Talvirenkaita ja tokoilua

Lähdin tänään suoraan hevossairaalalta vaihtamaan talvirenkaita Kellokoskelle. Sain matkalla tietää, että Järvenpäässä on bortsuporukan tokotreenit. Kävin siis koukkaamassa kelpien mukaan matkaan. Renkaat tuli vaihdettua samalla, kun raskaan työn raataja (heppasairaalassa ei tänään yhtäkään potilasta meidän osastolla) söi maittavaa kotiruokaa. Kiitokset Joksille renkaiden vaihdosta ja äidille ruuasta!

Kurvattiin juuri treenipaikalle, kun muu porukka oli jo aloittelemassa. Onneksi muut odottivat meitä niin ehdittiin paikkamakuuseen mukaan. Ei olla treenattu kunnon häiriössä PITKÄÄN aikaan. Ei itse asiassa olla oikeastaan treenattu ollenkaan pitkään aikaan. On melkoisen aikaavievä tämä klinikkavuosi, tosi turhauttavaa kun ei vaan yksinkertaisesti ehdi.
Eli Hali oli täynnä virtaa ja intoa (lue: hieman sekopäinen). En meinannut saada koiraa kunnolla kontaktiin,  kelpien pää hyöri ja pyöri joka suuntaan. Muut ehtivät jo aloittaa liikkeen ja jättivät koiransa. Kun sain katsekontaktin tähän villiintyneeseen eläimeen, kerroin mitä tehdään ja annoin maahan käskyn. Hali heittäytyi maahan samalla haukahtaen... :/  Juu kiva että intoa riittää, mutta sen voisi tehdä hiljempaa.

Sama haukkulinja jatkui läpi treenien. Mun ennen niin ihanan hiljaisesta koirasta on tullut melkoinen haukkuja. Lähes joka liikkeen alkuun tuli innostunut haukunpurkaus. Suuri merkitys asiassa oli varmasti yksinkertaisesti se, että toinen pääsi pitkästä aikaa puuhaamaan jotain kivaa ja toinen osatekijä on todennäköisesti agility. Luulen, että Hali on oppinut siellä tuon haukkumisen, koska agi kuitenkin kiihdyttää koiran eri lailla kuin toko. Pistetään nyt kuitenkin paljon ihan yleisen innostumisen piikkiin (seliseli), sillä kun Hali näki mun pakkaavan treenirepun kotona, niin se lähtiessä juoksi rappuset kiljuen alas.

Joo mutta takaisin paikkamakuuseen. Jäi kivasti maahan ja piti hyvän kontaktin siihen asti, että kuuli Sailan äänen taustalta ja huomasi Maron leikkivän siellä. Hali meinasi nousta ylös, huusin uuden maahan käskyn ennen kuin ehti nousta ja menin lähemmäksi. Sen jälkeen Hali oli jonkin aikaa melko levoton ja vilkuili leikkivää Maroa. Kun rupesi pitämään kontaktia, kehuin loppumakuun ajan.

Siihen nähden olen tyytyväinen, että meininki oli ihan eri kuin kesällä jolloin on viimeksi vastaavanlaisessa tilanteessa treenattu (isossa ryhmässä häiriöisessä ympäristössä). Mutta selkeästi vaatii vielä paljon työtä häiriössä. Onneksi unohdin ilmoittaa Halin niihin yksiin kisoihin mitä olin suunnitellut. Ehkä me mennään sinne vaan paikan päälle treenaamaan. Katsotaan niitä kisoja sitten kun paikkamakuu on ihan oikeasti varma.

Muuten treenattiin seuraamista, liikkeestä maahanmenoa, luoksetuloa ja ruutua. Seuratessa oli suora, mutta kontakti hakeutui hetkittäin muualle kuin muhun. Ja lähdöissä tuli niitä haukahduksia. Otettiin sitten aina alusta ja niin, että annoin namipalkan lähtökäskyn aikana. Liikkeestä maahanmeno oli hyvä. Luoksetulossa Hali teki juuri niinkuin olen viime aikoina hionut eli päin ei saa tulla.. Nyt tulikin sitten huomautus, että voisi tulla vähän lähemmäksi. Haliin olin kyllä tyytyväinen, sillä se teki tosiaan juuri niin kuin olen opettanut eli oli huolellinen ettei koske muhun. Ihan nappisuoritus siis siltä. Täytyy taas vähän muuttaa tekniikkaa ja saada se tulemaan lähemmäksi. Koitettiin myös noutokapulan pitoa, mikä ei ollut hyvä idea, koska häiriötä oli yksinkertaisesti liikaa ja samalla hetkellä vielä viereisen kirkon kellot rupesivat soimaan. Jatketaan harjoituksia siis kotona. Ruutua ei olla treenattu moneen kuukauteen ja Hali hakikin aluksi  oikeaa paikkaa kiertämällä tötsiä läpi. Merkkiä luuli ilmeisesti tekvänsä. Muutamalla toistolla oikea paikka löytyi. 

Treenit tuli kyllä niin tarpeeseen. Täytyy nyt tosiaan päästä treenaamaan porukalla. Me halutaan kisaamaan! Hitto, kun vaan olisi vuorokaudessa tunteja enemmän. Tai enemmän päiviä viikossa. Plussaa näissä treeneissä oli myös se, etä Hali sai opetella itsehillintää, kun muut repivät lelua tai tekevät vauhdikkaita liikkeitä vieressä. Hetkittäin turhautuminen purkautui kiukkuisena haukkuna, mutta sekä positiivinen vahvistaminen eli kehuja ja namipalkkaa toivotusta käytöksestä että murahtelua epätoivotusta käyttäytymisestä auttoi tilanteeseen.

Sellaisen huomion tein, että kun Hali oli tosi rauhallinen ja rupesin silittämään sitä, niin koko otus jännittyi heti ja rupesi kiukkuilemaan kauempana leikkivälle koiralle. Kosketus siis selkeästi provosoi sitä.

On se kyllä aika pakkaus. Kunhan saadaan paketti vielä pysymään kasassa niin hyvä tulee :)