Sisätreenit

Siirryttiin tänään talven armoilta sisätiloihin treenaamaan, jess! Paikallisen eläinkaupan yhteyteen on rakennettu treenitila, jossa oli hyvä mattopohja ja peiliseinä. Siellä pystyi treenaamaan kohtalaisen rauhassa, mutta kaupan puolelta tuli sopivasti häiriötä ja toki uusia hajuja oli paljon, Tila oli tosin melko kapea, esim. ruutua ei voinut tehdä täysin kisamaisesti. Mutta olipa kyllä kiva treenata sisätiloissa pitkästä aikaa :) Paikka on kyllä aika buukattu täyteen iltaisin ja viikonloppuisin. Tänään mulla oli varaus klo 15.30-16.30 ja otin vikan potilaan klo 15 vastaan. Sen jälkeen sitten kaasu pohjassa treenaamaan. Huomiseksi tein varauksen ruokatunnille :D

Remillä oli pakka aika sekaisin uudesta paikasta, mutta päästyään ensin vähän tutkimaan paikkoja, se hieman rauhottui ja keskittyi tekemään ihan kivasti. Oli mukava nähdä peilin kautta miltä se näyttää, ja ihan ok fiilis jäi. Ei se mitää kympin suorituksia tee, mutta hetkittäin ihan hienon näköistä. Tehtiin jäävät ja hyppy koemaisesti. Liikkeestä maahan tarvi kaksoiskäskyn, jota ei yleensä tapahdu. Toistolla meni hyvin. Liikkeestä seis oli tosi hieno :) Hyppy oli myös ok, vaikka hyppääkin tosi ulos esteestä ja aluksi kiihtyi esteen nähdessään. Suorittamaan se pääsi vasta sitten kun rauhottui. Jouduttiin tekemään pari kertaa esteen lähestyminen ihan rauhassa ennen kuin mielentila oli parempi. Lisäksi tehtiin pikkupätkiä seuruuta ja luoksaria. Luoksetulo eteen ei kyllä parinkymmenen metrin matkalta oikein suju, lyhyemmältä matkalta menee paremmin. Pidemmältä se tulee joko hyvin vinoon tai törmää vauhdilla, ja lisäksi perusasento jää usein vinoon. Mutta menköön miten menee, on meillä näitä aikaa hioa.

Halilla oli ok draivi, mutta vähän normaalia hitaampi. En tiedä ollaanko treenattu jo vähän liikaakin, vai vaikuttiko uusi paikka siihen. Hali teki koemaisesti luoksarin (Hieno :), hyppynoudon (Hieno :), seuraamista (Vautsi, olipa hienoa nähdä peilistä kuinka hyvältä se näyttää! Myös sivuaskeleet sujui hyvin), metallinoudon (Ok, tosin ravasi loppumatkan takaisin ja aika heikko pito kapulaan, mutta ihan riittävä suoritus Halilta tässä vaiheessa), tunnarin (Hyvä. Haisteli kaikki läpi aloittaen vasemmasta reunasta, meni oman yli ja meinasi poimia sen, mutta tarkisti sitten vielä loput rivissä ennen kuin nappasi oman. Toi hyvin eteen, mutta luovutuksen jälkeen se vapautti itsensä ja peruutti innoissaan palkkaa odottaen. Tehtiin loppuosa eli luovutus ja perusasento sitten erikseen). Mä en oikeestaan edes tiedä miten toi tunnari arvostellaan, eli meneekö tollaisesta esim paljon pisteitä, jos ei poimi omaa heti. Viimeiseksi tehtiin vielä ruutu, joka oli suht. ok. Hali lähestyi ruutua vauhtia hidastaen ja pysähtyi ensin ruudun eteen, josta jatkoi kuitenkin itse matkaa ruutuun hakeutuen ensin vähän liikaa oikelle, mutta korjasi itse keskemmälle, johon stoppasin ja annoin maahankäskyn.Vapautin palloon.

Huomenna voisi tehdä Halin kanssa ainakin jonkinasteiset palkkaamattomuustreenit, esim. 2-3-4 liikettä ja sitten vasta palkka. Mä oon vaan aikamoinen ylipalkkaaja, ja jos koira tekee upeen suorituksen niin tuntuu hölmöltä jättää palkkaamatta. Mutta yritetään :) Remin kanssa katsotaan tilannetta huomenna. Ehkä sen voisi pitää kehu- ja äänipalkalla, ja muutaman liikkeen välein lelu/namipalkka (jos huolii namia), mikäli mielentila pysyy hyvänä.  Liikkeiden väliin ehkä lyhyt huili makuuasennossa, ettei kierrokset nouse liikaa.

Reeniä reeniä

Se hyvä puoli toiselle paikkakunnalle muuttamisessa on, ettei ole juuri muuta tekemistä töiden ohella kuin touhuta koirien kanssa :)

Remin kanssa tilanne on aika lailla back to basics. Perusasennosta lähtien on työstetty asioita alusta. Remi on nyt kehittynyt aika paljon, se tekee töitä suht hiljaa ja keskittyneesti, eikä kuppi mene niin helposti nurin kuin muutama viikko sitten. Uusia juttuja sheippaillaan sisätiloissa nameilla, ulkona treenatessa lelu toimii palkkana paremmin.  Jos kuppi menee nurin niin sitten pidetään pieni tauko. Itse täytyy olla tosi varovainen, ettei sitä paineista liikaa.

Molempien kanssa on tehty paljon luopumisharjoituksia sheippaamalla. Se on tohon Remin liialliseen kiihtymiseen varmasti hyvä apu. Ja hyvää tämä tekee myös "kaikkimulleheti" Halille. Haltsu on  tosi koomisen näköinen, kun se koittaa parhaansa mukaan luopua asioista :D Nyt on päästy sen kanssa siihen pisteeseen, että se kestää katsoa mua sekunnin silmiin namin ollessa nyrkissä sen edessä. Siltä oli ensin suuri saavutus, että edes vilkaisi toiseen suuntaan :D Remiltä luopuminen sujuu paremmin, se pitää kontaktia vaikka nami on kämmenellä sen naaman edessä :)

Hali on ollut tokoa treenatessa tosi hieno. Me on nyt vasta tehty tunnaria ja ruutua kisamaisesti. Viikko ennen kisoja on hyvä aika aloittaa :D Ruutu on ollut aika bueno. Vielä vähän aikaa sitten paikan haku oli nimittäin mitä sattuu. Tunnari on vähän epävarma, mutta on se oman sieltä poiminut joka kerta. Sitä ei muutenkaan pysty yksin kisamaisesti treenaamaan, että saas nähdä kuinka käy. Ja sitten on kaikkea pientä. Seuraamisen sivuaskeleet ei ole kovin kauniita, eikä olla ikinä treenattu neljän minuutin paikkamakuuta ryhmässä. Tänään luoksarin maahanmeno oli totaalisen hukassa. Mutta mulla on kyllä nykyään iso luotto tuohon otukseen :) Kisatilanne on kuitenkin kisatilanne, siellä voi käydä mitä vaan. Eniten ehkä jänskättää se, ettei Hali rupeaisi palkkaamaan itseään kisoissa  äänellä tai muulla sekoilulla. Yksi päivä se lähti rallattelemaan hyppynoudossa kapulan kanssa omia menojaaniin että lumi vaan pöllysi. Voihan se hyvin keksiä jotakin tälläistä kisoissakin. Remin suhteen toivon, että sillä pysyy pakka kasassa kisatilanteessa. Kisoista lähdetään ensisijaisesti hakemaan hyvää fiilistä, plussaa on jos tulee (hyvät) tulokset.

Aina nää kisat tulee niin yllättäen sitten kuitenkin,  ettei palkkaamattomuutta ehdi juurikaan treenata. Yritän ensi viikolla pitää edes yhdet palkkaamattomuustreenit. Pitäisi kyllä tämän suhteen ryhdistäytyä ja treenata välillä palkkaamatta joka liikkeen välillä.

Treenaamiseen on hetkittäin tuonut haasteensa vaihteleva talvinen sää. On kuitenkin urhoollisesti treenattu tuulessa, tuiskussa, sateessa, loskassa, pakkasessa... :D Nyt on työn alla saada joku sisätila täältäpäin, jossa voisi treenailla vähän mukavammin. Porissa näitä kyllä tuntuu riittävän, ja mihin hintaan verrattuna pääkaupunkiseutuun! Hallivuokra kuukaudessa on saman verran kuin meilläpäin maksaa yksi tunti.

Ollaan myös päästy mukaan paikalliseen pieneen agiporukkaan, mikä on tosi kiva juttu. Oltiin viime perjantaina treenaamassa, ja etenkin Halin kanssa oli hyvät treenit. Siitä sanottiin, ettei se ole ollenkaan sellainen ongelmakelpie kuin mitä itse monesti ajattelen sen olevan. Kyllä se kääntyykin tosi hyvin ja on kuulolla. Isoin ongelma on ehkä se, että jos Halilla ei ole riittävästi tilaa suorittaa esteitä, se kiihtyy, tiputtelee rimoja ja haukkuu herkemmin. Kait se on reppana jo niin turhautunut, että taas tuo eukko on edessä tuolla esteen takana kun tää mun rytmitys ja liikkuminen ei aina ole niin kovin taitavaa.

Remin kanssa agilityssä(kin) on tosi paljon hiomista, mutta toivottavasti päästäisiin sen kanssa koittamaan kisaonnea viimeistään syksyyn mennessä, mielummin jo aiemmin. Hyvin se kyllä tekee ja oppii :) Kovasti on poika saanut kehuja muiltakin, sekä tekemisen että ulkonäön suhteen. Onhan se kyllä kaunis koira. Vähän pöljä, mutta kaunis, kiltti ja rakas  :)

sunnuntailenkiltä

talvinen Kirjurinluoto

Vuoden eka

Vuoden ensimmäinen päivitys! Toivottavasti tämä vuosi on vähän anteliaampi bloggailun ja kisaamisen saralla kuin viime vuosi. Vuosi 2014 oli ja meni, siitä ei paljon jäänyt käteen. Taisin käyttää suurimman osan voimavaroista lisensiaattirutistukseen.

Jäätiin siis viime vuonna aika kauas tavotteista kummankin koiran kanssa. Halin kanssa käytiin loppuvuodesta muutamassa agikisassa, ei tullut nollia. Remin kanssa korkattiin tokoura kakkostuloksella. Muihin kokeisiin ei ilmoyrityksistä huolimatta päästy Remin kanssa.

Nyt ollaan taas Porissa mun töiden perässä. Töiden ohella ollaan treenattu etenkin tokoa. Olen nyt ryhdistäytynyt ja ruvennut pitämään treenipäiväkirjaa. Tuloksia tuntuu heti syntyvän, kun homman pitää vähän suunnitelmallisempana ja analysoi treenit jälkikäteen.

Remin kanssa tokoilussa on omat haasteensa. Se tekee kyllä intensiivisesti, mutta piippailee herkästi. Sitä tuntuu olevan tosi vaikea saada oikeaan mielentilaan. Toisaalta, onhan tuollainen äänekkyys myös luonnekysymys. Hyviä vinkkejä otetaan kuitenkin vastaan miten piippailua saisi pois.

Sain molemmat koirat ilmottua kokeeseen. Ilmo alkoi 22.1. eli tänään. Laitoin kellon eilen soimaan puoliltaöin ja lähetin valmiiksi kirjoitetun meilin unenpöpperössä. Koe oli ollut kuulema täynnä jo klo 00.06 joten tekniikka toimi :D Koe on Porissa parin viikon päästä. Katsotaan kuinka käy :D Olisi kiva saada kyllä treeniseuraa ja häiriötreenejä ennen koetta.

Agilityäkin päästiin treenaamaan viime viikonloppuna Katja Ojansivun koulutuksessa. Oli tosi kivaa ja saatiin hyviä neuvoja. Hali jää piakkoin aksasta eläkkeelle, mutta Remin suhteen on enemmän tavotteita.

Tämä viikko alkoi tosi huonosti, kun jouduin lopettamaan Uuno kissan maanantai-iltana :( Se meni loppuviikosta syömättömäksi ja oli pahoinvoivan ja kivuliaan oloinen. Yritin tukihoitaa sitä muutamia päiviä, mutta tilanne vain paheni. En löytänyt siitä mitään selkeää, oireita selittävää vikaa. Toivottavasti kuolinsyyselvityksestä selviää jotakin.

Olen monesti miettinyt, pystynkö lopettamaan oman eläimen mikäli tulee sitä vaativa tilanne. Näköjään pystyn, mutta totaalinen henkinen romahdus ja lama siitä seurasi. Pääasia kuitenkin, että nyt toinen ei enää kärsi.

Aavistin jo kun oireet alkoivat, että Unskan aika on täynnä. Sunnuntaina käveltiin koirien kanssa tuolla Ulvilan perukoilla korpimetsässä, jossa korppi seuraili meitä osan matkasta ja raakkui. Kai se tuli kutsumaan Uunoa (eikös se tiedä jonkun kuolemaa, kun korppi huutelee...).

Uu oli mun kissoista sellanen pieni höppänä, kolmantena syntynyt "kolmas koiranpentu", laatikkohullu ja leikkisä pieni olento. Muut kissat tuntuivat ensimmäisenä yönä sitä etsivän ja kutsuvan. En ole ennen nähnyt kissojen käyttäytyvän niin. Mutta ovathan nuo niin tiivis kissaperhe, ettei ihme jos ne puuttuvaa jäsentä etsivät.

Omituista että on enää kolme kissaa.

Uuno pikkupentuna

Veljekset, pikku-Uu vasemmalla

Luka ja Uuno teinipoikina

Uunon muuvit 1

Uunon muuvit 2

Tuttavuutta siilin kanssa

Yllättäen laatikossa :)

pelailua padilla

Uuno äitinsä kanssa päikkäreillä

<3

Ikävä <3

Remin MH video, part 1

Tässä osa Remin MH kuvauksesta videolla, koitan kaivaa toisen pätkän tänne joku päivä.

Remistä on tullut kisakoira

Remin kanssa käytiin tokokokeilemassa viime lauantaina Herttoniemessä. Tuomarina toimi Kaisa Lähdesmäki. Olosuhteet oli kivat, itse koe oli hiekkakentällä ja vieressä oli nurtsialuetta, jossa pystyi hyvin leikkimään ja treenaamaan vuoroaan odotellessa kentällä olevia häiritsemättä. Päivä oli aamun koleuden jälkeen lämmin ja kaunis, mutta kovat tuulenpuuskat vaikuttivat monen koirakon suoritukseen, koska ohjaajan käskyt helposti hukkuivat tuuleen.

Oltiin koko päivä paikan päällä, koska Saila ja Maro ottivat aamusta osaa EVL luokkaan (Maron eka EVL kisa, 2.tulos ja sijoitus luokassa toinen), ja ALO luokka oli vasta viimeisenä iltapäivällä.

Remi odotteli ihan kivasti vuoroaan, mitä nyt välillä äänteli ja kaikki ihmiset olisi halunnut käydä moikkaamassa. Mikrosirua tarkistettaessa kuitenkin oli kivasti aloillaan. Ns. vapaissa tilanteissa Remin pitäisi päästä sinne ihmisten naaman tasolle tervehtimään, mutta käsitellessä se jähmettyy paikoilleen.

Remi keskittyi jossain vaiheessa selkeästi kentän suuntaan ja kiinnostui muiden koirien tekemisestä. Vuoroa odotellessa tehtiin muutama liike, jolloin havaittiin seuraavaa: Liikkeestä seisominen oli unohtunut jostakin syystä muutaman päivän aikana. Tehotreenailtiin stoppia lelun avulla ja löytyihän se sieltä sitten taas. Luoksetulossa olen opettanut Remiä tulemaan ensin eteen. Liike on aika epävarma, se tulee välillä tosi vinoon tai/ja törmää eteen tullessaan. Niinpä sitten noin viikko ennen kisoja päätin, että otankin suoraan sivulle ja treenatessa sivulletulot on olleet ihan kymppejä,. Noh, vuoroa odotellessa homma ei sitten toiminutkaan ollenkaan. Paniikkiratkaisuna päätin ottaa sen eteen, ja muistuteltiin sitä pari kertaa siinä viritellessä.

ALO luokka oli jaettu kahteen paikkamakuuryhmään, Remi oli ensimmäisessä.

Aika kauan Remi odotteli perusasennossa sivulla ennen kuin sen kohdalla testattiin luoksepäästävyyttä, ja se onnistui Remiltä hienosti. Ei kuitenkaan olla noin pitkiä aikoja passiivisesti perusasennossa oltu, ja Remi on aika sählä ja kärsimätön luonne tietyissä tilanteissa.

Luoksepäästävyys 10

Remi pysyi hienosti perusasennossa ja antoi tuomarin lähestyä ja käsitellä. Tätä oli treenattu pari kertaa eikä niin kovin hyvällä menestyksellä :) Yleisesti ottaen tuomari sanoi, että kaikilla on miellyttäviä koiria.

Paikalla makaaminen 9

Remi lysähti ensimmäisestä käskystä rennonnäköiseen asentoon toinen etutassu alla ja pää maata pitkin. Vieressä olleelle koirakolle jouduttiin antamaan aika tiukkaan sävyyn useampi maahanmeno käsky, ja Rem kai tästä otti itseensä ja petrasi asennon ryhdikkäämmäksi. Pysyi kohtalaisen rauhallisena sen pari minuuttia, välillä vähän käänteli päätään. Tuuli lennätti yhdessä vaiheessa kasan lehtiä Remiä päin, ja hetken ajattelin, että se kiinnostuu niistä ja unohtaa mitä ollaan tekemässä. Perusasentoon nousuun tarvi kaksoiskäskyn, pistemenetys tästä.

Seuraaminen kytkettynä  7

Kamalaa. Mun osalta siis lähinnä. Kytkettynä seuraamista ei olla harjoiteltu yhtään, ja remmi aiheuttaa usein sen että koira käyttäytyy kuin oltaisiin kävelyllä. Remi tosin oli kuulemma pitänyt ihan kivaa kontaktia ja seurannut kohtuuhyvin alun irtoamisen jälkeen, käännöksissä jäi toisn irralliseksi. Itse vaan menin ihan lukkoon ja oma käytös (apua eihän tästä mitään tuu!) vaikutti meidän suoritukseen huomattavasti. Mun linjat mm. oli ihan mitä sattuu, kun olisi pitänyt suoraan edetä. Lisäksi väistin koiraa koko ajan oikealle vaikkei Remi edes kauhean voimakkaasti puskenut kiinni..

Estehyppy 9,5

Näinhän se usein on, että ennakkoon pelätty liike meneekin parhaiten (hyppy saa Remin yleensä sekoamaan). Puolikas pistemenetys varmaankin alun sekoilusta, kun Rem ei olisi halunnut asettua perusasentoon

Seuraaminen taluttimetta 7

Sama juttu kuin em. mun osalta. Remi oli seurannut ulkopuolisen silmiin katsottuna ihan kivasti (käännökset tosin oli väljiä). Luulen, että vein itse molemmista seuruuosioista sen yhden pisteen omalla sekoilulla, olisi ehkä ollut kasi muuten (yleiseen tuomarointilinjaan verrattuna).

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9

Ihan hyvin meni, olisiko pistementys seuraamisesta (ei  tullut liikkeiden välillä palautetta).

Luoksetulo 8

Tuli tosi vinoon eteen. Myös perusasento oli aika huono. Positiivista se, ettei ryöstänyt lähdössä (jota treeneissä on paljon tehnyt)

Seisominen seuraamisen yhteydessä 5

Seurasi aika kivasti, ja ilmeisesti keskittyi siihen seuraamiseen niin, ettei tietoakaan pysähdyksestä ekalla käskyllä. En muista annoinko peräti kolmannen käskyn ennen kuin pyshtyi valuen. Lisäksi tällä hetkellä oli kova tuulenpuuska, ehkä sekin vaikutti.


Kokonaisvaikutus 8

Kuulemma tekee innolla ja iloisesti mun kanssa töitä, mutta on liian levoton. Tuomari totesi että toivottavasti kyseessä on nuori koira. Onhan se, nuori ja kokematon. Ohjaajakin sai samanlaista noottia, että vähemmän pitää hötkyillä. Jeh.

Näillä irtosi ALO 2. tulos 158 p.

Olin kyllä alkuun aika pettynyt, koska olisin kovasti sitä ykköstulosta halunnut. Toisaalta pitää olla tyytyväinen siihen, että Remi oikeesti teki innoissaan töitä yhdessä mun kanssa, ja tasolta, jolta pari viikkoa sitten lähdettiin treenaamaan, edistyttiin tosi paljon. Harmitti kuitenkin se, että Rem mokasi sen liikkeestä seisomisen ja mä seuraamisen. Ja höh, kun se olisi noussut ekalla käskyllä siinä paikkamakuussa. Ilman näitä oltaisiin se ykköstulos saatu. Mutta minkäs sille mahtaa, turha jossitella. Laitetaan uutta kisailmoa vetämään :) Ja saan kyllä olla ylpeä mun pienestä sähläripöhköstä, hyvin se teki oudossa uudessa tilanteessa :) Yleisesti ottaen Remi olisi varmaan hyötynyt siitä, että liikkeiden väleissä olisi tullut palautetauot, jolloin sen kierrokset eivät olisi nousseet ihan niin korkealle (treenatessakin monesti makuutan sitä hetken liikkeiden välissä ja aina silloin, jos liikaa rupeaa kiihtymään). Tässä kokeessa kaikki liikkeet tuli vauhdilla putkeen. Ehdottoman positiivista oli se, että Remi teki hiljaa töitä, eikä haukkunut kertaakaan. Se on kuitenkin niin lahjakas tuon äänenkäyttönsä kanssa, että se on välillä vähän huolestuttanut tulevan tokouran kannalta.

Ohessa linkki ainoaan liikkeeseen joka saatiin videolle, koska muistikortista loppui tila... Kuvan laatu ei siis ole tosiaan mikään hyvä (sekä itse kameran takia että myös siksi ettei siskoni osannut zoomata kameralla .. :D ) mutta saa tuosta lyhkäisestä vähän osviittaa jos suurennuslasilla katsoo :D


Remin seuraaminen taluttimessa



Ja viimeiseksi vähän kuvasaldoa molemmista kelpoista :)

Remi ja siskonsa Pinko

Halin viisivuotispose

Remi asentoon jähmettyneenä

Remi on iloinen ja komea pösilö :)

Aika komea nuori mies Remistä on kahteen ikävuoteen mennessä kehittynyt

Kahlailua metsäojassa

Hali ja Remi metsälenkillä

Blogiblokin selätys

Aikaa on vierähtänyt melkoisesti edellisestä päivityksestä. Vietin paljon aikaa viime kevättalvena tietokoneella tehden lisensiaatintutkielmaa. Blogin kirjoittaminen jäi, koska ei huvittanut näpytellä yhtään mitään ylimääräistä koneella (lukuunottamatta tietenkin jauhantaa facebookissa). Nyt ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni, ja päivittää blogia.

Paljon on tietenkin tapahtunut.

Hali sterkattiin tähystyksellä viime joulukuussa. Toipuminen leikkauksesta oli tosi nopeaa, suosittelen tähystystä lämpimästi. Mua vähän etukäteen pelotti miten leikkaus vaikuttaa Haliin, mutta pelot on osoittautunut turhiksi. Hali on paljon tasaisempi luonteeltaan, ja sen kanssa treenaaminen on tosi kivaa nykyään. Se yrittää selkeästi aina parhaansa.

Remi on käynyt polvitarkissa, MH kuvauksessa ja Maailmanvoittaja näyttelyssä (!). Polvet 0/0, näyttelystä EH. MH videon yritän laittaa tänne joku päivä. Näytttelyssä Rem käyttäytyi hienosti. Oli nimittäin pieni pelko puserossa, sillä kenraaliharjoituksissa match showssa se käyttäytyi vähemmän edukseen...

Agility on ollut tauolla. Ollaan lähinnä käyty paimentamassa ja tokoiltu, sekä tehty metsälenkkien lomassa esineruutua yms.

Mun piti ilmoittaa Hali tokokokeisiin, mutta voittajaluokassa ei ollut tilaa, joten ilmoitinkin sitten Rempulan. Nyt koitetaan tehotreenata parin viikon ajan ennen kisoja.

Rem on kyllä hieno pieni pakkaus. Se on ihan liekeissä aina kun saa tehdä jotain. Katsotaan mihin pisteeseen saadaan treenattua kisoihin mennessä. Me on kuitenkin  tehty liikkeitä vaan tosi pienissä pätkissä ja lähinnä vaan pidetty hauskaa. Ei olla tehty ollenkaan kokonaisia liikkeitä tai kisamaista treeniä.

Nähtäväksi jää :)

Mutta huh, nyt oon saanut selätettyä tän blogiblokin. Lisää seuraa myöhemmin :)

Agipäivitys

Agilityrintamalla on tapahtunut kaikennäköistä tässä kuluneen kuukauden aikana, mutta blogin päivittäminen on taas ollut vähän retuperällä.

Halin kanssa startattiin pitkän tauon jälkeen omissa kotikisoissa (JAU) Hyvinkäällä marraskuun alussa (hallissa on muuten uusi matto, joka ei ole yhtä liukas kuin entinen), tuomarina Harri Huittinen. Tuloksena oli 3 x HYL, mutta tykkäsin silti meiningistä ja fiiliksestä, oli kivaa :) Hyllyt oli mun ohjausvirheitä, Hali oli kivasti kuulolla. Harmi ettei ole mitään videopätkää näistä, eikä ratapiirustuksiakaan. Kaikkinensa radat oli mun mielestä vähän haastavia ykkösen radoiksi, oli mm. okseria, kuolleita putkikulmia ja aika paljon pyöritttelyä.

Ekalla radalla tippui yksi rima (olin tiellä), jonka jälkeen oma ajatus herpaantui ja Hali ajautui muurille keppien sijaan (kuten hyvin moni muukin nopea koira). Muuten oli ihan jees menoa, kontaktit Hali teki hyvin. Tokalla radalla ohjasin jotenkin tökerösti renkaalle, jonka Hali hypätessään rikkoi. Tämän jälkeen tuli seuraavan hypyn rima alas, ja näistä itse hämääntyneenä ohjasin huonosti/en ohjannut ollenkaan, jolloin Hali ajautui yhden hypyn ohi ja hyppäsi sen sitten takaisinpäin väärästä suunnasta. Tällä radalla onnistunein kohta oli mun mielestä putken jälkeen pituudelta kepeille (eli kovalla vauhdilla tultiin), jotka eivät olleet suorassa linjassa vaan vähän vinossa. Tein jarrun ennen pituutta ja sain Halin himmaamaan sen verran, että sisäänmeno kepeille onnistui. Kolmas rata oli hypäri, jossa tein taas huonoja ohjausvalintoja. En edes muista mistä kohdasta HYL tuli. Mutta siis kaiken kaikkiaan tykkäsin kyllä menosta kaikilla radoilla :)

Startattiin Halin kanssa toissa viikonloppuna Riman järjestämissä kisoissa, tuomarina toimi Jari Suomalainen. Ensimmäinen agirata oli ihan kamala: Hali oli täysin sekava ja ainoa sen ajatus oli mennä TÄYSIÄ eteenpäin, esteistä ja ohjauksesta viis. Toisena olleelta puomilta tuli vitonen, kun Hali ei tehnyt kontaktia. En ollut itse etukäteen päättänyt, että otan kontaktit uudestaan, joten en sitten tajunnut tehdä niin, vaan päästin koiran jatkamaan. Ei ollut fiksu päätös, sillä päätöntä kaahotusta oli koko loppurata (HYL tuli neljännen esteen jälkeen, kun Hali ajautui esteelle 7, sitä ennen oli jo 10 vp (kontakti ja sen jälkeinen muurilta kielto). Meininki näytti ja tuntui vahvasti siltä, millaista tää touhu oli joku vuosi sitten, ja olin aika pettynyt, koska treenit on menneet niin hyvin. Onneksi sentään tajusin olla palkkaamatta Halia tuon sekoiluradan jälkeen, vaan otin sen vaan kiinni ja kävelin pois passiivisena.

Toisena ollut hyppyrata menikin sitten ihan eri asenteella, ja tehtiin nolla, jolla irtosi myös luokkavoitto :) Aika oli -16,71 s alle ihanneajan. Yksi läheltä piti tilanne oli radan loppupuolella , kun hypyn jälkeen piti kääntyä 180 astetta takaisinpäin, ja hypyn takana oli linjassa putken suu (joka muuten ratapiirroksessa näyttää olevan kauempana ja enemmän piilossa kuin todellisuudessa oli). Suunnittelin tekeväni vastakäännöksen tähän kohtaan, mutta olin auttamattomasti myöhässä (olin jossain renkaan takana, kun Hali oli jo leiskauttanut esteen 16 yli) , ja Hali irtosi melkein putkeen. Onneksi se kääntyi juuri ennen putken suuta takaisin ja saatiin rata vedettyä loppuun virheettömästi, mutta aikaa tähän tietty vähän tuhlaantui.

Agirata tulos HYL

Hyppyrata, tulos 0 vp ja 1.sija

Mitäs me oikeen voitettiin? On aika tarkkaa :D

Paimenkoiria palkintopallilla :)

Nyt täytyy mennä sillä asenteella seuraaviin kisoihin, että kontaktit tehdään uudestaan jos se ei pysähdy niille. Treeneissä se nimittäin pysähtyy, joten eipä näitä voi muualla sitten harjoitella kuin kisoissa.

Treenit on sujuneet aika kivasti kummankin kanssa. Halin kanssa ongelmana on edelleen lähdöt: treenien edetessä se ei enää yksinkertaisesti kykene pysymään niissä. Ajattelin ottaa tähän nyt lähestymistekniikaksi joko sen, että se peruuttaisi lähdössä taaksepäin, tai sitten sen, että opetan sen menemään käskystä pois. Tämän Hali kyllä periaatteessa osaa, mutta pois käskyä tulee viljeltyä aika paljon arkielämässä ja usein vähän negatiiviseen sävyyn, että se ei toimi tilanteessa, jossa koira paineistuu helposti. Poistuminen paikalta pyynnöstä tulisi tarpeeseen myös lampailla, joten ehkä se olisi järkevämpää opettaa. Muuten Hali on ollut tosi kiva treenattava, kunhan vaan itse osaisin pysyä sen kanssa rauhallisena. Jotenkin outoa miten se voikin olla niin vaikeaa. Kyllä Remikin on nopea ja kiihtyy helposti, mutta sen kanssa mä pystyn toimimaan ihan eri asenteella. Ehkä se kiikastaa siitä, että Halin kanssa aksaaminen on ollut pari vuotta sellaista panikointia, että siitä on vaikea päästä eroon, vaikka alkaakin jo osata vähän paremmin ja ymmärtää lajia.

Remistä on tullut enemmän estehakuinen, välillä vähän liiankin kanssa ;D Se ei nimittäin tällä hetkellä aina välitä siitä miten mä sitä ohjaan, vaan yrittää päättää esim. itse puolen jolta tulee mun ohi (huolimatta missä ohjaava käsi siis on). Täytyy olla tarkkana tämän kanssa. Kaikkia muita esteitä on tehty, paitsi keinua ja keppejä. Kontaktiesteet Rem uskaltaa jo mennä, alastuloja tehdään kosketusalustalla. Ylösmenokontaktit täytyy sen kanssa myös opettaa kunnolla: Rem on niin pitkäkoipinen, että hyppää helposti kontaktipinnan yli. On nostettu nyt rimojakin pikkuhiljaa ylemmäksi, Remillä on aika hyvänoloinen hyppytekniikka, mutta menee herkästi esteen ali, jos on vaikea takaakierto tms. Täytyy koittaa  mennä sen kanssa jollekin hyppytekniikkakurssille. Yhteistreeneissä Remi on opetellut odottamaan vuoroaan häkissä, jossa pysyykin ihan rauhallisena ja hiljaa.

Tokoiltukin ollaan jonkun verran. Halin kanssa on tehty nyt enemmän VOI ja EVL liikkeitä. Remin toko on edistynyt jonkin verran. Mm. seuraaminen (ainakin ilman häiriötä) on edistynyt muutamasta askeleesta muutamaan metriin, ja noutoakin on nyt saatu eteenpäin. Remin kanssa tokoilussa on se ongelma, ettei se palkkaudu kovin hyvin nameilla, ja lelu nostaa kierrokset liian korkealle. Myös sen luontainen äänekkyys hieman huolestuttaa, sillä esim. ruutuun lähdössä tulee yleensä aina jonkinasteinen ilonkiljahdus... Tällä hetkellä yllättävät häiriöt tuntuvat saavan sen hieman toimintakyvyttömäksi. Kun viimeksi treenattiin metsän reunassa parkkiksella, paikalle sattui lenkkeiljä koiransa kanssa. Rem meni tästä aivan lukkoon, eikä kyennyt enää tekemään mitään. Se sai mennä autoon vähän latailemaan hermojaan, muttei toiminut uusintayritykselläkään n. 10 min päästä. Noh, kaipa se tästä kun tuota ikää ja järkeä tulee lisää. Muuten sen kanssa on ollut helpompi treenata, Rem kykenee nyt paremmin toistoihin ja myös pieneen vaatimiseen, eikä kuppi mene nurin niin helposti.

Paimentamassa oltiin viime viikolla, oli molempien kanssa hyvät treenit. Halilta rupeaa löytymään jarrut ja Remi alkaa tajuta vapaan kuljetuksen ideaa ja pysyy tasapainossa lampaiden takana jo aika kivasti.

Hakuilemaan ei olla nyt ehditty, kun viikonloppuisin on ollut kaikkea muuta.