Häiriötä vaan tarvittaisiin. Koitin ilmoittaa Halin yksiin kisoihn, mutta päästiin varasijalle 19. Katsellaan lisää kisoja myöhemmin kevättalvella. Toisaalta olsii kyllä kiva tota paikkamakuuta treenata enemmän häiriössä ettei taas tarvi mennä ottamaan 2. tai 3. tulosta sen takia, että se menee nollille. Vaikka tosi paljon se onkin siinä esdistynyt, niin en tiedä miten se toimisi kisatilanteessa.
Aksattukin on, paremmalla ja huonommalla menestyksellä. Se on niin paljon omasta fiiliksestä kiinni. Yksi asia, mihin olen havahtunut on se, että turhan usein kikkaillaan liian vaikeita juttuja ja Hali turhautuu. Viimeksi sitten rakensin sille suht helpon radan, että koira saisi kerrankin vaan painella täysiä ja Vau! Miten upeesti meni :) Lisää tällaista.

Oltiin toissa viikonloppuna Hyvinkäällä turistina agikisoissa, jotta Hali sai vähän harjoitella olemista ja rentoutumista ilman että itse pääsee tekemään. No kovin rennoksi sitä ei voinut kutsua, mutta selkeästi rauhottui päivän edetessä ja tuntui lopulta hyväksyvän sen, että muut tekee ja itse ei pääse. Pitäisi yrittää useammin mennä kisapaikoille pyörimään. kun vaan olisi aikaa enemmän... Ikuinen ongelma tämä ajanpuute.

Mua on nyt ruvennut vaivaamaan Halin lonkkatulos, kun olen tuijotellut niitä sen kuvia koululla ja vertaillut esim. muihin c lonkkaisiin tai b lonkkaisiin. Mä en kyllä tajua mikä niistä tekee ceet. Olen ajatellut soittaa lausunnon antajalle jospa hän selventäisi asiaa hieman. Siis ei siinä, kyllä mä hyväksyn että ne on ceet, mutta haluaisin tietää sen tarkan lausunnon. Veikkaan, että Norbergin kulma on lian pieni. Nivelissä ei kuitenkaan näy mitään nivelrikkomutoksia ja nivelpinnat vaikuttavat yhteensopivilta. Reisiluun pään keskipiste on selkeästi lonkkamaljan sisäpuolella. Olenkin tullut nyt vähän toisiin ajatuksiin siitä sterkkaanko sittenkään Halia vielä. Mä luulen, että toi c tulos on lähinnä kiinni ympäristö eikä perinnöllisistä tekijöistä. Halihan meni kuitenkin pentuna kuin heikkopäinen pitkin lumikinoksia ja lisäksi asutaan ylimmässä kerroksessa ilman hissiä, joten aika nuoresta se on noita rappusiakin ravannut.

Eli sterkkaus menee nyt hetkeksi jäihin, kuvataan selkä ja peilataan silmät ja katsotaan rupeaako tuloksia kisoista tulemaan. Näyttelyissäkin käydään tämän vuoden aikana. Mietitään sitä jalostuksellista arvoa sitten myöhemmin uudestaan. Mun mielestä Halilla olisi kuitenkin annettavaa kelpielle rotuna. Se on toimintavalmis ja omaa valtavan draivin tehdä töitä, kaunis (tottakai oma aina on :) kevyt ja terveesti rakentunut narttu ja lisäksi Halilla on vahvahko paimennusvietti mitä monilla show puolen koirilla ei enää ole. Toki siinä on sitten huonojakin puolia, kuten herpaantuva keskittymiskyky ja vilkkaus menee välillä hieman yli. Mutta jos sen yhdistäisi sopivan luontoiseen urokseen, niin pennuista voisi tulla aika kivoja harastuskoiria. Sitten Halilla on kyllä toi paukkuherkkyys. Sekin on kyllä osittain omaa vikaa, toissa uutena vuotena lähdettiin lenkille juuri kun alkoi lasten ilotulitus ja raketteja rätisi ja pamahteli suoraan yläpuolella. Ilmankos eläin hieman traumatisoitui... :/ Oleellista on kuitenkin se, että palautumiskyky sillä on hyvä.

Mutta tämä nyt on vaan tällaista pohdintaa, katsellaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Illalla mennään hyppyteknikkatreeneihin agihallille. Kivaa :)

Mörri dippaa! :D

Kolmijalkaisen elo sujuu oikein hyvin.

Ruoka maistuu ja herra on edelleen leikkisä ja kehrääväinen oma itsensä. Asiat, jotka ovat muuttuneet on se, että Mörri hakeutuu enemmän syliin nukkumaan kuin ennen, ja se että leikkii ehkä vähemmän muiden kissojen kanssa. Mun kanssa se kyllä leikkii ja lisäksi pyörittelee namipalloa ja -pyramidia hyvin sujuvasti ainoalla etutassullaan.

Mörri on aina dippaillut niin maidon kuin kahvin mukin pohjalta. Seurasin sitä tässä yksi ilta, kun se koitti dipata maitoa mukista. Ensin homma ei onnistunut, koska se laski ainoan etutassunsa aina dippaamisen jälkeen maahan, kun tasapaino ei riittänyt. Kissa näytti kovin pohdiskelevalta, kun koitti ratkaista tilanteen. Lopulta se hilasi painonsa pyllynsä päälle ja dippaili maidot mukin pohjalta istua kököttäen kuin orava.

Harmi, etten saanut alun epäonnistuneita yrityksiä ja pohtimisosuutta videolle, mutta tässä on pätkä siitä, kuinka onnistuu dippailu kolmijalkaisenakin. Tää on sitten ihan älyn jännä :D

Tokoa, agia ja rauhoittumisharjoituksia

Sunnuntaina tokoiltiin kaverin kanssa. Oli pirun kylmä, joten aika lyhyet treenit pidettiin, tauot Hali oli autossa.

Seuraaminen: Tuli aika kivaa pätkää. Häiriö ei haitannut. Suoralla tulee jonkin verran tanssiaskelia, kun haluaisi mennä kovempaa, mutta pitää paikan kuitenkin. Mietin auttaisiko tähän, jos tekisi enemmän temponmuutoksia? Oikealle käännökset oli jees, mutta täyskäännös-seis oli taas huono. Otin imutuksella sitten sitä erikseen ja palkkasin myös oikeasta kädestä, koska Hali meinasi välillä jäädä vinoon mun taakse.

Paikalla istuminen: Hali teki suht. hyvin, oli kyllä hieman levoton eli vilkuili sivuille. Harmillisesti pääsi kaverin koira karkaamaan yhtäkkiä niskaan  :/ Hali koitti vielä hetken istua parhaansa mukaan paikoillaan, vaikka toinen oli niskassa, ja näytti siltä että "voi ei nyt menee pieleen". Pidettiin pieni halailuhetki ja otettiin uudestaan. Hali skarppasi ihan älyttömästi ja piti hyvän kontaktin. Ehkä siitä oli sitten jotain hyötyä saada snautseri niskaan, koska Hali selkeästi koitti suoriutua paremmin.

Liikkeestä seis: Valui eteenpäin pysäytyksissä. Paikalla seisominenkin oli vaikeaa. Oli ehkä liian kylmä. Tätä on nyt työstetty pienissä erissä lenkkien lomassa ja kotona, ja luulen että ensi kerralla menee häiriössäkin ihan hyvin. Paikalla seisomista pitää kyllä nyt treenata enemmän.

Iltaisin on treenailtu keittiössä noutokapulan ja tunnarin pitoa, hommassa on edistytty paljon. Eteentulopaikkaa on haettu ihan namin kanssa ohjaamalla uudestaan, koska on usein vino siinä. Ajattelin jättää liikkeen hetkeksi hautumaan, ollaan ehkä tehty sitä liikaa. Kaukoja on tehty myös.

Torstaiksi varasin agihallin sitä varten, että mennään tokoilemaan lämpimään. Tarkoitus olisi aloittaa ohjatun noudon treenaus.

Tänään aloitettiin uudessa agiryhmässä. Oli ihan älyttömän kivat treenit.

Mä oon ruvennut nyt opettamaan Halille rauhoittumista, menee niin sekoiluksi sen meininki välillä, kun neiti hieman kuumenee liikaa. Kotona on kuunneltu koirien haukuntaa agi- ym videoilta. On päästy jo siihen pisteeseen, että Hali vihjeestä käy kyljelleen ja lopulta sulkee silmät ja melkein nukahtaa. Ihan mahtavaa :)

No homma ei tietenkään vielä ihan toimi agikentän laidalla. Otin siis siellä käyttöön tänään uuden metodin, minkä ajattelin toimivan koiralla siinä missä pikkulapsellakin. Eli jos lapsi saa primitiiviraivarit niin pitelee vaan kiinni kunnes se rauhottuu. Eli kun Hali aloitti sekoiluhaukun (jolloin ei kuuntele puhetta), otin sen syliin. Halihan provosoituu kosketuksesta mikäli on tuossa mielentilassa, eikä missään nimessä halua tulla silloin lähelle, vaikka muuten sylitunkuri onkin. Kaveri huusi ja kiljui ja rimpuili, mutta pidin vaan kiinni ollen muuten rauhallinen ja suht passiivinen. Lopulta Hali luovutti, jolloin annoin sille rauhoittumisen vihjesanan ja päästin irti. Tätä toistettiin muutamia kertoja, ja hittolainen, se tuntui toimivan! Lopulta Hali makoili rennosti pää maassa ja silmätkin lupatteli, vaikka vieressä pinkoi terrieri agiradalla. Välillä hieroin myös päälaen akupunktiopistettä, jolla on rauhoittava ja rentouttava vaikutus. Tämä aiheutti haukottelua. Juuri ennen kuin oli meidän vuoro, Hali vaikutti siltä, että se oli luovuttanut radalle pääsemisen tavoittelun. Eli mikäs sen mahtavampaa, kuin silloin päästääkin se tekemään, eli koira saa palkkion silloin kun on antanut periksi ja on kärsivällinen.

Lähtösekoilu tosin tuli takaisin, Hali ei millään pysynyt ja oli ihan paineistunut. En tiedä vaikuttiko se kiinnipitely sitten siihen tai jotain. Otin klikkerin avuksi lähtöön ja sillä saatiinkin tuloksia hyvinkin nopeasti.

Muuten oli ihan mahtavat treenit, Hali kuunteli ohjausta tosi hyvin. Aluksi tosin paineli niin lujaa, että ei meinannut pito pysyä ja tuli aika ikävän näköisiä kaatumisia. Samoin rysäytti kerran päin siivekettä niin että koko este ja koira oli nurin :( Fyssarille käynti suunnitteilla.

Tiukoissa käännöksissä haltuunotto on hetkittäin vaikeaa. Käteen tuleminen ei toimi vieläkään kovin hyvin etenkään silloin, jos Hali ehtii lukita edessä olevan esteen. Tätä hiotaan edelleen. Mun rintamasuunnalla on myös ihan älytön merkitys, Hali lukee mun kroppaa niin tarkkaan.

Tuli sellaista palautetta, että meidän pitäisi aloittaa kisaaminen ja että koira on ihan huippunopea :) Kyllä me varmaan ykkösluokan ratoihin jo kyettäisiin, kepit vaan pitää saada kuntoon. Ja sitä sun tätä hioa. Mutta kai se on se lisenssi hankittava.

Ohessa muutama talvinen kuva Halista viime sunnuntailta.

Me ollaan porilaistuttu...

... Kahdeksi viikoksi. Oon menossa alueeelle kesäksi töihin ja olen kunnaneläinlääkäriharjoittelussa. Hali lähti mukaan hoitopaikan puuttuessa. Alkuun hirvitti jättää toista pieneen vieraaseen huoneeseen pitkiksikin päiviksi (eläinlääkärin päivät välillä venyy...), mutta hyvin on mennyt. Hali nukkuu päivät stressailematta turhia ja illalla on sitten koluttu Poria läpi, lähinnä kirjurinluodolla lenkkeilty. En ole itse ollut Porissa koskaan, varmaan on tosi hieno kaupunki kesällä.

Ollaan joka ilta tokoiltu vähän. Lähinnä seuruuta ja luoksetuloa, lisäksi on treenailtu jääviä; lähinnä on nopeutta nyt haettu. Liikkeestä istu on myös otettu paremmin työn alle. Hyppyäkin treenailtiin pitkästä aikaa, kun matkan varrelle sattui sopiva aita. Hyvin on kyllä kelpiellä liike selkärangassa vaikka ei olla tehty varmaan puoleen vuoteen (!). Luoksetulossa pidemmältä matkalta tulee monesti vinoon. Hali on tajunnut jo itse sitä korjata, mutta työn alla saada tulemaan kerralla suoraan, niin ei tarvi sitä pyllyä siinä enää heilutella. Harjoiteltiin myös luoksetulon seisomista ja maahan menoa. Aika makeita pysähdyksiä ja maahan heittäytymisiä. Ei olla oikeestaan edes treenattu maahanmenoa koiran joustessa kohti. Hyvin on paimenella liike hallussa ihan luonnostaan :)

Viikon bonari oli, kun törmäsin porilaisen koirakerhon treeniparkkikselle, missä oli treenit alkamaisillaan. Kävin siellä juttelemassa ja heille oli ok, jos haluan siinä reunassa treenata omaa koiraa. Treenattiin siinä sitten pitkästä aikaa häiriössä. Hyvin keskittyi, ainoastaan aluksi seuruun käännöksissä jäi tuijottelemaan, mutta korjasin keskittymistä namilla, jonka jälkeen sujui paljon paremmin ilman apukeinoja. Olen nyt koittanut tosi tietoisesti olla seuruussa hiljaa, että koira ehdollistuisi siihen, että kun olen hiljaa, menee tosi hyvin. Aika lyhyissä pätkissä tehdään, ainakin silloin jos on häiriötä. Häiriöttömissä treeneissä harjoitellaan enmmän kestoa.
Paikallamakuuita on tehty runsaasti lenkkien aikana, välillä pidempiä ja välillä lyhyempiä. Häiriönä on ollut ohi kulkevat lenkkeilijät. Aika kivaa kontaktia pitää. Olen koittanut tiiviin kontaktin jälkeen vapauttaa lelulle, joka on nyt noin kaksi metriä Halista. Tuntuu, että se kontaktin kesto koko ajan tällä menetelmällä parantuu, mutta en tiedä mitä teksi niille alun vilkuiluille, joita tulee edelleen joka kerta. Eli noin 10 ensimmäistä sekuntia on pakko pyöritellä sitä päätä sinne sun tänne...On saatu treeneihin uuttaa potkua uudella lelulla, joka on nyt ihan suosikki ylitse muiden. Nännikumi! Siis lypsylehmien. Hitto että on hyvä lelu :D

Treeneistä terveysasioihin. Hali vaihtaa karvaa ja housuissa hapsottelee irtoavia karvatupsuja. Hali ei yhtään tykkää, kun nyppäilen niitä irti, mutta eilen se sai ihan kohtauksen, kun yritin ottaa karvatupsua irti. Ei antanut koskea itseensä ollenkaan ja meni ihan paniikinomaiseen tilaan. No se siitä sitten tokeni, jonka jälkeen otin sen viereen ja silittelin selkää pitkillä vedoilla kunnes koira vähän rauhottui. Takaosaan se ei edelleenkään antanut koskea. Illalla sitten silittelin sitä ja kun käsi osui takaselän/takaraajojen alueelle, koira ryntäsi karkuun eikä halunnut tulla mun luokse. Tein sille suppean ortopedisen tutkimuksen, selkärankaa painellessa koitti näykkäistä mua , kun olin LS-välissä. Ei hitto. Onko sillä oikeesti selkä pamahtanut. Liikkeissä en ole huomannut mitään epäpuhdasta. Kun Hali vähän rentoutui tutkimuksen aikana, se ei enää reagoinut selkärangan paineluun samalla tavalla. Takareiden taaimmat lihakset olivat aika jäykän tuntuiset, joten hieroin koiran läpi. Hierontaan se kyllä rentoutui, alkuun arasteli kun koskin takajalkoihin, mutta antoi sitten hieroa. Annoin sille tulehdukipulääkkeen. Myöhemmin illalla se oli ihan normaali. Antoi silitellä itseään eikä säikkyillyt vaikka koskin takaosaan. Eli nyt sitten hierontaa, palauttavia lenkkejä (ei rymyämistä lumihangessa) ja kipulääkekuuri. Katsotaan mitä tapahtuu. Se selkä on kyllä kuvattava tässä lähiaikoina. Mun mielestä joka kelpie voisi käydä selän kuvauttamassa, kun niillä on alkanut noita selkäongelmia putkahdella enemmänkin esille. Halillakin on niin lyhyt lantio, etten ihmettelisi yhtään, jos sen LS väli on liian lyhyt/ahdas, mikä mun ymmärtääkseni on ollut monen kelpien ongelma (vai olikohan se L6-L7 väli). Toivotaan, että homma johtuu vaan siitä, että torstaina mentiin melkein kolmen tunnin lenkki, jonka aikana Hali paineli umpihangessa pitkiä matkoja ja pyrähteli rusakoiden perässä. On sitä itselläkin paikat jumissa aerobic tunnin jälkeen.