tiistai 3. tammikuuta 2012

Menneitä, tavotteita, treenejä ja lomailua

Meidän uusi vuosi vierähti reissulla Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalle. Hali osoitti rakettipelkoa viime uutena vuotena, joten nyt sitten suunnattiin ottamaan vuosi vastaan korpimaisemiin, jossa ei niin kovasti rytissyt. Hali nautti reissusta täysin siemauksin, riitti lääniä juosta ja kavereita joiden kanssa riehua. Ja lunta, mitä pieni kelpie rakastaa! Vuodenvaihteen pauke ei kovasti haitannut, kun pidin Halin sen ajan sisällä verhot kiinni ja musiikki soiden. Hyvä palautumiskyky Haltsulla kyllä on, paukkeet eivät jää häiritsemään sitä pitkäksi aikaa.


Sekalainen seurakunta

Halin bravuuri
Hali tarkkana.
Kelpie huolehti, ettei jää kyydistä
Tältä se enimmäkseen näytti: karvoja, koipia, hampaita pitkin poikin lattiaa...

Ennen lähtöä reissuun oltiin Tuulia Liuhton agitreeneissä. Oli älyttömän hyvät treenit. Tuli ihan kivaa radanpätkää, jotkut kohdat tuottivatkin sitten vaikeuksia. Oli kyllä tosi vaikea ratakin Halin osaamistasolle. Opeteltavia asioita on nyt se, että käteen tuleminen pitää opettaa tehokkaammaksi, se on nyt vähän niin ja näin, eikä pieni kelppari vauhdin huumassa aina muista mikä merkitys sillä olikaan. Lähtösekoiluissa Tuulia kehotti käyttämään sitä samaa piiloutumistekniikkaa, kuin mitä on testattu sekoiluräkyttämiseen. Keppeihin tuli sellainen neuvo, että ota verkot takaisin. Teemme siis niin. Seuraavat aksatreenit on sovittu loppiaiseksi, näitä treenataan silloin sitten. Tuulia muuten tykkäsi Halista kovasti, oli sitä mieltä että ihana tykkikelpie, ja että tollasta on kiva treenata. On varmaan jos osaisi! Kyllä on niin nolon näköistä mun ohjaaminen. Treenien videointi on kyllä tosi hyvä keino kehittyä, mutta tsiisus niitä on nolo katsella :D Oleellisen hyvä huomio on kyllä ollut videoita katsellessa se, että vaikka tuntuu ettei ehdi ohjata niin kyllä siinä oikeasti ehtisi. Nyt se näyttää pitkälti sellaiselta, että jään ihan liian pitkäksi aikaa varmistelemaan, kun Hali suorittaa esteen. Tästä johtuen tuleekin sitten kiire seuraavalle. Eli ei ole kovin sulavan näköistä vaan sellasta töksähtelevää epärytmikästä menoa. No, kaipa tässä koko ajan kehittyy, toivon mukaan ainakin. Laittaisin niitä videoita tänne mutten kyllä kehtaa :D

Tokoiltukin ollaan, tänään mennään treenaamaan kunhan kuumeinen opiskelija saa väännettyä muutamat tehtävät. Torstaina olisi tarkoitus treenata bc porukan kanssa. Mä oon ihan rakastunut siihen kirjaan, minkä sain joululahjaksi. Älyttömän hyvä. Mä olen nyt tajunnut ruveta vaatimaan Halilta oikeasti parempia suorituksia silloin, kun tiedän sen niihin kykenevän. Palkkaamisen suhteenkin on tullut monta hyvää ajatusta. Olisi kisoja tiedossa vielä tässä tammikuun aikana, mutta toisaalta mä olen lähdössä Poriin kunnaneläinlääkäriharjoitteluun loppukuuksi, joten ei ehditä kyllä treenata yhtään, kun Hali jää tänne hoitoon. Katsotaan. Tokoa varten pitäisi saada hieman välineistöä: kasa tunnarikapuloita, noutokapuloita sekä ruutumerkit (hävitin edelliset).

Sitten nopea katsaus viime vuoteen. 

Aloitettiin tokokokeissa käyminen (ihan liian aikaisin). Vaikka koira ei ollut valmis, positiivista oli se, että sain omat kisahermot kuriin ja olen oppinut itselleni luontaisen tavan kisata. Kokeista tuloksena oli lähinnä 3. tuloksia, ja yksi 2. tulos. Suurin syy näihin oli joka kerta paikkamakuu, joka meni aina nollille. Muuten tuli lähinnä kiitettäviä arvosanoja liikkeistä. Häiriöherkkyys on osoittautunut meidän suurimmaksi ongelmaksi. 

Päästiin keväällä Järvenpään Agilityurheilijoihin, ja aloitettiin aksaaminen kunnolla. Hali on osoittanut siinä luontaista lahjakkuutta, ohjaaja ei niinkään :D 

Paimentamassa käytiin vuoden aikana vain kerran. Hali on osoittanut olevansa oikea paimenkoira, harmi ettei tätä ehditä kuitenkaan juurikaan treenailla. Se, että koira on osoittanut taipumusta paimentamiseen, ei kuitenkaan vielä ole paimentamista, joten olisi ihan mahtavaa tätäkin treenailla. Ehkä sitten joskus.

Hali on pysynyt terveenä, kesällä oli yksi silmätulehdus ja mahatauti. Muuten ollut ok. Lonkat ja kyynärät kuvattiin: c/c ja 0/0. Polvia ei ole virallisesti lausuttu, mutta ne ovat kyllä 0/0 (tutkittu meidän ortopedian harjoituksissa).

Tavotteita vuodelle 2012:

- ALO 1 ja AVO 1. Tämä vaatii paikkamakuun kuntoon saamisen, noudon ja kaukot kuntoon.
- Mahdollisesti BH 
- Kisaamisen aloittaminen agilityssä.
- Näyttelyissä piipahtaminen (plaah...) 
- Silmien peilaus, mahdollisesti selän kuvaus
- Ja tärkeimpänä tietysti terveenä pysyminen.

Menestyksekästä ja Onnellista Uutta Vuotta 2012!

3 kommenttia:

  1. Ai, mistäköhän mä oon saanu sellasen kuvan et siinä ammuttais jollain starttipistoolin tapasella... Ihan oon pihalla taas :D No hyvä ettei ammuta, mut voitaisiin Balille kuiteskin joskus ampua. Eipä tuosta haittaa olisi.

    VastaaPoista
  2. Siinä on joskus ammuttu, ei aikoihin enää. PK-tottiksessa ammutaan.

    VastaaPoista