Hali sai viikonlopuksi kaverin, kauniin punabrindle seropin Aman. Hali ja Ama ovat olleet kavereita Halin pentuajoista asti. Välillä on tytöillä ollut vähän kärhämää (lähinnä juoksujen aikana), mutta nyt nuo kyllä nauttivat toistensa seurasta. Lenkillä esittivät polleaa pariskuntaa ja illan söivät vierekkäin luita hyvässä yhteishengessä. Tosi hienoa, oon ollut vähän huolissani tosta Halin omivasta ja mustasukkaisesta asenteesta. Ama reppana on ollut vähä jäykkänä kissoista, mutta on jo rentoutunut niidenkin seurassa, kun on huomannut etteivät ne mitään tee.
On ollut tosi kiire viikko, mutta vähän on ehditty tokoilla. Paikkamakuu on edistynyt tosi kivasti. Sattui vielä viimeksi kunnon häiriö, kun treenattiin metsäntutkimuslaitoksen pihalla sellaiseen kellonaikaan, että ihmiset pääsivät töistä. Eli ohi ramppasi koko ajan porukkaa. Kelpien häntä vispasi ympyrää, mutta pysyi kuitenkin ja piti aika hienoa kontaktiakin. Seuruussa oli taas älyttömästi virtaa ja varsinkin jäävissä tuli vinoa ja tanssivaa liikettä. Hali onneksi kestää toistoja ja päätin, että jatkossa jos tarjoaa alkuun noin levotonta pätkää (siis tavallaan hienoa suoritusta, mutta kun on liian tiivis ja energinen niin se sitten pomppii mun vasemman jalan tahdissa eikä se nyt ihan kympin arvoista suoritusta ole..), niin otetaan sitten alusta koko liike. Kyllä se jo kestää, että siltä vaatii parempaa suoritusta.
Hali on ollut viime aikoina ihan unelmakiltti, on se niin <3 Ainoa kurja puoli on se, että se on keksinyt ruveta yksinollessaan penkomaan laukut ja takit läpi (makupalojen toivossa). Sen verran röyhkeä tämä nuori neiti on, että nyt on tehnyt sitä silloinkin kun mä olen kotona. Eli siis selän takana vaivihkaa rupeaa penkomaan tavaroita, kun luulee etten mä huomaa (jos esim.keskityn kouluhommiin). Se on saanut siitä nyt vähän kurinpalautusta, ja tänään kun palasin koko päivän kestäneeltä sikalareissulta, ei ollut penkonut mitään. Oppia ikä kaikki.
Huomenna mennään metsälenkille ja porukalla aksaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti