On kotiuduttu Vantaalle. Halin yksinjääminen sujuu täällä paremmin. Vähän se kuulemma piippailee mun perään ja yleensä kun tulen kotiin, näkyy ikkunassa kelpien hahmo odottelemassa kotiinpalaajaa.
Ollaan tokoiltu silloin kun on ehditty. Kisailmoja voisi kohta laittaa menemään. On treenailtu ruutua, joka sujuu jo aika kivasti. Siinä ikävin juttu on, että Hali usein haukahtaa lähtiessään ruutuun. Toisaalta kiva että intoa riittää, mutta tuomarit ei välttämättä tykkää kovin hyvää.
Paikkaistumista on treenailtu nyt enemmän, aika lyhyitä aikoja on istuttu. Tänään kokeiltiin pidempään ja maahanhan se valahti. Täytyy treenailla lisää. Kaukoja on treenattu sekä ulkona että sisällä. Se on ollut nyt vähän soutaa huopaa liike. Istu-seiso ja toisaalta myös seiso-istu on tuottanut ongelmaa, tulee siinä herkästi eteenpäin. Maahan-seiso asentoja ei edes nyt olla juuri treenailtu. Avoimeen vaadittava liikesarja sujuu kyllä kivasti ulkonakin pidemmältä matkalta. Nouto on myös edistynyt. Noutokapulan pitoa ja tuomista on harjoiteltu erityisesti ruokapalkalla sisätiloissa. Hali todella keskittyy kun kupissa odottaa täysi ruokapalkka. Seuraaminen on ollut viime aikoina aika jees, mutta on ollut vähän liian tiivis niin että mun on vaikea edetä luonnollisesti suoraan kun kelpie puskee reiteen kiinni.
Jälkeä ei olla ehditty nyt treenata ollenkaan, täytyy käydä joku päivä tekemässä jälki.
Käytiin pitkästä aikaa ohjatuissa agitreeneissä eilen. Saatiin huippukoulutusta Toivolan Jannen opastuksella. Mutta ei ku ei vaan sujunut. Hali kävi kierroksilla päästessään pitkästä aikaa radalle ja mulla oli ihan järki jäässä työpäivän ja edellisyön hurjan kahden tunnin yöunien jälkeen. Oli jo sellainen olo että lopetan koko lajin ja jätän sen niille jotka osaa. Mutta joo. Käydään palauttelemassa mieleen perusjuttuja ja katellaan sitten uudestaan.
tiistai 14. elokuuta 2012
sunnuntai 22. heinäkuuta 2012
Landeilua
On Halin kanssa vietetty heinäkuussa paljon aikaa landeillen. Heinäkuun eka viikonloppu oltiin Siikaisissa Sammin kylässä Ollin isän vanhassa maalaismökissä. Oli hiostava helteinen viikonloppu, ja Halilta oli vähän veto veks. Ei tehty ihmeempiä ku köllötelttin ja vähän lenkkeiltiin. Paikalla oli myös kolmevuotias pikkutyttö, jonka kanssa Hali leikki. Se on kyllä mahtavan hyvä noiden lasten kanssa, leikkii niin nätisti ja rauhallisesti pienten kanssa verrattuna miten se riekkuu aikuisten kanssa. Kepitkin luovuttaa varovasti kun pieni ojentaa kätensä eikä edes yritä mitään vetoleikkejä.
Sitten on oltu myös Viasvedellä Porin lähellä Ollin serkulla. Hali käyttäytyi enimmäkseen sekavasti kuin lapsi karkkikaupassa, koska siellä pyöri paljon porukkaa, jotka kaikki heitteli vuoronperään Halille keppiä, potki palloa tai pelasi frisbeetä. Lisäksi siellä oli ulkokissa, jota Hali jahtasi pitkin maita ja mantuja. Tosi kiva :/ Koitin antaa sille tästä tiukkaa palautetta, mutta ei ihan mennyt perille. No osasi se kyllä käskystä rauhoittakin, ettei ollut koko ajan hullun kiilto silmissä. Hali myös osallistui kaikkiin ulkoaktiviteetteihin. Se pelasi Ollin ja mun kanssa sulkkista ja osallistui myös mölkkypeliin tuomalla sen kapulan, jolla kaadetaan, aina takaisin. Oli hyvää noutoharjoitusta: nätisti tarttui kapulaan ja toi täysiä pureskelematta takaisin :) Tähän yhdistyi myös vähän tunnarin harjoittelua, kun välillä mölkyt meni sekaisin ja Hali etsi haistelemalla oikean mölkyn takaisin tuotavaksi.
Hali on kulkenut kesän mun mukana töissä joka päivä, ja nyt tässä on sitten käynyt sellainen kiva kommervenkki, ettei se oikein enää suostuisi jäämään matkasta. Oltiin siellä Viasvedellä viime viikon sunnuntaina ja päätettiin Ollin kanssa lähteä syömään Poriin ja pyörimään jazz kadulla. No, Hali käskettiin sisään ja sanoin sille että odottaa. Se koitti ensin ängetä ovenraosta ja rupesi rämpläämään ovea, kun lähdin autolle päin. Kun auto saatiin startattua, kelpie sai kuin saikin oven auki ja juoksi auton perään. Avasin auton oven astuakseni itse ulos, ja kelpie sujahti salamana takapenkille. Jouduin käskyttämään sen pois ja lähdettiin takasin kohti taloa. Hali juoksi takaisin autolle ja taas takapenkille missä luimisteli vaan korviaan. Jouduin sitten todella komentamaan sen sisälle, missä Ollin serkku otti sen hoteisiinsa ja ovi laitettiin visusti lukkoon. No, kun pääsin takasin autolle, kuuluu talolta ryminää ja eiköhän siellä kelpie yritä syöksyä avoimesta ikkunasta ulos ja Ollin serkku roikkuu sen takapuolessa kiinni. Oli vähän naurussa pitelemistä, oli aika huvittava näky. Se oli kuulemma puoli tuntia piippaillut meidän perään ennen kuin rauhottui. Toivottavasti tää on nyt vaan joku ohimenevä juttu ja kunhan päästään kotiin se osaa taas jäädä yksin kotiin.
Hali on herättänyt paljon ihastusta monissa ihmisissä. Tosi vaikuttuneita ovat olleet kun ovat nähneet tokokoiran vauhdissa :)
Tänä viikonloppuna oltiin mun siskon ja sen miehen kanssa Porissa hienossa kämpässä, jossa oli porealtaat ja kaikki. Hali oli aika ihmeissään altaasta ja poreista mutta ei onneksi yrittänyt altaaseen mukaan. Talossa oli myös robottiruohonleikkuri, joka aiheutti Halille aluksi slaagin kun se tajusi, että pihalla menee jokin härveli. Käytiin sitä Halin kanssa sitten yhdessä katsomassa eikä se enää ihan niin pelottava ollut. Hali yritti paimentaa mokomaa robottia, mutta eihän se tietenkään totellut ja kelpietä selvästi ketutti :D
On tehty muutamia jälkiä ja otettu jana mukaan. Hienosti se hakee jäljen itse janalta. Oon koittanut antaa jälkien vanhentua riittävän kauan. Kerran tuli sade sen jälkeen kun olin tehnyt jäljen. Käytiin kokeilemassa myöhemmin ja olikin Halille aika vaikea, jätettiin se kesken. Muuten on kelpie tehnyt hienoja ja tarkkoja jälkiä.
Aksaamassa käytiin yksi ilta. Upeita takaakiertoja Hali teki, niiden ohjaustekniikkaa ohjaaja onkin paljon harjoitellut ja kierrättänyt koiraa ihan vaan puiden ympäri. Kontaktit oli aika huonoja (etenkin keinu) ja kepit ei onnistuneet oikealla puolella yhtään. Näitä treenaillaan seuraavaksi.
Tokoiltu on jonkin verran. On harjoiteltu paikkaistumista ja paikkamakuuta piilossa. Parempaa kontaktia tuntuu Hali pitävän kun mä menen pois näkyvistä.
En voi muuten uskoa että oon kohta ollut täällä sen kaksi kuukautta ja ensi perjantaina on kotiinlähtö. On jo koti-ikävä mutta töiden tekoa olisin mielelläni täällä jatkanut.
Sitten on oltu myös Viasvedellä Porin lähellä Ollin serkulla. Hali käyttäytyi enimmäkseen sekavasti kuin lapsi karkkikaupassa, koska siellä pyöri paljon porukkaa, jotka kaikki heitteli vuoronperään Halille keppiä, potki palloa tai pelasi frisbeetä. Lisäksi siellä oli ulkokissa, jota Hali jahtasi pitkin maita ja mantuja. Tosi kiva :/ Koitin antaa sille tästä tiukkaa palautetta, mutta ei ihan mennyt perille. No osasi se kyllä käskystä rauhoittakin, ettei ollut koko ajan hullun kiilto silmissä. Hali myös osallistui kaikkiin ulkoaktiviteetteihin. Se pelasi Ollin ja mun kanssa sulkkista ja osallistui myös mölkkypeliin tuomalla sen kapulan, jolla kaadetaan, aina takaisin. Oli hyvää noutoharjoitusta: nätisti tarttui kapulaan ja toi täysiä pureskelematta takaisin :) Tähän yhdistyi myös vähän tunnarin harjoittelua, kun välillä mölkyt meni sekaisin ja Hali etsi haistelemalla oikean mölkyn takaisin tuotavaksi.
Hali on kulkenut kesän mun mukana töissä joka päivä, ja nyt tässä on sitten käynyt sellainen kiva kommervenkki, ettei se oikein enää suostuisi jäämään matkasta. Oltiin siellä Viasvedellä viime viikon sunnuntaina ja päätettiin Ollin kanssa lähteä syömään Poriin ja pyörimään jazz kadulla. No, Hali käskettiin sisään ja sanoin sille että odottaa. Se koitti ensin ängetä ovenraosta ja rupesi rämpläämään ovea, kun lähdin autolle päin. Kun auto saatiin startattua, kelpie sai kuin saikin oven auki ja juoksi auton perään. Avasin auton oven astuakseni itse ulos, ja kelpie sujahti salamana takapenkille. Jouduin käskyttämään sen pois ja lähdettiin takasin kohti taloa. Hali juoksi takaisin autolle ja taas takapenkille missä luimisteli vaan korviaan. Jouduin sitten todella komentamaan sen sisälle, missä Ollin serkku otti sen hoteisiinsa ja ovi laitettiin visusti lukkoon. No, kun pääsin takasin autolle, kuuluu talolta ryminää ja eiköhän siellä kelpie yritä syöksyä avoimesta ikkunasta ulos ja Ollin serkku roikkuu sen takapuolessa kiinni. Oli vähän naurussa pitelemistä, oli aika huvittava näky. Se oli kuulemma puoli tuntia piippaillut meidän perään ennen kuin rauhottui. Toivottavasti tää on nyt vaan joku ohimenevä juttu ja kunhan päästään kotiin se osaa taas jäädä yksin kotiin.
Hali on herättänyt paljon ihastusta monissa ihmisissä. Tosi vaikuttuneita ovat olleet kun ovat nähneet tokokoiran vauhdissa :)
Tänä viikonloppuna oltiin mun siskon ja sen miehen kanssa Porissa hienossa kämpässä, jossa oli porealtaat ja kaikki. Hali oli aika ihmeissään altaasta ja poreista mutta ei onneksi yrittänyt altaaseen mukaan. Talossa oli myös robottiruohonleikkuri, joka aiheutti Halille aluksi slaagin kun se tajusi, että pihalla menee jokin härveli. Käytiin sitä Halin kanssa sitten yhdessä katsomassa eikä se enää ihan niin pelottava ollut. Hali yritti paimentaa mokomaa robottia, mutta eihän se tietenkään totellut ja kelpietä selvästi ketutti :D
On tehty muutamia jälkiä ja otettu jana mukaan. Hienosti se hakee jäljen itse janalta. Oon koittanut antaa jälkien vanhentua riittävän kauan. Kerran tuli sade sen jälkeen kun olin tehnyt jäljen. Käytiin kokeilemassa myöhemmin ja olikin Halille aika vaikea, jätettiin se kesken. Muuten on kelpie tehnyt hienoja ja tarkkoja jälkiä.
Aksaamassa käytiin yksi ilta. Upeita takaakiertoja Hali teki, niiden ohjaustekniikkaa ohjaaja onkin paljon harjoitellut ja kierrättänyt koiraa ihan vaan puiden ympäri. Kontaktit oli aika huonoja (etenkin keinu) ja kepit ei onnistuneet oikealla puolella yhtään. Näitä treenaillaan seuraavaksi.
Tokoiltu on jonkin verran. On harjoiteltu paikkaistumista ja paikkamakuuta piilossa. Parempaa kontaktia tuntuu Hali pitävän kun mä menen pois näkyvistä.
En voi muuten uskoa että oon kohta ollut täällä sen kaksi kuukautta ja ensi perjantaina on kotiinlähtö. On jo koti-ikävä mutta töiden tekoa olisin mielelläni täällä jatkanut.
 |
| Hali rannalla. |
 |
| Kaunis Viisas Ihana <3 |
 |
| Halia ärsyttää, kun se komennettiin seisomaan yrityksenä ottaa hieno ja edustava seisotuskuva. Ei ihan onnistunut kun koko eläin lysähtää kasaan ku tää on Halista niiiiin tylsää :D |
 |
| Elämä on nautinto. |
 |
| Hali ja heinäseiväs (mun tekemä :) |
 |
| Päivän touhujen jälkeen väsyneenä uneen vaipumassa. |
 |
| Halilla ja Ollilla on omanlaisensa rakkaussuhde <3 |
lauantai 30. kesäkuuta 2012
Viikonloppu kotona
Pidin perjantaina päivystysvapaan, joten pakkasin torstaina eläinlauman autoon ja ajaa hurautin lyhyelle viikonloppulomalle takaisin kotiin Vantaalle. Kissojen kanssa reissu meni jo huomattavasti paremmin. Halin reaktio oli ihana kun kerroin sille, että mennään kotiin Ollin luo: se huokaisi syvään ja laittoi pään mun olkapäälle. Oli onnellisen oloinen otus :)
Oltiin perillä myöhään torstai-iltana ja Hali oli ihan täpinöissä kun näki tuttuja ihmisiä (Ollin ja naapureita). Kotona tarkisti heti sängynalusen ja oman häkkinsä, kunnossa tuntuivat olevan. Perjantaina lenkkeiltiin tuttuja peltopolkuja joenrantaa pitkin. Lauantaina ei tehty mitään kummempaa, oltiin vaan (omistajalla oli laiska olo, koska vietin perjantai-illan ystävän kanssa keikalla tanssien). Ihana olla kotona, huomenna täytyy vaan jo lähteä takaisin.
Sunnuntaina olisi tarkoitus ajaa aksaamaan Ristinummelle. Löydettiin muuten agikenttä Kokemäeltä. Käytiin viime sunnuntaina tekemässä siellä muutamia takaakiertoja, keppejä ja kontakteja. Agikenttä oli koirapuistossa omalla aidatulla alueella. Siellä oli iltalenkillä muuan monirotuinen Sergei, joka kovasti koitti Halia lämmitellä leikkimään. Kelpieneiti vain naksutteli hampaitaan moiselle Sergeille eikä lämmennyt toisen vokotteluyrityksistä. Sergei parka.
Hali on muuten ollut viime aikoina tosi rauhallinen (ei siis varmaankaan ulkopuolisen silmissä, mutta koska itse tunnen mikä elohiiri tuo oikeasti on niin ei ole kyllä ihan oma itsensä...) En tiedä onko tää vaan jotain juoksujen jälkeistä rauhallisuutta, aikuistuuko se vaan, onko se kipeä vai mitä ihmettä. En tiedä. Ei se kyllä kipeältä vaikuta, mutta pitäähän sitä nyt välillä vähän hysterisoida. Seuraillaan tilannetta.
Oltiin perillä myöhään torstai-iltana ja Hali oli ihan täpinöissä kun näki tuttuja ihmisiä (Ollin ja naapureita). Kotona tarkisti heti sängynalusen ja oman häkkinsä, kunnossa tuntuivat olevan. Perjantaina lenkkeiltiin tuttuja peltopolkuja joenrantaa pitkin. Lauantaina ei tehty mitään kummempaa, oltiin vaan (omistajalla oli laiska olo, koska vietin perjantai-illan ystävän kanssa keikalla tanssien). Ihana olla kotona, huomenna täytyy vaan jo lähteä takaisin.
Sunnuntaina olisi tarkoitus ajaa aksaamaan Ristinummelle. Löydettiin muuten agikenttä Kokemäeltä. Käytiin viime sunnuntaina tekemässä siellä muutamia takaakiertoja, keppejä ja kontakteja. Agikenttä oli koirapuistossa omalla aidatulla alueella. Siellä oli iltalenkillä muuan monirotuinen Sergei, joka kovasti koitti Halia lämmitellä leikkimään. Kelpieneiti vain naksutteli hampaitaan moiselle Sergeille eikä lämmennyt toisen vokotteluyrityksistä. Sergei parka.
Hali on muuten ollut viime aikoina tosi rauhallinen (ei siis varmaankaan ulkopuolisen silmissä, mutta koska itse tunnen mikä elohiiri tuo oikeasti on niin ei ole kyllä ihan oma itsensä...) En tiedä onko tää vaan jotain juoksujen jälkeistä rauhallisuutta, aikuistuuko se vaan, onko se kipeä vai mitä ihmettä. En tiedä. Ei se kyllä kipeältä vaikuta, mutta pitäähän sitä nyt välillä vähän hysterisoida. Seuraillaan tilannetta.
lauantai 23. kesäkuuta 2012
Kesä Kokemäellä
Pari viikkoa takaperin pakkasin kissat ja Halin autoon suuntana Kokemäki. Kissat eivät juuri ole matkustaneet, joten aika lailla jännitti reissu. Suhteellisen hyvin pitkä matka kuitenkin meni, Mörri ja Luka tosin olivat aika sekaisin, mutta rauhoittuivat kuitenkin onneksi hetkittäin ettei koko matka kuitenkaan ollut yhtä huutoa ja paskomista. Luka näytti osan matkaa halvaantuneelta, makasi kopassa selällään silmät levällään. Raukkaparka. Se on niin herkkisluonne. Viikka ja Uuno reissasivat melko reippaasti samassa kopassa. Hali sai ensimmäistä kertaa matkustaa valjaissa etupenkillä ja tuntui alkumatkasta kummastelevan melkoisesti tilannetta, tuijotteli takapenkille ja taisi ihmetellä kissojen mukanaoloa.
Matkalla tuli vettä kuin aisaa ja jouduttiin vähän seikkailemaan avaimenhakureissulla eksyksissä Eurassa, mutta päästiin lopulta ehjänä perille (mä yritin lähtöä edeltävänä yönä päivittää mun navigaattoriin uuden kartan ja onnistuin vain poistamaan kaikki kartat siitä... Minä ja tekniikka) Juuri kun lastattiin autoja mun uuden majapaikan pihassa (mun isä oli farmarillaan mukana reissulla, koska tavaraa oli melkoisesti), alkoi älytön ukkonen. Ihan kuin ei olisi ollut stressiä kissoille jo pelkässä matkassa tarpeeksi. Halikin pelkäsi jyrinää, mikä olikin melkoinen. Kaiken lisäksi Mörri ja Luka joutuivat vielä suihkuun, oli siinä pienillä kissoilla melko rankka päivä. Hyvin ne kuitenkin ovat tänne kotiutuneet ja selkeästi nauttivat maisemanvaihdoksesta. Oon vienyt niitä valjaissa pihalle ja tässä kämpässä on isot ikkunat vehreälle pihalle, missä liikkuu rusakkoa, oravaa ja lintuja ihmeteltäväksi.
Halista on tullut virallisesti työkoira, kun se kulkee mun mukana joka päivä töissä. Se on autossa silloin, kun mä otan vastaanotolla pieneläimiä vastaan, ja tilakäynneillä se kulkee mukana ja pääsee autosta maatilojen pihoille juoksentelemaan silloin, kun siellä ei ole koiria tai kissoja irrallaan pihamaalla. Yhdessä paikassa kävin ottamassa BSE näytteen naudan päästä. Hali oli ihan pelkokierroksilla, kun haistoi lahtivajan veren hajun, mutta rohkeasti tuli kuitenkin haistelemaan highlanderin päätä. Vaikka kyllä sitä jännitti. On se onneksi kuitenkin niin rohkea, että uskaltaa kohdata pelkojaan. Hali on nähnyt nyt myös useita hevosia ja nautoja, ne eivät ole herättäneet siinä juuri ihmeempiä reaktioita. Vuohen nähdessään se tosin meni ihan sekaisin koko otus, ja yritti ängetä autosta ulos. Piti käydä sitä silloin vähän ojentamassa ja palauttamassa mieleen kuinka käyttäydytään.
Mun majapaikan pihalta pääsee suoraan joenrantaan, jossa on upeat laakeat kalliot. Hali on ollut innoissaan, kun pääsee joka päivä uimaan. Vaikka aika pirun kylmää toi vesi kyllä on, kun on vuolaana virtaava iso joki.
Me on treenailtu tokoa tässä pihamaalla aina kun on ehditty. On tehty kaukoja, ruutua, noutoharjoituksia ja muuta pikkusälää. Virtaa riittää. Oonkin aika paljon palkkaillut nameilla, että keskittyminen pysyy parempana, lelu saattaa nostaa sen liiallisiin kierroksiin.
Mä olen nauttinut työn tekemisestä. Se tunne, kun saa kipeän, henkihievereissä olevan elukan tokenemaan, on miljoonien arvoinen. Vaikka rankkaa tää on kyllä, päivät on mielettömän hektisiä. Oon ollut hyvilläni jos työpäivä on kestänyt vain kymmenen tuntia. Mutta en vaihtaisi tehtyjä tunteja pois, on tää sen arvoista. Mutta on jo vähän ikävä ihmisten ilmoille.
Mä oon katellut vähän koeilmoja syksylle, myös BH olisi tarkoitus käydä tekemässä. Ainoo vaan, että Halin kaupunkikäytös kyllä täällä landella unohtuu. Myös joku näyttely täytyy katsoa loppukesään tai alkusyksyyn.
Matkalla tuli vettä kuin aisaa ja jouduttiin vähän seikkailemaan avaimenhakureissulla eksyksissä Eurassa, mutta päästiin lopulta ehjänä perille (mä yritin lähtöä edeltävänä yönä päivittää mun navigaattoriin uuden kartan ja onnistuin vain poistamaan kaikki kartat siitä... Minä ja tekniikka) Juuri kun lastattiin autoja mun uuden majapaikan pihassa (mun isä oli farmarillaan mukana reissulla, koska tavaraa oli melkoisesti), alkoi älytön ukkonen. Ihan kuin ei olisi ollut stressiä kissoille jo pelkässä matkassa tarpeeksi. Halikin pelkäsi jyrinää, mikä olikin melkoinen. Kaiken lisäksi Mörri ja Luka joutuivat vielä suihkuun, oli siinä pienillä kissoilla melko rankka päivä. Hyvin ne kuitenkin ovat tänne kotiutuneet ja selkeästi nauttivat maisemanvaihdoksesta. Oon vienyt niitä valjaissa pihalle ja tässä kämpässä on isot ikkunat vehreälle pihalle, missä liikkuu rusakkoa, oravaa ja lintuja ihmeteltäväksi.
Halista on tullut virallisesti työkoira, kun se kulkee mun mukana joka päivä töissä. Se on autossa silloin, kun mä otan vastaanotolla pieneläimiä vastaan, ja tilakäynneillä se kulkee mukana ja pääsee autosta maatilojen pihoille juoksentelemaan silloin, kun siellä ei ole koiria tai kissoja irrallaan pihamaalla. Yhdessä paikassa kävin ottamassa BSE näytteen naudan päästä. Hali oli ihan pelkokierroksilla, kun haistoi lahtivajan veren hajun, mutta rohkeasti tuli kuitenkin haistelemaan highlanderin päätä. Vaikka kyllä sitä jännitti. On se onneksi kuitenkin niin rohkea, että uskaltaa kohdata pelkojaan. Hali on nähnyt nyt myös useita hevosia ja nautoja, ne eivät ole herättäneet siinä juuri ihmeempiä reaktioita. Vuohen nähdessään se tosin meni ihan sekaisin koko otus, ja yritti ängetä autosta ulos. Piti käydä sitä silloin vähän ojentamassa ja palauttamassa mieleen kuinka käyttäydytään.
Mun majapaikan pihalta pääsee suoraan joenrantaan, jossa on upeat laakeat kalliot. Hali on ollut innoissaan, kun pääsee joka päivä uimaan. Vaikka aika pirun kylmää toi vesi kyllä on, kun on vuolaana virtaava iso joki.
Me on treenailtu tokoa tässä pihamaalla aina kun on ehditty. On tehty kaukoja, ruutua, noutoharjoituksia ja muuta pikkusälää. Virtaa riittää. Oonkin aika paljon palkkaillut nameilla, että keskittyminen pysyy parempana, lelu saattaa nostaa sen liiallisiin kierroksiin.
Mä olen nauttinut työn tekemisestä. Se tunne, kun saa kipeän, henkihievereissä olevan elukan tokenemaan, on miljoonien arvoinen. Vaikka rankkaa tää on kyllä, päivät on mielettömän hektisiä. Oon ollut hyvilläni jos työpäivä on kestänyt vain kymmenen tuntia. Mutta en vaihtaisi tehtyjä tunteja pois, on tää sen arvoista. Mutta on jo vähän ikävä ihmisten ilmoille.
Mä oon katellut vähän koeilmoja syksylle, myös BH olisi tarkoitus käydä tekemässä. Ainoo vaan, että Halin kaupunkikäytös kyllä täällä landella unohtuu. Myös joku näyttely täytyy katsoa loppukesään tai alkusyksyyn.
 |
| Tällanen maisema meidän uudella pihalla. |
 |
| Näyttäiskö toi siltä että KIVAA on! |
 |
| Keppileikit: jees. Vesileikit: jees. Keppi- ja vesileikit yhdessä: erittäin jees :) |
 |
| Viikka ulkoilee ja Halia leikityttää :) |
 |
| Koko jengi ottaa rennosti. |
 |
| Äiti ja pojat päiväunilla |
 |
| Kolmijalka Mörri <3 |
lauantai 16. kesäkuuta 2012
Kuvasaldoa tokokokeista 5.6.2012
 |
| Arvatkaa jännittikö? |
 |
| Juu kyllä. Todellakin jännitti. |
 |
| Suoritus alkaa... |
 |
| Liikkeelle mars! |
 |
| Haltsu seuraa. |
 |
| Käännös oikeaan. |
 |
| Juoksuosuuden jälkeen tavallinen käynti. Hali on vähän irrallaan. |
 |
| Perusasentoon. |
 |
| Kontakti :) |
 |
| Little Miss Sunshine |
 |
| Kyllä tuli tarpeeksi lähelle... |
 |
| Lopulta se rupesi hilaamaan sitä pyllyä sivullepäin... |
 |
| Tulihan se perusasento sieltä sitten. |
 |
| Liikkeestä seis. Takapää koittaa jatkaa matkaa vaikka etupää pysähtyi jo :D |
 |
| Tästä huomaa tuon pienen steppailun etutassuilla. |
 |
| Kaunis kelpieni <3 |
 |
| Ohjaaja on tosi ilose näkönen :D Ja Halilla on hullun katse silmissä kun näki esteen :D |
 |
| Kyllä se hetken seisoi hienosti paikoillaan. |
keskiviikko 6. kesäkuuta 2012
Analysointia
Mä yöllä pohdiskelin omaa kisakäytöstä ja kesän tulevia treenejä.
Ihan ensimmäisenä mainittakoon, että jännitys tekee kyllä ihmisestä ihan höhlän. Halia ei tarvitse kauheasti innostaa tekemään, ja silti mä kimittelin sille jännitttyneellä äänellä höhliä kehuja. Olisi vaan pitänyt käyttäytyä rauhoittavasti ja palkata se meidän normaalilla palkkasanalla (eli rauhallinen mutta innostava jess ja hieeno). Ihme sekoilua. Eli kun kerran on palkkasana koiralla käytössä niin itselle muistiin ensi kokeisiin, että käytä sitten sitä. Ja ole rauhallinen. Ihme sekoilua oli kyllä omalta osalta...
Seuraamiseen otetaan rauhallisempi ote, enemmän namilla seuraamista ja kulkua ympyrällä molempiin suuntiin. Liikkeestä seis perusasentoja pitää harjoitella.
Kaukot otetaan taas työn alle. Käytän siinä takapalkkaa, ja Hali pyörähtää yleensä oikean kautta palkalle. Asentoja tehdessään se hivuttautuu helposti vinoon oikealle päin. Opetan sen siis pyörähtämään vasemman kautta palkalle. Ja välillä palkka edestä, vaikka takapalkka olisikin paikallaan. Lisäksi enemmän palkkaamista ensimmäisen asennonvaihdon jälkeen, nyt joutuu monesti antamaan kaksi käskyä alussa. Lisäksi enemmän kahden asennon sarjoja, ei kolmea asentoa sekaisin niin usein.
Noutoa ruvetaan taas treenaamaan. Suurin ongelma on se kapulan mukellus. Pitoharjoituksia edelleen. Vähän sinänsä ärsyttävää, kun piti opettaa sille sitä vauhtinoutoa ennen kuin pitäminen on sujunut hienosti. Höhlä moka. Metalliesineen noutoharjoituksia myös, metallikapula on Halille ollut tosi epämieluisa juttu viime aikoina. Täytyy kehitellä jotain tosi hyvää ja kivaa palkkaa ja treeniä tähän.
Paikkamakuita ja paikkaistumisia jatketaan. Eri paikoissa, eri vuorokauden aikaan, yksin ja porukassa, rauhassa ja häiriössä, piilossa ja näkösällä. Kyllä se tästä.
Pitää hommata omat ruutumerkit, että pääsee treenailemaan ruutua kunnolla.
Niin ja hyppyä pitää treenata! Kuten eilinen osoitti, tokohypyn idea ei ole kelpiellä ihan tuoreessa muistissa.
Ennen seuraavia kisoja ehdottomasti enemmän kisamaista treeniä! Koiraa kohtaan epäreilua mennä sitä harjoittelematta kokeisiin. Ja ylipäätään mun pitää taas keskittyä tohon palkkaamisen miettimiseen. En saa ylipalkata, mitä helposti teen. Enemmän nami- ja äänipalkkoja ja vasta pidemmästä/keskivertoa parmmasta suorituksesta se himoittu pallo/vetolelu. Halin draivi kuitenkin riittää työskentelemään vähemmälläkin palkalla.
Vähän tavallaan "harmittaa" että tuli niin hyvät pisteet siitä eilisestä sähläyksestä. Toisaalta mietin, että olisi se tiukemmallakin arvostelulla ykkönen ollut, koska suurikertoimiset liikkeet meni hyvin. Ja se ykkönenhän oli meidän ainoa tavoite. Niin ja muuten sijoitus eilisissä kisoissa oli jaettu 4. sija :)
Tänään illalla palauttavat leikkitreenit, hyppyä voisi treenata ja ottaa ehkä jotain uutta työn alle kuten ohjattua noutoa.
Ihan ensimmäisenä mainittakoon, että jännitys tekee kyllä ihmisestä ihan höhlän. Halia ei tarvitse kauheasti innostaa tekemään, ja silti mä kimittelin sille jännitttyneellä äänellä höhliä kehuja. Olisi vaan pitänyt käyttäytyä rauhoittavasti ja palkata se meidän normaalilla palkkasanalla (eli rauhallinen mutta innostava jess ja hieeno). Ihme sekoilua. Eli kun kerran on palkkasana koiralla käytössä niin itselle muistiin ensi kokeisiin, että käytä sitten sitä. Ja ole rauhallinen. Ihme sekoilua oli kyllä omalta osalta...
Seuraamiseen otetaan rauhallisempi ote, enemmän namilla seuraamista ja kulkua ympyrällä molempiin suuntiin. Liikkeestä seis perusasentoja pitää harjoitella.
Kaukot otetaan taas työn alle. Käytän siinä takapalkkaa, ja Hali pyörähtää yleensä oikean kautta palkalle. Asentoja tehdessään se hivuttautuu helposti vinoon oikealle päin. Opetan sen siis pyörähtämään vasemman kautta palkalle. Ja välillä palkka edestä, vaikka takapalkka olisikin paikallaan. Lisäksi enemmän palkkaamista ensimmäisen asennonvaihdon jälkeen, nyt joutuu monesti antamaan kaksi käskyä alussa. Lisäksi enemmän kahden asennon sarjoja, ei kolmea asentoa sekaisin niin usein.
Noutoa ruvetaan taas treenaamaan. Suurin ongelma on se kapulan mukellus. Pitoharjoituksia edelleen. Vähän sinänsä ärsyttävää, kun piti opettaa sille sitä vauhtinoutoa ennen kuin pitäminen on sujunut hienosti. Höhlä moka. Metalliesineen noutoharjoituksia myös, metallikapula on Halille ollut tosi epämieluisa juttu viime aikoina. Täytyy kehitellä jotain tosi hyvää ja kivaa palkkaa ja treeniä tähän.
Paikkamakuita ja paikkaistumisia jatketaan. Eri paikoissa, eri vuorokauden aikaan, yksin ja porukassa, rauhassa ja häiriössä, piilossa ja näkösällä. Kyllä se tästä.
Pitää hommata omat ruutumerkit, että pääsee treenailemaan ruutua kunnolla.
Niin ja hyppyä pitää treenata! Kuten eilinen osoitti, tokohypyn idea ei ole kelpiellä ihan tuoreessa muistissa.
Ennen seuraavia kisoja ehdottomasti enemmän kisamaista treeniä! Koiraa kohtaan epäreilua mennä sitä harjoittelematta kokeisiin. Ja ylipäätään mun pitää taas keskittyä tohon palkkaamisen miettimiseen. En saa ylipalkata, mitä helposti teen. Enemmän nami- ja äänipalkkoja ja vasta pidemmästä/keskivertoa parmmasta suorituksesta se himoittu pallo/vetolelu. Halin draivi kuitenkin riittää työskentelemään vähemmälläkin palkalla.
Vähän tavallaan "harmittaa" että tuli niin hyvät pisteet siitä eilisestä sähläyksestä. Toisaalta mietin, että olisi se tiukemmallakin arvostelulla ykkönen ollut, koska suurikertoimiset liikkeet meni hyvin. Ja se ykkönenhän oli meidän ainoa tavoite. Niin ja muuten sijoitus eilisissä kisoissa oli jaettu 4. sija :)
Tänään illalla palauttavat leikkitreenit, hyppyä voisi treenata ja ottaa ehkä jotain uutta työn alle kuten ohjattua noutoa.
tiistai 5. kesäkuuta 2012
Tokokoe Janakkalassa
Tänään ajaa hurautettiin Janakkalaan tokokokeisiin. Ensimmäistä kertaa allekirjoittanut löysi eksymättä perille, sillä navigoin paikalle upouudella navigaattorilla. Mahtava laite :)
Kokeet järjesti Janakkalan koirakerho ja tuomarina toimi Marita Packalen. Tuomari jakeli pisteitä melko avokätisesti verrattuna siihen linjaan mitä on yleensä kokeissa nähnyt.
Matkalla satoi aika rankastikin ja perille päästyä ilma oli epävakaa. Onneksi ei saatu kuin pientä sateen ripsottelua niskaan. Ei olla juuri sadekelillä nimittäin treenattu viime aikoina. Tai no eipä olla juuri muutenkaan treenattu viime aikoina :D Paikka oli mukavan rauhallinen, mutta viereisen metsikön takana oli ampumarata, josta kantautui laukausten ääniä kentälle saakka. Onneksi laukauksia ei kuulunut silloin, kun me oltiin kehässä.
Hali otti käskystä todella rennosti ennen kehään menoa. Ehdin jo pelästyä, että miten se on niin flegmaattinen, mutta olihan se heti oma itsensä kun lähdettiin liikkeelle. On todella rauhoittumisen harjoittelu tuottanut tulosta.
Tällä kertaa ohjaaja ei ihan täysin saanut kisahermojaan kuriin, ja olin melkoisen jännittynyt. Paikkamakuussa luulin jo että pyörryn :D Oma hermoilu sekä palkkaamattomuuden treenaamattomuus toivat liikkeisiin pientä sähläystä. Ei olla yksinkertaisesti ehditty treenata tarpeeksi kisamaiseen tyyliin. Eli hali teki kyllä hienoa työtä, ihan säälitti kun toinen niin kovasti yritti eikä palkkaa kuulunut.
Luoksepäästävyys: 10
Hali heilutteli häntäänsä ja nuolaisi tuomarin kättä, vähän vispasi pyllyään mutta piti perusasennon.
Paikalla makaaminen: 10
Tämä oli niin niin mahtava suoritus Halilta :) Vilkuili muutaman kerran sivulle ja kerran haisteli nopeasti maata. Paikkamakuuryhmä oli hyvin levoton, yksi koira metelöi ja kaksi lähti liikkeelle, toinen Halin vierestä. Toisella puolella makaava nousi istumaan. Koin mielessäni kauhun hetkiä, kun yksi koira tepsutteli n. puolen metrin päähän Halista ja heilutteli häntäänsä jäykästi. Hali luimisteli, mutta piti paikan hienosti. Koira saatiin onneksi pois ennen kuin pahempaa ehti tapahtua. Hieno pieni kelpie :)
Seuraaminen kytkettynä: 9
Perusasennot eivät sujuneet, Hali yritti istua ensin vinoon eteen, mutta korjasi itse. Tällaista ei ole ennen tehnyt, oli ihan uusi juttu. Oikealle käännöksessä jäi vähän jälkeen. Muuten seurasi hyvin. Oli tiivis, mutta ei vino.
Seuraaminen vapaana: 9,5
Perusasennot olivat parempia, mutta oli hetkittäin vähän levoton. Tiivistä seuraamista ja kontakti pysyi hienosti.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 10
Tämä oli tosi hyvä, ei huomautettavaa.
Luoksetulo: 9
Tämä meni ihan sählingiksi. Hali lähti juoksemaan banaanilla kohti, mitä ei yleensä ikinä tee. No, tuli kuitenkin hienosti suoraan eteen. Sivulle käskystä sitten änkesikin vain lähemmäs eteen. Toinen käsky: tuli vielä lähemmäksi. Selvästi pieni kelpie hämääntyi tilanteesta, ihmetteli miksi palkkaa ei tule ja yritti vain parantaa suoritusta. Vasta kolmas käsky siirsi kelpien pyllyn sivulle, ja asento oli vielä hieman vino. Ei siis kyllä lähellekään ysin suoritus, mutta tuomari oli kiltti. Tässä vaiheessa koetta Halissa alkoi näkyä pieni paineistuminen palkkaamattomuudesta.
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 10
Ohjaajan mielestä muuten hyvä liike, mutta steppasi pari kertaa etutassuilla jäädessään. Tuomari veti kilttiä linjaa eli täysi kymppi tuli.
Estehyppy: 8
Tämä oli ihan kamala! Hali kiihtyi esteen nähdessään: Jee aksaa, pääsee hyppimään! Niin juu, ei olla tokohyppyä juurikaan treenattu ja se kyllä näkyi... Kun ohjaaja ilmoitti olevansa valmis ja liikkeenohjaaja antoi käskyn, Hali koitti ampaista eteen ja haukahti. Sain sen takaisin perusasentoon. Käskyllä hyppäsi sitten kyllä hienosti ja jäi paikalle seisomaan esteen taakse, mutta kun lähdin koiraa kohti, se rupesi steppailemaan ja hyörimään minkä seurauksena perusasento oli ihan surkea. Kelpie selvästi mietti kuumeissaan, että mikä este seuraavaksi. Ehkä kutosen suoritus, mutta anteliasta oli pisteytys.
Kokonaisvaikutelma: 9
Tämä oli ihan ymmärrettävää, koska pientä sähellystä esiintyi hetkittäin.
Kokonaispisteet 188, jolla ALO1 tulos ja KP. Sijoitus oli 4/18.
Vaikka lepsulla linjalla ykkönen saatiinkin, niin en valita, sillä saatiin vihdoin se menolippu avoimeen luokkaan ja uusia haasteita kohti :) Treenaillaan kesä ihan rauhassa ja katsellaan avoimen luokan kokeita sitten syksymmällä.
Oma hermoilu sekä liian vähäinen kisamainen treenaus vähemmällä palkkaamisella vaikutti suuresti suoritukseen. Eli hienompiakin kisasuorituksia Hali on tehnyt lukuunottamatta paikkamakuuta. Kaikkinensa olen kuitenkin tosi tosi ylpeä Halista :) Etenkin paikkamakuu oli mieletön riemuvoitto. Hieno ihana Hali <3 Hienosti se toimi vaikka ohjaaja oli aika paineessa.
Sitten muita juttuja.
Eilen päästiin pitkästä aikaa hyppytekniikkatreeneihin. Hyppytekniikka oli kouluttajan mukaan paljon paremmalla mallilla: Hali hallitsi kroppansa paljon paremmin. Agilitytauko, hieronnat, tasapainoharjoittelu ja pyörälenkit ovat varmaankin tuottaneet tulosta. Otettiin myös vähän keppejä. Vaikeatkin keppikulmat sujuivat aika kivasti. Putken kautta kepeille meno 90 asteen kulmasta tuotti kelpielle päänvaivaa, mutta saatiin sekin sitten onnistumaan.
On tehty muutamia jälkitreenejä metsässä ja pellolla. Idea alkaa kelpielle valaistumaan, nenänkäyttö sillä on luonnostaan vahva. Hauska katsella kun elohiirikelpie on kuin toinen eläin keskittyessään ja rauhoittuessaan jäljen seuraamiseen. Ei merkkiäkään pyörremyrskymäisestä sekoilusta, joka on yleensä Halin tavaramerkki. Jäljestetään kesän yli, ja katsotaan mitä syksy tuo tämän osalta tullessaan. Olisi ihan kiva päästä treenailemaan johonkin PK ryhmään. Ja jos ikinä halutaan kisata PK puolella, niin ampuminen pitäisi aloittaa. Voi olla että laukaukset tulevat siltikin olemaan halille liikaa, vaikka kuinka treenattaisiin. Mutta vaikkei ikinä kisattaisikaan, niin tämä harrastus tekee Halille kyllä älyttömän hyvää.
Mä lomailen tämän viikon ja järjestelen itseni ja eläinlauman raahaamista Kokemäelle. Ensi maanantaina tämä tyttö aloittaa ihan oikeat eläinlääkärihommat! Eli uusi sarja elämässä, Dr. Louse, alkaa. Aika jännää :)
Kokeet järjesti Janakkalan koirakerho ja tuomarina toimi Marita Packalen. Tuomari jakeli pisteitä melko avokätisesti verrattuna siihen linjaan mitä on yleensä kokeissa nähnyt.
Matkalla satoi aika rankastikin ja perille päästyä ilma oli epävakaa. Onneksi ei saatu kuin pientä sateen ripsottelua niskaan. Ei olla juuri sadekelillä nimittäin treenattu viime aikoina. Tai no eipä olla juuri muutenkaan treenattu viime aikoina :D Paikka oli mukavan rauhallinen, mutta viereisen metsikön takana oli ampumarata, josta kantautui laukausten ääniä kentälle saakka. Onneksi laukauksia ei kuulunut silloin, kun me oltiin kehässä.
Hali otti käskystä todella rennosti ennen kehään menoa. Ehdin jo pelästyä, että miten se on niin flegmaattinen, mutta olihan se heti oma itsensä kun lähdettiin liikkeelle. On todella rauhoittumisen harjoittelu tuottanut tulosta.
Tällä kertaa ohjaaja ei ihan täysin saanut kisahermojaan kuriin, ja olin melkoisen jännittynyt. Paikkamakuussa luulin jo että pyörryn :D Oma hermoilu sekä palkkaamattomuuden treenaamattomuus toivat liikkeisiin pientä sähläystä. Ei olla yksinkertaisesti ehditty treenata tarpeeksi kisamaiseen tyyliin. Eli hali teki kyllä hienoa työtä, ihan säälitti kun toinen niin kovasti yritti eikä palkkaa kuulunut.
Luoksepäästävyys: 10
Hali heilutteli häntäänsä ja nuolaisi tuomarin kättä, vähän vispasi pyllyään mutta piti perusasennon.
Paikalla makaaminen: 10
Tämä oli niin niin mahtava suoritus Halilta :) Vilkuili muutaman kerran sivulle ja kerran haisteli nopeasti maata. Paikkamakuuryhmä oli hyvin levoton, yksi koira metelöi ja kaksi lähti liikkeelle, toinen Halin vierestä. Toisella puolella makaava nousi istumaan. Koin mielessäni kauhun hetkiä, kun yksi koira tepsutteli n. puolen metrin päähän Halista ja heilutteli häntäänsä jäykästi. Hali luimisteli, mutta piti paikan hienosti. Koira saatiin onneksi pois ennen kuin pahempaa ehti tapahtua. Hieno pieni kelpie :)
Seuraaminen kytkettynä: 9
Perusasennot eivät sujuneet, Hali yritti istua ensin vinoon eteen, mutta korjasi itse. Tällaista ei ole ennen tehnyt, oli ihan uusi juttu. Oikealle käännöksessä jäi vähän jälkeen. Muuten seurasi hyvin. Oli tiivis, mutta ei vino.
Seuraaminen vapaana: 9,5
Perusasennot olivat parempia, mutta oli hetkittäin vähän levoton. Tiivistä seuraamista ja kontakti pysyi hienosti.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 10
Tämä oli tosi hyvä, ei huomautettavaa.
Luoksetulo: 9
Tämä meni ihan sählingiksi. Hali lähti juoksemaan banaanilla kohti, mitä ei yleensä ikinä tee. No, tuli kuitenkin hienosti suoraan eteen. Sivulle käskystä sitten änkesikin vain lähemmäs eteen. Toinen käsky: tuli vielä lähemmäksi. Selvästi pieni kelpie hämääntyi tilanteesta, ihmetteli miksi palkkaa ei tule ja yritti vain parantaa suoritusta. Vasta kolmas käsky siirsi kelpien pyllyn sivulle, ja asento oli vielä hieman vino. Ei siis kyllä lähellekään ysin suoritus, mutta tuomari oli kiltti. Tässä vaiheessa koetta Halissa alkoi näkyä pieni paineistuminen palkkaamattomuudesta.
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 10
Ohjaajan mielestä muuten hyvä liike, mutta steppasi pari kertaa etutassuilla jäädessään. Tuomari veti kilttiä linjaa eli täysi kymppi tuli.
Estehyppy: 8
Tämä oli ihan kamala! Hali kiihtyi esteen nähdessään: Jee aksaa, pääsee hyppimään! Niin juu, ei olla tokohyppyä juurikaan treenattu ja se kyllä näkyi... Kun ohjaaja ilmoitti olevansa valmis ja liikkeenohjaaja antoi käskyn, Hali koitti ampaista eteen ja haukahti. Sain sen takaisin perusasentoon. Käskyllä hyppäsi sitten kyllä hienosti ja jäi paikalle seisomaan esteen taakse, mutta kun lähdin koiraa kohti, se rupesi steppailemaan ja hyörimään minkä seurauksena perusasento oli ihan surkea. Kelpie selvästi mietti kuumeissaan, että mikä este seuraavaksi. Ehkä kutosen suoritus, mutta anteliasta oli pisteytys.
Kokonaisvaikutelma: 9
Tämä oli ihan ymmärrettävää, koska pientä sähellystä esiintyi hetkittäin.
Kokonaispisteet 188, jolla ALO1 tulos ja KP. Sijoitus oli 4/18.
Vaikka lepsulla linjalla ykkönen saatiinkin, niin en valita, sillä saatiin vihdoin se menolippu avoimeen luokkaan ja uusia haasteita kohti :) Treenaillaan kesä ihan rauhassa ja katsellaan avoimen luokan kokeita sitten syksymmällä.
Oma hermoilu sekä liian vähäinen kisamainen treenaus vähemmällä palkkaamisella vaikutti suuresti suoritukseen. Eli hienompiakin kisasuorituksia Hali on tehnyt lukuunottamatta paikkamakuuta. Kaikkinensa olen kuitenkin tosi tosi ylpeä Halista :) Etenkin paikkamakuu oli mieletön riemuvoitto. Hieno ihana Hali <3 Hienosti se toimi vaikka ohjaaja oli aika paineessa.
Sitten muita juttuja.
Eilen päästiin pitkästä aikaa hyppytekniikkatreeneihin. Hyppytekniikka oli kouluttajan mukaan paljon paremmalla mallilla: Hali hallitsi kroppansa paljon paremmin. Agilitytauko, hieronnat, tasapainoharjoittelu ja pyörälenkit ovat varmaankin tuottaneet tulosta. Otettiin myös vähän keppejä. Vaikeatkin keppikulmat sujuivat aika kivasti. Putken kautta kepeille meno 90 asteen kulmasta tuotti kelpielle päänvaivaa, mutta saatiin sekin sitten onnistumaan.
On tehty muutamia jälkitreenejä metsässä ja pellolla. Idea alkaa kelpielle valaistumaan, nenänkäyttö sillä on luonnostaan vahva. Hauska katsella kun elohiirikelpie on kuin toinen eläin keskittyessään ja rauhoittuessaan jäljen seuraamiseen. Ei merkkiäkään pyörremyrskymäisestä sekoilusta, joka on yleensä Halin tavaramerkki. Jäljestetään kesän yli, ja katsotaan mitä syksy tuo tämän osalta tullessaan. Olisi ihan kiva päästä treenailemaan johonkin PK ryhmään. Ja jos ikinä halutaan kisata PK puolella, niin ampuminen pitäisi aloittaa. Voi olla että laukaukset tulevat siltikin olemaan halille liikaa, vaikka kuinka treenattaisiin. Mutta vaikkei ikinä kisattaisikaan, niin tämä harrastus tekee Halille kyllä älyttömän hyvää.
Mä lomailen tämän viikon ja järjestelen itseni ja eläinlauman raahaamista Kokemäelle. Ensi maanantaina tämä tyttö aloittaa ihan oikeat eläinlääkärihommat! Eli uusi sarja elämässä, Dr. Louse, alkaa. Aika jännää :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)