Torsatina tokoiltiin taas bortsuporukan kanssa Järvenpäässä. Sain tosi hyviä vinkkejä seuraamisongelmaan, kokeilen nyt muuttaa palkkaustyyliä toisenlaiseksi. Palkkaan jatkossa joko heittämällä takapalkaksi pallon tai sitten vapauttamalla koiran liikkeestä, antamalla äänipalkan ja kääntymällä 180 astetta koiraan päin vetopalkkausta varten. Nyt mä vapautan koiran ja kaivan lelun taskusta ja jatketaan leikkiä samaan suuntaan kuin mihin seuraaminen tapahtui. Tämä saattaa olla osaltaan aiheuttamassa vinoutta liikkeeseen, kun Hali odottaa saavansa palkan eteensä.
Tehtiin liikkeestä seis, joka oli tosi hyvä. Hali kuulemma pysähtyi niin seinään, että takapää vielä liikkui, kun etupää oli jo pysähtynyt :D Lisäksi tehtiin vauhtiluoksetuloa ja paikkamakuu. Paikkamakuu on edistynyt tosi paljon, ei suoritus vielä kiitettävä ole, mutta pysyy kuitenkin, mikä on jo riemuvoitto. Vieressä oli nuori koira, jota käytiin välipalkkaamassa ja tämä hiukan häiritsi Halia. Yhden kerran kielsin, kun rupesi haistelemaan maata. Muuten piti aika hyvää kontaktia. Kun kaksi minuuttia oli lähestymässä, mietin mielessä, että kohta Hali vaihtaa lonkka-asennon ja näinhän se tekikin. En kehdannut mennä sen viereen ennenaikaisesti, kun tehtiin ryhmässä enkä ollut muilta kysynyt onko se ok. Mutta positiivista kyllä että pysyi :) Täytyy ensi kerralla varmistaa muilta onko ok palata aiemmin koiran luokse, niin saataisiin vältettyä näitä asennonvaihdoksia.
Ongelmia oli edelleen haukkumisen ja ylikierroksilla käymisen suhteen. Yhdessä vaiheessa vein Halin autoon, koska en pystynyt seuraamaan muiden treenausta ollenkaan, kun piti olla koko ajan palkkaamassa ja kieltämässä vuoron perään. Eli itsehillintäharjoituksia jatketaan.
Perjantaina päästiin pitkästä aikaa aksaamaan. Kierroksilla kävi Hali sielläkin. Kamalaa huutamista ja ryntäilyä :/ Ei ollenkaan nyt naurata tämä sekoilu enää. Ei oikein ottanut sujuakseen nämä treenit. Ohjaus oli huonoa ja koira kävi kierroksilla. Onnistunutta oli yksi lähetys putken jälkeen sivusuunnassa olevalle hypylle niin, että suhinalla sai hyppylinjan aika hienoksi ja tiukan käännöksen takaisin mua kohti ja uudestaan putkeen. Oli hieno käännös, kun muisti suhista ajoissa.
Olen törmännyt käytännössä uuteen käsitteeseen nimeltä treeniahdistus. Sekä torstain että perjantain treenien jälkeen ahdisti älyttömästi ja oli sellanen olo et oon ihan paska. Tosi tyhmää. Ei pitäisi vertailla muihin, koska osa on harrastanut kauemmin ja osa vähemmän aikaa, osa ehtii treenata enemmän ja toiset vähemmän. Ja koirat on erilaisia. Mua on vaan nyt jotenkin ruvannut ahdistamaan, erityisesti kun on ollut niin vähän aikaa ja sitten vielä tuo Halin älytön sekoilu kentällä nykyään... Hävettää. Oon jo ruvannut miettimään ettei Halin kanssa pitäisi harrastaa sekä agia että tokoa, tuntuu ettei molemmat lajit sovi yhtäaikaa tämänkaltaiselle täpäkälle adhd koiralle.
Sunnuntaina päästiin pitkästä aikaa ohjattuihin agitreeneihin. Käyttäytyminen oli jo parempaa, vaikka hetkittäin koira yritti kiihkoilla kentän laidalla. Jouduttiin odottamaan omaa vuoroa yli tunti ja teki sinänsä hyvää Halille opetella tämä aika itsehillintää, mutta kun päästiin lopulta radalle koira kävi ihan kierroksilla. Lähdössä pysyminen oli taas aika vaikeaa ensimmäisen lähdön jälkeen ja paljon tuli taas sekopäistä räkyttämistä, yhden kerran Hali nappasi mua jopa käsivarresta... Joo tosi jees :/ Kokeilin sitten samaa metodia kuin tokossa mikä on auttanut haukkumiseen liikkeellelähdöissä eli namipalkka suuhun lähtökäskyllä. Tämä itse asiassa osoittautukin tehokkaaksi: haukkuminen loppui ja kierrokset vähenivät lähdöissä.
Täytyy nyt ihan tosissaan puuttua tähän sekoiluun ihan kunnolla, järkihän tässä sumenee sekä koiralta että itseltä.
Rata koostui viiden esteen veivaamisesta niin että kaikkinensa rata oli 12. esteen pituinen. Oli paljon tiukkoja käännöksiä, takaakiertoja ja välistävetoja. Tuli siis valsseja treenattua. Ohjaaja oli hieman jäässä johtuen edellisillan biletyksestä, joten ohjaus oli enimmäkseen auttamattomasti myöhässä. Oli siinä pari hienoa ja onnistunutta kohtaa. Tuli sellaista palautetta, etten luota koiraan tarpeeksi vaan jään varmistelemaan sorittako se esteen. Ihan totta. Pitäisi ruveta luottamaan koiraan, kyllä se tietää mitä sen pitää tehdä. Silloin pystyisin keskittymään ohjaukseen enemmän enkä olisi myöhässä koko ajan. No, ensi kerralla toivottavasti on skarpimpi olo niin ei ehkä ohajus jäädy ihan niin pahasti. Toinen tärkeä opeteltava juttu on se, että esteiden sijaan pitäisi miettiä kulkulinjoja: mistä koira kulkee ja miten omat ohajuslinjat menee.
Hali tykitti niin täysillä, että halusi itse lopettaa suht pian ja meni häkkiin lepäämään. Kiva, että se säännöstelee itse jaksamistaan, mutta sinänsä tylsää, kun näissä ohajtuissa treeneissä on niin paljon porukkaa, että on vaan yksi vuoro treenata. Halin pistäisi saada tehdä useita lyhyitä pätkiä, että treeneistä saisi eniten irti. Sain tänään onneksi avaimen agihallille, joten nyt pääsen treenailemaan silloin kun itselle sopii. Eli en siis kovin usein, kun tää koulu ei jätä hirveesti varaa vapaa-ajalle. Perjantainakin olin päivystämässä koko illan ja yön. Piti päästä puolenyön aikaan, mutta olinkin sitten mukana hevosen ähkyleikkauksessa. Oli aika siistiä kyllä :) Mutta vähän ikävää oli, että Hali oli sitten yksinään aika pitkän ajan, kun en ollut varautunut siihen että menee niin pitkäksi enkä ollut hommannut ketään hoitajaa sille.
Olipa muuten ihanaa päästä lauantaina päivän valossa ja auringonpaisteessa metsälenkille. En ole varmaan pariin viikkoon ollut lenkillä päivänvalossa, pimeydessä vaan iltaisin vaeltanut. Onneks tää marraskuu on kohta ohi. Saisi tulla jo lunta, sitten näkisi iltaisinkin lenkkeillä maastossa. Niin ja maastot on muuten vähentynyt täällä meillä päin. Meidän lenkkiniityt on myllätty ja toiselle aletaan sitten ilmeisesti rakentamaan. Pershomma.
Mörri menee huomenna jalka-amputaatioon. Kohta mulla on sitten kolmijalkainen kissa. Jännittää ja hirvittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti